joku biisi alkaa puhutella erityisellä tavalla. Tai useampikin, joista huumaannut aivan pökertymiseen saakka, et vaan voi saada tarpeeksesi niiden kuuntelusta taikka analysoimisesta. Tämä Yksinäisen keijun tarina on yksi, toinen mainitsemisen arvoinen ehdottomasti on Johanna Kurkelan Rakkauslaulu.
Soittavat sieluni säveliä ja maisemia.
Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
Että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana,
Mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois
On paratiisi meillä täällä näin
Vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin
Miksi se yhden hengen vaati, ennen kuin me muistettiin
Kommentit
Lähetä kommentti