Siirry pääsisältöön

Vähän raskan elämä

vaikka tänään olikin tämä paljon odotettu äitienpäivä
-kiitos siis omalle äidilleni kaikkien näiden vuosien hoidosta ja huolenpidosta-
silti oloni oli tosi tyhjä.
Lasten ihanat lahjukset ja kauniit kortit tottakai oliva ihana huomionosoitus minulle.Nautin siitä kauneudesta,jota he olivat osanneet tuottaa.

Ihanuutta oli mun vanhemmat,jotka tulivat laittamaan minun takapihaa ja tekemään eräältä keskenjääneitä muitakin hommia.
Uskomaton savotta,mutta tällaista "me" saatiin aikaan:
-pappa nikkaroi alakerran sohvaan toisen käsinojan,minä ja mummo yritettiin jeesata :)
- pensasaidasta leikatut oksat paloiteltiin ja pakattiin jätesäkkeihin odottamaan 2vko päästä tulevaa roskalavaa (oikeesti ihan vitunmoinen homma!)
- pappa rakenteli terassiin laajennuksen,joka on siis ikäänkuin askelma maanpinnalle
- pappa istutti lisää kukkia penkkiin
- pappa laittoi ulos riippukeinun
-pappa nakutteli seinään mun toivomat koristeet
-mummo huolehti ruokapolitiikasta ja minun kanssa rupattelusta aka. sielunhoidosta :)
- lähteissä pappa vielä laittoi yhteen pyörään ketjut paikalleen

VOI HUH HUH minä sanon.
Ja minä menin väsyneeksi kun he tuli,ihan tasan varmaan siksi,että mä vaan pystyin relata,tiesin että täällä on muitakin vastuussa.

Tänäänhän mä sitten tietenkin onnistuin myös pahoittamaan mieleni,ilman mitään näkyvää syytä.
Loukkaannuin vain siitä,ettei Herra Isukki, ollut viitsinyt muksulleen edes vastata,vaikka 4v oli suloisesti laittanut whatsapissa hänelle ääniviestin,että "iti voitko tuola mulle häättöpottun????" koska mummo toi taas kolikkopussin,joka perinteisesti jaetaan possuihin,mutta Ipanalla ei possua ole,vieläkään.
Ja koskapa "jouduin" olla tällä lailla välikätenä ja mua suorastaan raivostutti tilanne,niin pahoitin sitten mieleni ajatuksesta, kuinka paljon sen ajattelemattomuus loukkaa muakin,edelleen.Yäk,en tykkää.Joten tänään minä paiskon eetteriputket irti,ENNENKUIN teen lisää hulluuksia... sillä...

Kävimme saunassa koska Ipana pyysi että voidaanko mennä saunaan. Ihana idea,paskaisiahan me oltiinkin jo! Myöhemmin tuli pari muutakin jätkää sinne,ja tämä yksi heistä,eli Herra T7 ,oli koko päivän käyttäytynyt tosi rasittavasti ja ilkeästi useita kertoja pikkuveljeään kohtaan,ja ollut muutenkin tottelematon,ja tokihan sama meno jatkui siellä saunassakin.Hullu ajatus edes kuvitella,että olisin saunassa,minun ihanassa rentoutuspaikassani,enää jaksanut sitä hillumista kuunnella. Mieskin tajusi elomme viimeisinä hetkinä,että kannattaa minun antaa mennä yksin saunaan- saan sen hetken edes relata ja nauttia.Nimittäin tulen tosi kiukkuiseksi jos minun saunarauhaa häiritään. Niin että kun ne pennut sitten siinä mölysi ja riiteli ja isompi herra T5:kin halusi lähteä litomaan siitä alta,niin minulla napsahti...olin juuri hiuksia pesemässä- minun shampoot ja hoitoaineet oli ilmeisesti jo pari päivää aiemmin lutrattu hukkaan kun viimeksi nämä sankarit olivat kylvyssä keskenään, joten mulla oli jälkejjä yksi kuppainen hoitoaine.Sitä luttasin hiuksiin, ja irrottelin taas niitä hiuskasoja sormistani,joita lähti pestäessä ihan huikeet määrät...Hiukset oli siitä hoitoaineesta tahmeat,ja olin ne sutinut pääalaspäin siinä että se tukka roikkuin edessäni,ja silloin minulla välähti.
Empä ole ennen itse hiuksia nyrhinyt mutta nyt nyrhin.Mulle tuli vahingossa etuhiuksetkin,koska en tajunnut että niin tottakai nekin on siinä samassa hiuskasassa.Lopputulos on vähintäänkin mielenkiintoinen,ainoa kaduttava asia on se,että pitkä etuosa tuhoutui :( muuten- ihan sama!!!!

Nyt vois lähteä nukkumaan vitutustaan taas poispäin,koska huomenna alkaa Jatkolanka- ryhmä meille pitkäaikaistyöttömille.Mennään ystäväni kanssa samaan ryhmään ja ajatella,saamme syödä lounasta joka ryhmäpäivä yhdessä,jee! Mielenkiinnolla saa nähdä millainen ryhmä se on,koska viime ryhmä oli ns nuorten ryhmä,jossa ikähaarukka oli 24-32v...+ minä :D Oli kivaa.Nyt muisteltiin M:n kanssa,että olis "vanhempien" ryhmä.Minä en tunne itseeni kauheen vanhaksi vaikka olenkin,niin on se hyvä että mulla on M siellä seurana :D

Joo mutta uutta elämää taas pukkaa,nyt kun tämä tukkakriisikin näkyy päättyvän vähän kuin "luonnonvalintana"
En kestä,kaikki on vaan niin hupaisaa (paitsi tämä angsti joka sisällä jyllää)

Bai!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...