Siirry pääsisältöön

Rakastan, rakastan :)

No niin, se on sitten taas viikonloppuun päästy tässä viikossa. Mies lähti muuttoavuksi siskolle, ja äiti toi korvaukseksi omppupiirakas ja pannarin meille :)
Meidän piti lähteä vähän kaupoillekin tänään, vaan näyttääpä hyvin kuluneen päivä tässä tössöttäessä, ja jotenkaan enää ei millään jaksais- hämärtääkin alkaa,heh.

Minun piti kirjoittaa varmaan jo keskiviikkona, torstaina, tänne aiheesta "I love my home", koska mä vaan rakastan tätä taloa. Paikat on saatu kivaan malliin, ja vielä kun ne sais pidettyä sellaisessa siisteydessä, mistä tykkään, niin avot. Onhan mulla onneksi nuita apulaisia, jotka auttaa kodin ylläpitosiivoiluissa, teinityttö tykkää rikkaharjalla ottaa lattioita,ja mikäpäs siinä. Pienemmät juoksuttaa roskia ulos, ja Milo osaa kyllä jo hyvin siivoilla keittiötäkin. Aika kauan on siitä, kun olen itse joutunut hirveästi siivoamaan, on helpompi kun tekee joka päivä pienempiä juttuja,ei ehdi tulla hurjan sotkuista.

Mutta juu, täällä on siis kaunista!! Otin kuvia päivänä eräänä, ideana että esittelen kodin jo silloin tässä "I love my home"- postauksessa, mutta taisi jäädä silloin uupumaan kuvia, koska muistan...keittiö oli jumalattomassa kunnossa!! Anyway, täällä alkaa olla niin harmoonisen näköistä, oloista ja erityisesti tuntuista, että ei voi muuta sanoa kuin että, voisin viipyä täällä todella kauan. On riittävästi tilaa, koska Milolla,Vienolla ja teinitytöllä on omat huoneet (teinillä jopa superluxus iso, koko alakerran käytössä oleva) ,Danielilla ja Saamuelilla on yhteinen huone, jossa leikit pysyy yllättävän hyvin. Legot oli hetken olkkarissa minun riesana,  koska mies kasaili pikkupoikien hajottamia legojuttuja, mutta nyt kun natsimutsi on taas käskyttänyt kaiakki niiden huoneeseen, niin olkkaria sotkee vain...sekaiset sohvatyynyt!!! :D No mutta, tässä vähän maistiaisia meiltä


Tervetuloa!! 



Tuulikaappi


Tuulikaapista oikealle: eteinen


Tuulikaapista suoraan aukeaa olkkari (ja valitettavasti en ennakkoeditoinut tuota vaatekasaa pois lattialta,ajattelin että se vähän niinkuin kuuluu lapsiperheen kotikuvaan) 


Aikuisten makkari


Mamman työpöytä makkarissa


Olkkarista makkariin näkymä


Takapihaa ikkunan läpi 





Etupihaa


Takapihaa


No niin, nyt on kierretty nämä yleiset tilat vähän niinkuin. Lastenhuoneista ei ole kuvia, eikä saunasta,takka ja allashuoneesta. Ne nyt on mitä on, kaakelia :) Mutta jos joku haluaa, niin toki voin paljastaa meidän kymppärimme ihanat 70-lukuiset keltaiset kaakelit. Niin ja allasosaston herkullisen vaaleanturkoosin ilmeen :) Allasosastossa on sitten enemmän nähtävää, kun saatais se vesi sinne!!! Taloyhtiö junnaa korjausta, koska kaikki ovat kuulema kateellisia, koska täällä on oma uima-allas. Tyhmää!

Tänään meidän tosiaan piti lähteä käymään jossain, mutta ei. Ruuanlaitto oli yhtä showta, joka vakuutti minut taas siitä että Jumalalle kiitos miehestäni, joka kokkaa. Ei sitä pölhöilyä kukaan jaksais katsoo, vähiten minä kun käämit kärvähtää tuorepastan keitossa. Joten hiiitaaassssssti tätä päivää menty .Teinillä poikkis käymässä, kaikkien iloksi katoin päiväkahveet, mutta yksin tässä saan kynttilän loimussa olla :)

Mutta niin, rakastan,rakastan, kotia ja miestäni ja koko perhettä, vaikka olenkin liian usein kusessa kaikkien edellämainittujen kanssa :D  Yritän koota itseäni ja korjata puutoksia, jotta kaikilla olis kivempaa. Se on mun elämäni kehitystehtävä, ei mulle muuten tällaista sarkaa olisi paiskattu hoidettavaksi.

Mukavaa viikonlopun jatkoa just sulle!!

ps. saa kommentoida :)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...