Tänä aamuna oli mukava reissu vanhaan tuttuun kampaamoon Tullintorille.Siellä tuli käytyä monet monituiset kerrat,kun lapset olleet pienempiä,ja kun jotenkin melko usein muutenkin käytiin Tullintorilla.No,päädyin juuri tällä kertaa tuonne siksi,että sellainen hassu ajanvaraus-ohjelma,johon päädyin netissä,etsiessäni kampaamoaikoja,näytti että siellä on vapaita aikoja aamusta.
Sopi ohjelmaani tosi hyvin,sillä olin sinne suunnalle menossa terapiaan joka tapauksessa yhdeksitoista.
Ihanan ammattimaista palvelua sain taas ja kampaaja hekotteli kanssani tätä minun hius-tragediaani.
Lopputulos oli kyllä huikea!Hänkin kehui kovin että kyllä vain sopii lyhyet hiukset hyvin.Pieni tyytyväisyyden virne siis nassulla,hyppelehdin hetkistä myöhemmin ulos, ja tottakai äkkiä selfietä kehiin ja infoamaan kavereille uusimmasta hiuskäänteestä :D Kyllä nekin kehui :P
Terapiasta en muista juuri mitään,kun olin niin happy uudesta tukasta :D
Terapeutti kehui kuinka paljon olen edistynyt 2,5 kuukaudessa,ja lueskeli minulle ensimäisiä tekstejä käynnistä.No,kyllähän tämä olossakin tuntuu,hyvälle.voimaantuneelle,jäsentyneemmälle kuten hänkin sen sanoi.Se on varmaan hyvä juttu.En ole yhtä sekavaa myttyä enää,vaan tätä lankakerää on saatu suoristettua jo ihan kivasti.
Aika-ajoinhan se hyökyaalto edelleen kaataa minut,kun se suru pyyhkäisee yli, ja kuulema pitäisi antaa sen surunkin vaan tulla,vaikka se saa minut tuntemaan itseni tosi heikoksi,koska parempi nyt kuin 3v kuluttua,sanoi terapeuttikin.
Mutta en haluisi enää olla heikko,en yhtään.Olen noussut merenpohjasta,ja kävelen kohti rantaviivaa.Märkänä ja väsyneenä,mutta elossa,ja ymmärtäen,että merenraivon jälkeen,kun melkein hukuin,aukeaa uusi tyynempi elämä. Tässä elämässä aurinko paistaa enemmän,kuulen lintujen laulun ja kuulen myös itseni.
Ja sitten yhtälöön sekoitetaan lapset,ja rauha on jälleen vain haavekuva.
Annoin noiden tuoda kavereita meille. Kysyin että onko leikit siivottu,onko olkkari siivottu,juu on,toki oli vastaus.No...ei ollut.Lastenhuone hävityksen Jerusaleemi,ja koskapa T5 muuttaa tänään takaisin lastenhuoneeseen, ja hän ei yhtään voi sietää sotkuläävää,niin sepäs oli T6:lle pikaisen siivouksen paikka...ja voi jösses että se sitten on vaikeaa,ja kuulema missä vaan olisi parempi olla ja asua kuin täällä :(
Kiitollisuus se on sitten kaunis asia,kun se noin paljon kukoistaa.
Tällaisessa epäkiitollisessa ympäristössä itsekin asuessa,voisi todeta että juu,missä vaan muualla olisi parempi,mutta ei sentään.Suututtaa vaan tuollaiset kommentit.Juu en ole ÄitiSuperLempeäJaYmmärtävä tällaisissa kohdissa.
Ilta meni siis tutussa hulabaloossa,enkä ole yhtään sen iloisempi siitä.
No mutta tuttua menoa toki,ja oma syy,en ollut kovin orientoitunut tähän iltaan.
Myös allergia meinaa nyt ottaa vallan.Ihoa kutittaa,silmiä kutittaa,hengitys tuntuu...huoh.
Mutta NYT on taas hetki omaa aikaa,ja Salkkari-seuranikin tuli takaisin Ruåttinmaalta,joten josko tässä alkais töllölle.
Ja ajoissa nukkumaan?????
Jänniä ihmissuhdekuvioita ilmaantunut,ihan selkeästi tällaisia harjoituskappaleita.
Sitä oikeaa odotellessa (FB testin mukaan löydän sen oikean 11.8.2016 )
Sopi ohjelmaani tosi hyvin,sillä olin sinne suunnalle menossa terapiaan joka tapauksessa yhdeksitoista.
Ihanan ammattimaista palvelua sain taas ja kampaaja hekotteli kanssani tätä minun hius-tragediaani.
Lopputulos oli kyllä huikea!Hänkin kehui kovin että kyllä vain sopii lyhyet hiukset hyvin.Pieni tyytyväisyyden virne siis nassulla,hyppelehdin hetkistä myöhemmin ulos, ja tottakai äkkiä selfietä kehiin ja infoamaan kavereille uusimmasta hiuskäänteestä :D Kyllä nekin kehui :P
Terapiasta en muista juuri mitään,kun olin niin happy uudesta tukasta :D
Terapeutti kehui kuinka paljon olen edistynyt 2,5 kuukaudessa,ja lueskeli minulle ensimäisiä tekstejä käynnistä.No,kyllähän tämä olossakin tuntuu,hyvälle.voimaantuneelle,jäsentyneemmälle kuten hänkin sen sanoi.Se on varmaan hyvä juttu.En ole yhtä sekavaa myttyä enää,vaan tätä lankakerää on saatu suoristettua jo ihan kivasti.
Aika-ajoinhan se hyökyaalto edelleen kaataa minut,kun se suru pyyhkäisee yli, ja kuulema pitäisi antaa sen surunkin vaan tulla,vaikka se saa minut tuntemaan itseni tosi heikoksi,koska parempi nyt kuin 3v kuluttua,sanoi terapeuttikin.
Mutta en haluisi enää olla heikko,en yhtään.Olen noussut merenpohjasta,ja kävelen kohti rantaviivaa.Märkänä ja väsyneenä,mutta elossa,ja ymmärtäen,että merenraivon jälkeen,kun melkein hukuin,aukeaa uusi tyynempi elämä. Tässä elämässä aurinko paistaa enemmän,kuulen lintujen laulun ja kuulen myös itseni.
Ja sitten yhtälöön sekoitetaan lapset,ja rauha on jälleen vain haavekuva.
Annoin noiden tuoda kavereita meille. Kysyin että onko leikit siivottu,onko olkkari siivottu,juu on,toki oli vastaus.No...ei ollut.Lastenhuone hävityksen Jerusaleemi,ja koskapa T5 muuttaa tänään takaisin lastenhuoneeseen, ja hän ei yhtään voi sietää sotkuläävää,niin sepäs oli T6:lle pikaisen siivouksen paikka...ja voi jösses että se sitten on vaikeaa,ja kuulema missä vaan olisi parempi olla ja asua kuin täällä :(
Kiitollisuus se on sitten kaunis asia,kun se noin paljon kukoistaa.
Tällaisessa epäkiitollisessa ympäristössä itsekin asuessa,voisi todeta että juu,missä vaan muualla olisi parempi,mutta ei sentään.Suututtaa vaan tuollaiset kommentit.Juu en ole ÄitiSuperLempeäJaYmmärtävä tällaisissa kohdissa.
Ilta meni siis tutussa hulabaloossa,enkä ole yhtään sen iloisempi siitä.
No mutta tuttua menoa toki,ja oma syy,en ollut kovin orientoitunut tähän iltaan.
Myös allergia meinaa nyt ottaa vallan.Ihoa kutittaa,silmiä kutittaa,hengitys tuntuu...huoh.
Mutta NYT on taas hetki omaa aikaa,ja Salkkari-seuranikin tuli takaisin Ruåttinmaalta,joten josko tässä alkais töllölle.
Ja ajoissa nukkumaan?????
Jänniä ihmissuhdekuvioita ilmaantunut,ihan selkeästi tällaisia harjoituskappaleita.
Sitä oikeaa odotellessa (FB testin mukaan löydän sen oikean 11.8.2016 )
Kommentit
Lähetä kommentti