Siirry pääsisältöön

Day out with Mr. S

Kerrankin oli jotain "menoa" Ipanan vapaapäivään- on tosi kiva lähteä hänen kanssa johonkin käymään, hän on oikeen hauska seuramies, vaikkei shoppailusta niin välitäkkään (tulin huomaamaan)

Aamulla heitimme Danielin kouluun, meni kymppiin. Oli kyllä aika kurjanoloinen keli,vettä tiputti ja maa oli yhtä loskamössöä. Sen jälkeen lähdimme huristelemaan kohti tuntematonta, navigaattori pulisi meille reittiä kohti työtuoliani. Loppumatka oli kyllä aikamoista kinttupolkua, ja mietimpä siinä hiukka kauhulla, miten pääsen takaisin, mäkeä ylös, siinä loskamössössä, renkailla joissa ei juuri pitoa ole. Hyvin meni, eikä oikeastaan edes tihkaissut. Ainoa huono juttu oli, että jätin Ipanan autoon, ja jäin myyjän kanssa suustani kiinni hetkeksi,vaikka olin luvannut tulla ihan heti takaisin. No raasuriepu itkutti autossa,ja oli minulle suuttunut. Pyysin anteeksi ja kysyin kuinka voin hyvittää nyt tämän vääryyden. Hetken tuumittuaan hän totesi että mennään Karismaan!!

Hänellä oli selkeät suunnitelmat meidän Karisman reissusta, ja kokolailla niillä mentiin.
Ensin vessaan käsipesulle ja sitten Subwayhin syömään päivän subi puoliksi. Samuel saa valita leivän ,kasvikset ja kastikkeen. Ei sitten jää samanlaiseksi torveksi kuin äitinsä,jolla oli kauan vaikeuksia tilata Subista mitään, koska se oli liian monivalintatehtävä vaakaihmiselle :D

Subin jälkeen sain houkuteltua herran kipaisemaan Hobby Hallin popupissa, jossa valitti koko ajan miten tylsää, eikä täällä ole mitään "järkevää" :D (keneltäköhän oppinut ko. maininnan) , ja siitä sitten Angry Birds leikkipaikkaan. Ehdin turista oman äitini kanssa siinä istuskellessa, ja samalla todettiin että upsis, kello on jo sen verran, että pakko lähteä kotiin, koska Vieno tulossa, ja ovi lukossa. Pikkukoululaisilla ei ole avaimia, koska olenhan käytännössä aina kotona.Poistumisreitin varrelta löysimme vielä kivoja heppoja joiden päällä pystyi ratsastaa, kävimme BR lelussa katsomassa ihania pehmeitä yövalonaleja jotka soittaa musiikkiakin, jotka Samuel siitä heppapaikalta näki, ja suora kurssi sinne katsomaan. Ihasteltiin siinä niitä hetki ja mietin, olisiko tuo hyvä toive Joulupukille? Ennen ulospääsyä näimme vielä toisenkin leikkipaikan, josta minä en ollut edes tietoinen, mutta enää ei ollut aikaa jäädä sitä testailemaan.



Tuoli jonka hain, sopi myös hyvin työpöytäni ääreen, ja virkattu matto muutti pöydän ja tuolin alle. 
Nättii!! 


Mut tosiaan se LAMPPU vielä puuttu.

Toisaalta, juuri saamani tiedon mukaan mulle napsahti ensi keskiviikoksi Mansen reissu, joka tarkoittaa ruokailua Ikeassa ja pikaista juoksua hakemaan ne jutut joita tarvin :) 

PS. "I Love My Home"- postaukseen unohtui hehkuttaa vallankin näin talviaikaan aivan tajuttoman ihana asia tässä meidän kodissa: 


AUTOTALLI!!! 
Sinne mahtuu meidän molempien autot peräkanaa. Nyt se on keskellä tallia tuossa kuvassa. Kaukosäätöinen autotallinovi, nammmmm. Alkuun jännitin kamalasti kuinka osaan peruuttaa tuolta perältä pois, mutta ihan hyvin sekin alkaa luonnistua. Paljon leveämpää autoa en kyllä uskaltais ostaa, ja sitten tuossa on kattopalkki joka on alempana, eli mahtaisi minun vanha autoni Grand Voyager, jäädä katostaan jumiin. En haluu koittaa, vaikka vieläkin, 3v jälkeen, ikävöin mun ihanaa valtamerilaivaa, ja olen jopa vahingossa katsellut sellaista dieselinä itselle, ups :)

No niin,mutta hyvillä fiiliksillä päivä jatkukoon, se om MORO NÄÄS :D 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...