Se alkoi jo eilen,kun olin tekemisissä miehen kanssa,vaikkakin ihan vain puhelimen välityksellä viestitellen,mutta kumminkin...Se vaikutti minuun tosi paljon (negatiivisesti) järkytti mun mielenrauhaa ja aktivoi asioita mun mielessä.En tykkää.Tunteettomuus on paljon parempi vaihtoehto.Silloin pystyy toimia helpommin autopilotilla.
Mua loukkasi jotenkin se ajatus,kuinka kivaa ja helppoa sillä on nyt. Vaikka minä olinkin ehkä konkreettisesti se alullepanija koko prosessissa,ja hän sitten vaan kulkenut siivellä- tässäkin asiassa- niin voisi hän olla edes surullinen.Tai katuva! Pyytää anteeksi tai jotain.Mutta ei.Jotenkin SE loukkaa mua niin paljon.Hänelle on niin kertakaikkisen fine,että näin meni. Hän ei viitsinyt omaa osuuttaan hoitaa PARIsuhteessa.
Olen siis vihainen.Tosi helvetin vihainen!!!
Samalla kun hän valitsi olla olematta osallistuva palanen meidän suhteemme tilanteen suhteen,niin hän jätti jälleen kerran siis vastuun minulle,ja sekin on saatana hänelle ihan fine.
Ei samperi pitäisi olla näin.
Vaan minun pitäisi- PITÄÄ- nyt vaan nähdä asia niin,että hän nyt vaan on sellainen,ja se nyt vaan ei käy minun pirtaan+ kaikki ne teot menneisyydessä.
Kun ne olisikin ollut vähän jotain muuta...
Mutta varmaan se kaikki oli oiretta siitä,ettei hän voinut hyvin MINUN kanssa.Minäkö aiheutin ne teot hänelle?
Jos mulla on noin kamala vaikutus ihmiseen,niin en ala tähän enää ikinä.
Olo on niin arvoton.
Kukaan ei tykkää minusta,minussa on jotain ihan helvetin pielessä.Ja jos muuten,niin kuka tällaisen läskin ja raajarikon kanssa haluaisi ollakaan?
Tänä aamuna tässä koneella minua vastassa oli eilinen Enkeliviesti,jonka Valonpolun sivulta avasin.
Tänä aamuna otin uuden.
Viimeinen lause: "Sydämesi toive tulee toteutumaan paremmin kuin uskotkaan"
Tämä sai pienen hymyn aikaan.Vaan eipä kukaan tiedäkään minun toivetta,paitsi ehkä J.
Huoh.Mutta tänään,heti aamusta asti,riitaa huutoa tappelua tottelemattomuutta.Huusin kuin hullu.Ja hullu pitää ollakin,että huutaa.Onneksi pääsin nopeasti siitä lähtemään viemään Ipanaa päikkyyn,ja tulomatkalla muistin Salessa poiketa nostamassa rahaa muksun luokkaretkeen.Eipä ole kuin viimeinen päivä maksaa :(
Asioiden hoitaminen on taas raskasta betonin sekoittamista,ei meinaa tulla mitään.Jokainen ajatus mikä päässä nytkin on,sinkoaa vain jonnekin mielen avaruuteen eikä se ala toimia missään,koska kuin huonosti menevässä flipperi taikka fortuna-pelissä,mitän ei tapahdu jos kuulat ei osu mihinkään. Ajatukset vain singahtelee suuntaan ja toiseen,mutta toimintaa ne ei saa aikaan.
Siksipä istun kotona.Labraan pitäisi taas lähteä,mutta mua ei huvittaisi lähteä tuvasta ulos.Mutta mä tiedän että tän mä teen,tottakai,on tiedettävä taas päivän INR arvo,ei voi mitään.Hengestä kyse.
Mutta en jaksanut vastata puhelimeen,en lähteä kaverille,en uimaan...Istun vain täällä silmät kirvellen,ja yritän ajatuksen voimalla tehdä asioita,joka ei edelleenkään onnistu,mutta kun perse ei vaan nouse tekemään mitään.
On se vaan luojan lykky että eilen tein ruuan!!!
Onneksi labra on auki klo 13 saakka,ehdin tässä vielä nyyhkiä hetken ennenkuin on pakko ryhdistäytyä.
Kivaa päivää sullekki :P
Mua loukkasi jotenkin se ajatus,kuinka kivaa ja helppoa sillä on nyt. Vaikka minä olinkin ehkä konkreettisesti se alullepanija koko prosessissa,ja hän sitten vaan kulkenut siivellä- tässäkin asiassa- niin voisi hän olla edes surullinen.Tai katuva! Pyytää anteeksi tai jotain.Mutta ei.Jotenkin SE loukkaa mua niin paljon.Hänelle on niin kertakaikkisen fine,että näin meni. Hän ei viitsinyt omaa osuuttaan hoitaa PARIsuhteessa.
Olen siis vihainen.Tosi helvetin vihainen!!!
Samalla kun hän valitsi olla olematta osallistuva palanen meidän suhteemme tilanteen suhteen,niin hän jätti jälleen kerran siis vastuun minulle,ja sekin on saatana hänelle ihan fine.
Ei samperi pitäisi olla näin.
Vaan minun pitäisi- PITÄÄ- nyt vaan nähdä asia niin,että hän nyt vaan on sellainen,ja se nyt vaan ei käy minun pirtaan+ kaikki ne teot menneisyydessä.
Kun ne olisikin ollut vähän jotain muuta...
Mutta varmaan se kaikki oli oiretta siitä,ettei hän voinut hyvin MINUN kanssa.Minäkö aiheutin ne teot hänelle?
Jos mulla on noin kamala vaikutus ihmiseen,niin en ala tähän enää ikinä.
Olo on niin arvoton.
Kukaan ei tykkää minusta,minussa on jotain ihan helvetin pielessä.Ja jos muuten,niin kuka tällaisen läskin ja raajarikon kanssa haluaisi ollakaan?
Tänä aamuna tässä koneella minua vastassa oli eilinen Enkeliviesti,jonka Valonpolun sivulta avasin.
Tänä aamuna otin uuden.
Viimeinen lause: "Sydämesi toive tulee toteutumaan paremmin kuin uskotkaan"
Tämä sai pienen hymyn aikaan.Vaan eipä kukaan tiedäkään minun toivetta,paitsi ehkä J.
Huoh.Mutta tänään,heti aamusta asti,riitaa huutoa tappelua tottelemattomuutta.Huusin kuin hullu.Ja hullu pitää ollakin,että huutaa.Onneksi pääsin nopeasti siitä lähtemään viemään Ipanaa päikkyyn,ja tulomatkalla muistin Salessa poiketa nostamassa rahaa muksun luokkaretkeen.Eipä ole kuin viimeinen päivä maksaa :(
Asioiden hoitaminen on taas raskasta betonin sekoittamista,ei meinaa tulla mitään.Jokainen ajatus mikä päässä nytkin on,sinkoaa vain jonnekin mielen avaruuteen eikä se ala toimia missään,koska kuin huonosti menevässä flipperi taikka fortuna-pelissä,mitän ei tapahdu jos kuulat ei osu mihinkään. Ajatukset vain singahtelee suuntaan ja toiseen,mutta toimintaa ne ei saa aikaan.
Siksipä istun kotona.Labraan pitäisi taas lähteä,mutta mua ei huvittaisi lähteä tuvasta ulos.Mutta mä tiedän että tän mä teen,tottakai,on tiedettävä taas päivän INR arvo,ei voi mitään.Hengestä kyse.
Mutta en jaksanut vastata puhelimeen,en lähteä kaverille,en uimaan...Istun vain täällä silmät kirvellen,ja yritän ajatuksen voimalla tehdä asioita,joka ei edelleenkään onnistu,mutta kun perse ei vaan nouse tekemään mitään.
On se vaan luojan lykky että eilen tein ruuan!!!
Onneksi labra on auki klo 13 saakka,ehdin tässä vielä nyyhkiä hetken ennenkuin on pakko ryhdistäytyä.
Kivaa päivää sullekki :P
Kommentit
Lähetä kommentti