Taas tämä maailma romahtaa

Oppia ikä kaikki,sanotaan.
No minä oon nyt oppimiseni jossain huipussa,koska oppiläksyjä läiskii lättyyn alvariinsa.

Mä ymmärsin,eli opin huomaamaan itsessäni,kuinka itsekäs olin suhteessani.Selitykseni on,että olin loukattu,ja loukattu ei osaa ainakaan asettua toisen asemaan.Mä olisin voinut antaa huomioo,ja ottaa vastaan hänen kontaktiyritysensä,ellen ois niin loukattu ollut.Olin itsekkäästi ja itserakkaasti huomaamatta häntä,ja hänen tarpeita,jotka tiesin kyllä.Ja tiesin että hän on persoonana heikompi kuin minä.Miksen niellyt ylpeyttäni,ja ollut vahvempi?Miksen kunnioittanut toista?
Mitä helvettiä???????
Paljon pahaa tapahtui hänenkin puoleltaan,mutta myös paljon parannusta olisi voinut tulla jos olisin auttanut,tai ollut edes piiskaamatta häntä lisää.

Samoin opin kyllä kieltäytymään ottamasta vastaan tiettyä negaa, käytöstä tms, muilta.mutta pitäisikö mun nyt tajuta tämäkin,että hän antaa mulle nyt vaan negaa negaa negaa takaisin,kun olisin toivonut juttelua,ja asian loppuun selvittämistä.
Miksi olen tällainen? Haen oikein itselleni tuskaa?

Mutta kiitos oppiläksystä. Jospa siitä joku toinen sitten saisi iloita.
Sikäli kun ikinä enää uskallan mitään suhteita ajatella,koska tajusin että ehkä minusta vaan ei ole siihen!!??