No niin, olemme tulleet siihen hetkeen, että on muuton jälkeen aika ensimäisen kerran kieputtaa huonetta. Kohteena olis pikkupoikien huone. Siellä on nyt Kura-sänky, ja sen alla jalaton runkopatja toiselle nukkujalle. Olen jo jonkin aikaaärsyyntynyt ensinnäkin petaamaan sänkyä jäätävässä asennossa ottaen huomioon vanhan ja väsyneen selkäni, ja ihan semmoinenkin tavanomaisuus, kuin iltahalit, on hankalaa änkeä itsensä sinne Kuran alle. Myöskään Danielin silittely ei onnistu muutoin kuin lässähtämällä perseelleen lattialle, ja senhän nyt tietää kuinka kivaa sieltä on nousta ylös, kun polvilleen ei oikeen uskalla kieppua tuon toisen lumpion takia... Niin että, tuli aika muuttaa järjestysstä!!
No hommahan oli ihan iisipiisi siihen saakka kun siivottiin Samuelin kanssa pikaisesti huoneen lattialta kamat pois- ok puolet meni paikoilleen ja puolet vaan nakattiin "johonkin" laatikkoon. Tuuppasin Kuran ikkunaanpäin, ja mies tuli ottamaan runkopatjan alta pois. Mutta missä on jalat sänkyyn??
Niin missä ne on, tosiaankin. Mies lähti etsimään niitä autotallista, mutta tuskin tuo paauke tarkoittaa enää niiden jaalkojen etsimistä :)
Minä sen sijaan KätevänäEmäntänä kipaisin Ikean sivulle, katsomaan uusia jalkoja petiin.Siitähän se idea sitten lähti liikkeelle... jospa sängynrunko sittenkin siihen?? Aijaa 80cm sängynrunkoja ei ole, mihin runkopatjan saisi, pitäisi olla 90cm runkopatja.Eli ostanko 90 cm runkopatjan ja sänkyrungon, vai 90cm sänkyrungon, sälepohjan ja vaahtomuovipatjan? Vai pitäiskö sittenkin laittaa kerrossänky??? Säästyis tilaa!
VOI HUOKAUS!!!!
Toivottavasti joku edes samaistuu tähän ajatusrumbaan, mutta tällaisten päätösten teko on tärkeää, usko pois.
Viikolla juuri äitini kommentoi, että älä tuhlaa energiaasi pohtimalla kaikkea, kun esittelin hänelle pohdintoja koskien autojamme ja mahdollisesti toisen niistä vaihtoa.
Mutta mitä minä tällä päällä sitten tekisin, tyhjän panttinako mukana raahaisin? Jos minun elämä on nyt tämä, ja tätä, niin tällaiseenhan se on aivokapasiteettinsa laitettava. kasvatuspohdinnoista ei ole juuri hyötyä, koska koeyleisöni ei oikein reagoi käytäntöihin, joita koitan tänne luoda. Niin että, sitä mietitään, mille jotain voidaan tehdäkin. En minä maailmaan rauhaa saa vaikka kuinka pohtisin, joten pysyn näissä pikku jutuissa, jotka hyödyttää minun omaa micromaailmaani.
Niin että sitten minä menin toriin etsimään kerrossänkyjä. Ikeassa halvin on 99 euroa, ja se on jo halpa. Kumminkin, ja koskapa, olen vaakanainen, en osaa ratkaista asiaa yksin. Ja muutenkin, minun toimintamalli asioissa on pohtiva, ja siihen haluan ottaa mukaan toki kanssapohtijani. Odotellaan siis miestä autotallista, ja eihän sitä tiedä, vaikka hän olisi löytänyt ne jalat (heh heh)
Pitänee jotain saada aikaan tälle viikonloppua. Nelikko on Tampereella isilässä ja me miehen kanssa pääsimme eilen katsomaan Luokkakokous kakkosen. Johan oli hulvatonta menoa, josta oli jotkut kuulema jo mielensä pahoittaneet. Voi raasuja. No me nautimme, ja käynti olikin ensimäinen kummallekin Lahden Kinopalatsissa.Siis, minä en niiden aiempien 11 Lahtivuoteni aikana käynyt elokuvissa, kertaakaan!! Ja myös, en ollut käynyt lahden uimahalleissa!! Olin kyllä suht hämmästynyt, miten voikaan olla, mutta semmoista se oli elo siihen aikaan, kolmen ekan lapsen kanssa. Nuorin heistä Lahdessa syntyneistä oli 4v kun vaihdoimme maakuntaa, hän ei muista mitään Lahdesta, eikä koe mitään tunteita syntymäkotikaupunkiaan kohtaan. Kaksi vanhinta muistavat, mutta ovat vissiin ihan tyytyväisiä päästyään isompiin ympyröihin.
Perjantaina katsoimme Teit meistä kaauniin- leffan Aitiosta, ilmaiseksi. Hyvä elokuva oli kyllä, mielenkiintoinen.
Perinteisesti siis sunnuntaina otetaan itseämme niskasta kiinni, ja tehdään hommia. Meillä on jotenkin aina sunnuntai päätynyt joko remppapäiväksi tai muuksi uurastuspäiväksi, ei siis lepopäiväksi, kuten kärky kävisi. Siispä siirryn tästä pyykkien pariin, ja mietiskelen systeemejä vaatejakelun viisastamiseksi, kun keskiviikkona pääsen sinne Ikeaan Tampereen-reissullani, niin tehtävä kauppalappu sinne matkaan oikeen, että kaiken muistaa ;)
Ens viikolla alkanee viimeinkin meidän uima-allas remontti!! Johan tässä ollaan 2kk odotettukin, että taloyhtiö kiirehtisi asiaa. Onneksi on niin hyvä-kiva-mukava-aikaansaava vuokraisäntä meillä, joka hoitaa nämä koukerot puolestamme, ja näin saimme tämän homman nyt vihdoinkin etenemään.
Eli, mikäli kuulopuheet kutiaan pitävät, joulukuun alussa päästäis korkkaamaan meidän oma uima-allas. Voi on sitä odotettukin!!!
Mut nyt hommiin!
Mukavaa sunnuntain jatkoa joka iikalle
No hommahan oli ihan iisipiisi siihen saakka kun siivottiin Samuelin kanssa pikaisesti huoneen lattialta kamat pois- ok puolet meni paikoilleen ja puolet vaan nakattiin "johonkin" laatikkoon. Tuuppasin Kuran ikkunaanpäin, ja mies tuli ottamaan runkopatjan alta pois. Mutta missä on jalat sänkyyn??
Niin missä ne on, tosiaankin. Mies lähti etsimään niitä autotallista, mutta tuskin tuo paauke tarkoittaa enää niiden jaalkojen etsimistä :)
Minä sen sijaan KätevänäEmäntänä kipaisin Ikean sivulle, katsomaan uusia jalkoja petiin.Siitähän se idea sitten lähti liikkeelle... jospa sängynrunko sittenkin siihen?? Aijaa 80cm sängynrunkoja ei ole, mihin runkopatjan saisi, pitäisi olla 90cm runkopatja.Eli ostanko 90 cm runkopatjan ja sänkyrungon, vai 90cm sänkyrungon, sälepohjan ja vaahtomuovipatjan? Vai pitäiskö sittenkin laittaa kerrossänky??? Säästyis tilaa!
VOI HUOKAUS!!!!
Toivottavasti joku edes samaistuu tähän ajatusrumbaan, mutta tällaisten päätösten teko on tärkeää, usko pois.
Viikolla juuri äitini kommentoi, että älä tuhlaa energiaasi pohtimalla kaikkea, kun esittelin hänelle pohdintoja koskien autojamme ja mahdollisesti toisen niistä vaihtoa.
Mutta mitä minä tällä päällä sitten tekisin, tyhjän panttinako mukana raahaisin? Jos minun elämä on nyt tämä, ja tätä, niin tällaiseenhan se on aivokapasiteettinsa laitettava. kasvatuspohdinnoista ei ole juuri hyötyä, koska koeyleisöni ei oikein reagoi käytäntöihin, joita koitan tänne luoda. Niin että, sitä mietitään, mille jotain voidaan tehdäkin. En minä maailmaan rauhaa saa vaikka kuinka pohtisin, joten pysyn näissä pikku jutuissa, jotka hyödyttää minun omaa micromaailmaani.
Niin että sitten minä menin toriin etsimään kerrossänkyjä. Ikeassa halvin on 99 euroa, ja se on jo halpa. Kumminkin, ja koskapa, olen vaakanainen, en osaa ratkaista asiaa yksin. Ja muutenkin, minun toimintamalli asioissa on pohtiva, ja siihen haluan ottaa mukaan toki kanssapohtijani. Odotellaan siis miestä autotallista, ja eihän sitä tiedä, vaikka hän olisi löytänyt ne jalat (heh heh)
Pitänee jotain saada aikaan tälle viikonloppua. Nelikko on Tampereella isilässä ja me miehen kanssa pääsimme eilen katsomaan Luokkakokous kakkosen. Johan oli hulvatonta menoa, josta oli jotkut kuulema jo mielensä pahoittaneet. Voi raasuja. No me nautimme, ja käynti olikin ensimäinen kummallekin Lahden Kinopalatsissa.Siis, minä en niiden aiempien 11 Lahtivuoteni aikana käynyt elokuvissa, kertaakaan!! Ja myös, en ollut käynyt lahden uimahalleissa!! Olin kyllä suht hämmästynyt, miten voikaan olla, mutta semmoista se oli elo siihen aikaan, kolmen ekan lapsen kanssa. Nuorin heistä Lahdessa syntyneistä oli 4v kun vaihdoimme maakuntaa, hän ei muista mitään Lahdesta, eikä koe mitään tunteita syntymäkotikaupunkiaan kohtaan. Kaksi vanhinta muistavat, mutta ovat vissiin ihan tyytyväisiä päästyään isompiin ympyröihin.
Perjantaina katsoimme Teit meistä kaauniin- leffan Aitiosta, ilmaiseksi. Hyvä elokuva oli kyllä, mielenkiintoinen.
Perinteisesti siis sunnuntaina otetaan itseämme niskasta kiinni, ja tehdään hommia. Meillä on jotenkin aina sunnuntai päätynyt joko remppapäiväksi tai muuksi uurastuspäiväksi, ei siis lepopäiväksi, kuten kärky kävisi. Siispä siirryn tästä pyykkien pariin, ja mietiskelen systeemejä vaatejakelun viisastamiseksi, kun keskiviikkona pääsen sinne Ikeaan Tampereen-reissullani, niin tehtävä kauppalappu sinne matkaan oikeen, että kaiken muistaa ;)
Ens viikolla alkanee viimeinkin meidän uima-allas remontti!! Johan tässä ollaan 2kk odotettukin, että taloyhtiö kiirehtisi asiaa. Onneksi on niin hyvä-kiva-mukava-aikaansaava vuokraisäntä meillä, joka hoitaa nämä koukerot puolestamme, ja näin saimme tämän homman nyt vihdoinkin etenemään.
Eli, mikäli kuulopuheet kutiaan pitävät, joulukuun alussa päästäis korkkaamaan meidän oma uima-allas. Voi on sitä odotettukin!!!
Mut nyt hommiin!
Mukavaa sunnuntain jatkoa joka iikalle
Kommentit
Lähetä kommentti