No niin,nyt voi sanoa- I´m over it!
Jännitin inhonsekaisin tuntein eilistä tapaamista lapsen "vaihdon" yhteydessä,mutta sain aikaan vaan ällötyksen tunteen.Kylmä vieraus,ei sama ihminen jonka tunsin,vaan joku,joka hakee mun lasta viikonlopuiksi.
Välit on tosi jähmeät.
Mietin perjantaina kun hain muksua päikystä,että kannattaisiko nämä vaihdot hoitaa päiväkodin kautta,perjantaina isä hakisi muksun sieltä ja maanantai aamuna palauttaisi.Hän on tähän saakka tosiaan maanantai aamuna vienyt muksun sitten päikkyyn suoraan.Jäisi tämä tylsä kohtaaminen pois.
Toisaalta mietin,mille se muksusta tuntuisi.Minun pitäisi perjantai aamuna kun veisin häntä,sanoa heipat koko viikonlopun edestä hänelle,minun rakkalleni.Ymmärtäisikö hän sen...
Toisaalta hän odottaa hirveän innolla aina isän tapaamista,ikävöi isää.Se minua surettaa ihan hirveästi.
En tiedä miten muut muksut nyt ovat ottaneet tämän.
Tällainen tarina tästä sitten tuli.
syntynyt syyskuussa 2009, kuollut lopullisesti huhtikuussa 2016
Jälkeenpäin katsottuna,kaiken olisi pitänyt loppua jo...joulukussaa 2009
Viimeistään 2013 alkuvuodesta.
Mutta ei. Kului vielä 3 vuotta,kolme tuskallista vuotta,joihin sisältyi myös sadunomaisia hetkiä, ja tavanomaisia hyviä hetkiä.
Raskas matka oli,mutta opettavainen.Ihan oikeasti. Tuskan kautta tuli oppi,viimeistä piirtoa myöten.
Tärkein opetus ehkä minulle
Trust the vibes you get- Energy does not lie.
Uskoin sanoja,joita minulle puhuttiin likaisella valheellisella suulla.Uskoin,koska halusin kaiken olevan ok,halusin uskoa.Vaikka epäilin koko ajan...
Sekopäistä elämää.
Tänään jotenkin ensimäisen kerran oikeen tunsin vapautuneen tunnelman kotona.
Kaksi teiniä teki meille kebab-aterioita itsetehdyin kastikkein vieläpä.Vanhin poikanikin oli käymässä,eilisestä saakka viihtynyt meillä! Oli kivaa,hyvä fiilis siinä kaikilla.Mietin että tässä me ollaan,pieni perheemme,kun 4 pienintä muksua pois viikonloput.
Hyvästi satu,hyvästi tarina.
Pikkuhiljaa kun vielä tässä voimiani keräilen ja haavojani parantelen,aloitan uuden tarinan.
Nyt raapustelen näille irtolehdille välitarinaa,jonka lisään sitten alkupuheeksi seuraavaan.
Kirjoitan huterilla käsilläni ja vapisevalla käsialalla ruutupaperiin,välillä suttaantuu tekstiä kun kädet väsyy kirjoittamaan,välillä vielä pidetään taukoja,ja puhallellaan pahaa ilmaa pois.
Minä paranen
Minä eheydyn
Minä löydän itseni
Minä rakastan
Minä pystyn
Minä osaan
Good vibes, best wishes and Great Love. Peace!
Jännitin inhonsekaisin tuntein eilistä tapaamista lapsen "vaihdon" yhteydessä,mutta sain aikaan vaan ällötyksen tunteen.Kylmä vieraus,ei sama ihminen jonka tunsin,vaan joku,joka hakee mun lasta viikonlopuiksi.
Välit on tosi jähmeät.
Mietin perjantaina kun hain muksua päikystä,että kannattaisiko nämä vaihdot hoitaa päiväkodin kautta,perjantaina isä hakisi muksun sieltä ja maanantai aamuna palauttaisi.Hän on tähän saakka tosiaan maanantai aamuna vienyt muksun sitten päikkyyn suoraan.Jäisi tämä tylsä kohtaaminen pois.
Toisaalta mietin,mille se muksusta tuntuisi.Minun pitäisi perjantai aamuna kun veisin häntä,sanoa heipat koko viikonlopun edestä hänelle,minun rakkalleni.Ymmärtäisikö hän sen...
Toisaalta hän odottaa hirveän innolla aina isän tapaamista,ikävöi isää.Se minua surettaa ihan hirveästi.
En tiedä miten muut muksut nyt ovat ottaneet tämän.
Tällainen tarina tästä sitten tuli.
syntynyt syyskuussa 2009, kuollut lopullisesti huhtikuussa 2016
Jälkeenpäin katsottuna,kaiken olisi pitänyt loppua jo...joulukussaa 2009
Viimeistään 2013 alkuvuodesta.
Mutta ei. Kului vielä 3 vuotta,kolme tuskallista vuotta,joihin sisältyi myös sadunomaisia hetkiä, ja tavanomaisia hyviä hetkiä.
Raskas matka oli,mutta opettavainen.Ihan oikeasti. Tuskan kautta tuli oppi,viimeistä piirtoa myöten.
Tärkein opetus ehkä minulle
Trust the vibes you get- Energy does not lie.
Uskoin sanoja,joita minulle puhuttiin likaisella valheellisella suulla.Uskoin,koska halusin kaiken olevan ok,halusin uskoa.Vaikka epäilin koko ajan...
Sekopäistä elämää.
Tänään jotenkin ensimäisen kerran oikeen tunsin vapautuneen tunnelman kotona.
Kaksi teiniä teki meille kebab-aterioita itsetehdyin kastikkein vieläpä.Vanhin poikanikin oli käymässä,eilisestä saakka viihtynyt meillä! Oli kivaa,hyvä fiilis siinä kaikilla.Mietin että tässä me ollaan,pieni perheemme,kun 4 pienintä muksua pois viikonloput.
Hyvästi satu,hyvästi tarina.
Pikkuhiljaa kun vielä tässä voimiani keräilen ja haavojani parantelen,aloitan uuden tarinan.
Nyt raapustelen näille irtolehdille välitarinaa,jonka lisään sitten alkupuheeksi seuraavaan.
Kirjoitan huterilla käsilläni ja vapisevalla käsialalla ruutupaperiin,välillä suttaantuu tekstiä kun kädet väsyy kirjoittamaan,välillä vielä pidetään taukoja,ja puhallellaan pahaa ilmaa pois.
Minä paranen
Minä eheydyn
Minä löydän itseni
Minä rakastan
Minä pystyn
Minä osaan
Good vibes, best wishes and Great Love. Peace!
Kommentit
Lähetä kommentti