Siirry pääsisältöön

Day out- jatkot

Onko sullakin tapana mietiskellä kaikkea ajomatkalla?
Mulla lentää ajatukset huimaa vauhtia autoa ajaessa, ja joku henkisyydestä jotain tietävä joskus ihan nimesikin autolla ajelun sellaiseksi, jossa on helpompaa saada yhteys. Selitystä en nyt muista, mutta no, minulla sekin toimii loistavasti juuri autoa ajaessa.

Mutta juu, tulimme Karismasta ja naureskelin taas että jotenkin hassua että näin lähellä ,alle 10 minsan  päässä, on näin kiva kauppakeskus, josta saa vaikka mitä. Mietin, että ei tämä Lahti ole köpsempi paikka olla, kaikkien käytännön juttujen kautta ajatellen, eli täältä löytyy ikäänkuin se mitä tarvimmekin. Täällä on kaikki mitä haluan ja tarvin, paitsi mun pojat!!!! Ne kun saisin näille nurkille vielä, niin voi ILO!! Tyttärellä on avopuoliso ja kaksi kissaa, ne pärjää siellä perheenä, mutta nämä kaksi poikasta, nuoria miehiä toki kumminkin, ovat yksin siellä suuressa maailmassa ilman äitiä ja meidän perheen sellaista tukea, että "tulempa kahville kotiin" tai "voisko saunaan tulla". Se minua surettaa. Yritän kysellä kuulumisia, mutta eihän se mitään korvaa. Eilen tuli iso ikävä nuorempaa, vasta pesästä lentänyttä poikasta. Voi voi voi voi, en muuta sano. Mutta nyt näin, ja toivon vain, että ne poijjaat siellä pärjäilee ilman mammaa.

Tuli tänään tieto, että pitää tehdä pikavisiitti Manseen keskiviikkona. Toivottavasti poikasella on vapaapv ,että ehditään tapaamaan. Pikavisiittiin sisältyy kyllä ehdottomasti Ikea- ruokailu ja pikakierros hakemassa ne  muutamat halvat romppeet sieltä- vain koska mä oon niin tottunut hakemaan  kaiken Ikeasta.Kaiken! Se on oikeastaan liki huvittavaa. Mutta juu semmoinen reissu tiedossa, jännittää vähän ajella yksin toi matka edestakas, mutta toisaalta, saa kuunnella radioo tai vaikka levyjä rauhassa, ja antaa ajatusten vaan lentää. Se voi olla tosi kivakin reissu :)

Joo mutta tää oli taas tällainen ps kakkonen, en koskaan muista kirjoittaa kaikkea yhdellä kertaa :)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...