Siirry pääsisältöön

Taas tämä maailma romahtaa

Oppia ikä kaikki,sanotaan.
No minä oon nyt oppimiseni jossain huipussa,koska oppiläksyjä läiskii lättyyn alvariinsa.

Mä ymmärsin,eli opin huomaamaan itsessäni,kuinka itsekäs olin suhteessani.Selitykseni on,että olin loukattu,ja loukattu ei osaa ainakaan asettua toisen asemaan.Mä olisin voinut antaa huomioo,ja ottaa vastaan hänen kontaktiyritysensä,ellen ois niin loukattu ollut.Olin itsekkäästi ja itserakkaasti huomaamatta häntä,ja hänen tarpeita,jotka tiesin kyllä.Ja tiesin että hän on persoonana heikompi kuin minä.Miksen niellyt ylpeyttäni,ja ollut vahvempi?Miksen kunnioittanut toista?
Mitä helvettiä???????
Paljon pahaa tapahtui hänenkin puoleltaan,mutta myös paljon parannusta olisi voinut tulla jos olisin auttanut,tai ollut edes piiskaamatta häntä lisää.

Samoin opin kyllä kieltäytymään ottamasta vastaan tiettyä negaa, käytöstä tms, muilta.mutta pitäisikö mun nyt tajuta tämäkin,että hän antaa mulle nyt vaan negaa negaa negaa takaisin,kun olisin toivonut juttelua,ja asian loppuun selvittämistä.
Miksi olen tällainen? Haen oikein itselleni tuskaa?

Mutta kiitos oppiläksystä. Jospa siitä joku toinen sitten saisi iloita.
Sikäli kun ikinä enää uskallan mitään suhteita ajatella,koska tajusin että ehkä minusta vaan ei ole siihen!!??


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...