Heipsis!
Niin taas hurahtanut aika, ettei perässä pysy. Tässä vanhenemisessa on tosiaan se hullu puoli,että aika kiitää. Viikot vilisee silmissä, ja huomaat taas olevasi seuraavalla viikolla, kun ehdit hiukan ajatuksia keräillä.
Kovaa murrosaikaa ollut meidän perheessä kaikkineen.
Lapsen muutto opiskelupaikkakunnalle. Sitten käytiin siskoa auttamassa muutossa. Ollaan käyty tutustumassa päiväkotiin ja aloitettukin jo päikky. Koulu on aloitettu, ja ensimäiset negatiiviset Wilma-merkinnät bongattu , mutta myös positiiviset, eri tyypeiltä kylläkin.
Mä en edes muista mitä olen tehnyt viimeisen postauksen jälkeen, kai lentänyt vain pää kolmantena jalkana ja kun en ole lentänyt, olen ollut lopen uupunut, ja todennäköisesti vain lataillut itseäni.
Ryhmä ollut loman jälkeen kahdesti, huomenna kolmas kerta, ja sitten vielä kaksi. Se ryhmä loppuu sitten siihen, ja minun tilanne jää kyssäriksi, mitäs sitten? Minun puolesta voisin kyllä nyt jo lopettaa tuon ryhmäilyn. Nyt kun olen tämän ryhmän kanssa kiertänyt melkein kaikki tutustumiskohteet, mitä ryhmä ykkösenkin kanssa, alkaa moti vähitellen kadota. Ihmiset ovat edelleen ihania, siis ylipäänsä, ja ryhmän ohjaajat kivoja, joten viihdyn kyllä sen neljä tuntia seuroissa. Mutta silti. Ehkä se on nyt jo nähty.
Viime perjantaina tapahtui monta juttua. Aloitin Xarelto- lääkkeen entisen Eliquisin sijaan. Pyysin vaihtoa itse, koska liian usein jäi iltalääke ottamatta, ja hyytymisenestolääkkeen kohdalla se, ettei suojaa ole 12 tuntiin, on aika kriittistä. Perjantaina myös hain uudet rillit, monitehot, jotka sain ystävän lahjakortilla melkein ilmaiseksi. Perjantaina, tai ehkä jo torstaina, alkoi myös käsi kipeytyä, mutta sen todellisuuden tajusin vasta viikonlopun aikaan...
Minulla alkoi pahoinvointi perjantaina.Se provosoitui joko lääkkeen vaihdosta, uusista rilleistä taikka molemmista. Lisäksi käsikipu pöllähti täyteen loistoonsa, ja on nyt tähän päivään mennessä ollut aikamoista soppaa. Pahoinvoinnin vähentämiseksi taikka syyn testaamiseksi, vaihdoin rillit takaisin yksitehoon. Hurjaa on ollut olo,ja käsikipua kävin arvuuttamassa lekurissakin, jossa meinattiin sen olevan jonkun kalvon tulehdusta. Ärsyttävintä tietenkin, että oikeastaan mitään hoito-ohjetta en saanut, vain jumppaohjeita sitten kun tilanne rauhoittunut, eli milloin, sitten kun en tarvi enää kipulääkettä?
Tuo lääkepahoinvointi on mulle ihan tuttua, aikoinaan kun Marevaniin totuttelin, meni kai kuukausi pahoinvoinnissa sekä muutenkin huonontuneessa voinnissa, johon liittyi ties millaista oiretta, alkaen rytmihäiriöistä, rintakivuista, toki se pahoinvointikin,ym ym. Oli aika toivoton fiilis, kun tiesi, että pakko syödä sitä lääkettä, ja terveydenhuollon ammattilaiset vain taivastelivat "se on kyllä hyvin siedetty lääke" .Mutta olihan mulla kokemusta muistakin ei niin sopivista lääkkeistä, joten ei täysi ylläri ollut,,vaan eipä se niissä oloissa lohduttanut. Sitten sain vaihdettua Eliquisiin, josta ei mitään oiretta, mutta nyt tämä xarelto kaiketi tekee sitä taas. Nytkin rinnan päällä "kivi" ja eilen alkoi kutittaa jalkojen ihoa ihan hulluna, mietin olisiko sekin joku oire. No kunhan tämä ohi menisi nyt pian, saisi taas elämän balanssiin, koska kaikki tällainen vaikuttaa todella ikävästi elämiseen ja vointiin.
Olisi hauska tosiaan joskus kokea se hetki, kun kaikki asiat ovat tasapainossa.
Onneksi pieniä pilkahduksia sellaisestakin olotilasta voi kokea silloin tällöin.
Mutta juuri tällä hetkellä meillä on alkamassa iltatoimet. Söimme grillattua makkaraa takapihalla,koska aiemmin kun istuin siellä, tällaisen toiveen esitin, - ja nyt sitten pitää alkaa armoton jahtaaminen ,että saadaan nuo kaksi nukkumaan. Aikataulut alkaa pian kilkattaa, ja tarvimme myös oman hetkemme tasata päivää miehen kanssa.
Syysaikataulut...ja niistä kiinni pitäminen.
Joka päivä toistaa ja toistaa,selvittää lapsille, mitä ja miksi näin, ja silti ne ei vain mene niin.
Hyvä puoli josta saa olla iloinen, tuntuu että kotona asuvista kahdelle vanhimmalle oikeasti on valaistunut tämä,että on heidän etunsa mukaista toimia virran mukana, eikä jarrutella taikka asettua tulpaksi. Kaikille on niin mukavempaa.
Tai siis olisi, jos tämä toteutuisi.
Sitä aikaa odotellessa
Niin taas hurahtanut aika, ettei perässä pysy. Tässä vanhenemisessa on tosiaan se hullu puoli,että aika kiitää. Viikot vilisee silmissä, ja huomaat taas olevasi seuraavalla viikolla, kun ehdit hiukan ajatuksia keräillä.
Kovaa murrosaikaa ollut meidän perheessä kaikkineen.
Lapsen muutto opiskelupaikkakunnalle. Sitten käytiin siskoa auttamassa muutossa. Ollaan käyty tutustumassa päiväkotiin ja aloitettukin jo päikky. Koulu on aloitettu, ja ensimäiset negatiiviset Wilma-merkinnät bongattu , mutta myös positiiviset, eri tyypeiltä kylläkin.
Mä en edes muista mitä olen tehnyt viimeisen postauksen jälkeen, kai lentänyt vain pää kolmantena jalkana ja kun en ole lentänyt, olen ollut lopen uupunut, ja todennäköisesti vain lataillut itseäni.
Ryhmä ollut loman jälkeen kahdesti, huomenna kolmas kerta, ja sitten vielä kaksi. Se ryhmä loppuu sitten siihen, ja minun tilanne jää kyssäriksi, mitäs sitten? Minun puolesta voisin kyllä nyt jo lopettaa tuon ryhmäilyn. Nyt kun olen tämän ryhmän kanssa kiertänyt melkein kaikki tutustumiskohteet, mitä ryhmä ykkösenkin kanssa, alkaa moti vähitellen kadota. Ihmiset ovat edelleen ihania, siis ylipäänsä, ja ryhmän ohjaajat kivoja, joten viihdyn kyllä sen neljä tuntia seuroissa. Mutta silti. Ehkä se on nyt jo nähty.
Viime perjantaina tapahtui monta juttua. Aloitin Xarelto- lääkkeen entisen Eliquisin sijaan. Pyysin vaihtoa itse, koska liian usein jäi iltalääke ottamatta, ja hyytymisenestolääkkeen kohdalla se, ettei suojaa ole 12 tuntiin, on aika kriittistä. Perjantaina myös hain uudet rillit, monitehot, jotka sain ystävän lahjakortilla melkein ilmaiseksi. Perjantaina, tai ehkä jo torstaina, alkoi myös käsi kipeytyä, mutta sen todellisuuden tajusin vasta viikonlopun aikaan...
Minulla alkoi pahoinvointi perjantaina.Se provosoitui joko lääkkeen vaihdosta, uusista rilleistä taikka molemmista. Lisäksi käsikipu pöllähti täyteen loistoonsa, ja on nyt tähän päivään mennessä ollut aikamoista soppaa. Pahoinvoinnin vähentämiseksi taikka syyn testaamiseksi, vaihdoin rillit takaisin yksitehoon. Hurjaa on ollut olo,ja käsikipua kävin arvuuttamassa lekurissakin, jossa meinattiin sen olevan jonkun kalvon tulehdusta. Ärsyttävintä tietenkin, että oikeastaan mitään hoito-ohjetta en saanut, vain jumppaohjeita sitten kun tilanne rauhoittunut, eli milloin, sitten kun en tarvi enää kipulääkettä?
Tuo lääkepahoinvointi on mulle ihan tuttua, aikoinaan kun Marevaniin totuttelin, meni kai kuukausi pahoinvoinnissa sekä muutenkin huonontuneessa voinnissa, johon liittyi ties millaista oiretta, alkaen rytmihäiriöistä, rintakivuista, toki se pahoinvointikin,ym ym. Oli aika toivoton fiilis, kun tiesi, että pakko syödä sitä lääkettä, ja terveydenhuollon ammattilaiset vain taivastelivat "se on kyllä hyvin siedetty lääke" .Mutta olihan mulla kokemusta muistakin ei niin sopivista lääkkeistä, joten ei täysi ylläri ollut,,vaan eipä se niissä oloissa lohduttanut. Sitten sain vaihdettua Eliquisiin, josta ei mitään oiretta, mutta nyt tämä xarelto kaiketi tekee sitä taas. Nytkin rinnan päällä "kivi" ja eilen alkoi kutittaa jalkojen ihoa ihan hulluna, mietin olisiko sekin joku oire. No kunhan tämä ohi menisi nyt pian, saisi taas elämän balanssiin, koska kaikki tällainen vaikuttaa todella ikävästi elämiseen ja vointiin.
Olisi hauska tosiaan joskus kokea se hetki, kun kaikki asiat ovat tasapainossa.
Onneksi pieniä pilkahduksia sellaisestakin olotilasta voi kokea silloin tällöin.
Mutta juuri tällä hetkellä meillä on alkamassa iltatoimet. Söimme grillattua makkaraa takapihalla,koska aiemmin kun istuin siellä, tällaisen toiveen esitin, - ja nyt sitten pitää alkaa armoton jahtaaminen ,että saadaan nuo kaksi nukkumaan. Aikataulut alkaa pian kilkattaa, ja tarvimme myös oman hetkemme tasata päivää miehen kanssa.
Syysaikataulut...ja niistä kiinni pitäminen.
Joka päivä toistaa ja toistaa,selvittää lapsille, mitä ja miksi näin, ja silti ne ei vain mene niin.
Hyvä puoli josta saa olla iloinen, tuntuu että kotona asuvista kahdelle vanhimmalle oikeasti on valaistunut tämä,että on heidän etunsa mukaista toimia virran mukana, eikä jarrutella taikka asettua tulpaksi. Kaikille on niin mukavempaa.
Tai siis olisi, jos tämä toteutuisi.
Sitä aikaa odotellessa
Kommentit
Lähetä kommentti