kuin äärimmilleen kierretty keinulauta, narut on kierretty viimeiseen pisteeseen, ja keinu vain odottaa, että se päästetään irti, ja että se voi alkaa villin kieppumisensa.
No oikeastaan olen "vain" ylivirittyneessä tilassa -edelleen- eilisen päivän menoista ja tapahtumista. Vaikka mitään draamaa siis ei eilen tapahtunutkaan, ellei oteta lukuun sitä, että loukkaannuin kun mies meni nukkumaan nuorimman kanssa ja unohti sanoa hyvää yötä, vaan pelkästään asioita, jotka vievät meitä eteenpäin. Mutta niin monta juttua oli, että minulla "happi" loppui.
Ylivirittynyt tila oli minulla jo tänään kun ryhmätoiminta käynnistyi kesätauon jälkeen. Tapasin tätä ryhmää nyt vasta toiseen kertaan, koska menin muukalaisena heidän mukaansa ennen kesätaukoa. Uusia ihmisiä, jännä katsella millaisia ihmisiä siellä onkaan, tunnustella kuka mikäkin on. Murtaa ennakkoluuloja, joita huomasin itsekin esittäneeni mielessäni uusista ryhmäkavereista.
Taidejuttua tehdessäni huomasin että olisi tehnyt mieli hillua vain ympäriinsä ja vaikeaa oli olla aloillaan, kun tunsi "värisevänsä" joka puolelle. Lounastauolla Lidlistä mukaan tarttui pikkupikku pastillipurkki, joka joutuikin höykytyksen kohteeksi, kun napsin niitä ja sain vähän sillä hillittyä levottomuutta. Taideproggis oli tuttu jo edellisen kurssin ajalta, tällä kertaa tiesin mitä tehdä, ja homma sujui nopeasti.
Kotiin tullessa vanhempani olivat tosiaan täällä, mutta taas puhelinsoitto häiritsi: tällä kertaa perheneuvolasta soittivat, koska perheemme sos.työntekijä oli sinnekin pirautellut, ja hoputellut aikaa, kuten oli tehnyt päivähoitopaikkaakin koskien.
Kohta siihen pöllähti perhetyöntekijätkin. Mukana oli uusi työpari, eli taas uusi ihminen fiilisteltäväksi.
Päiväkodista soitettiin... olimme juuri puhuneet vakkari perhett:n kanssa, että olisi niin parasta kun Ipana ehtisi saada päikkypaikan ennenkuin kerho alkaisi, koska olisi inhottavaa sitten heti vaihtaa hänen paikkaansa. Ja sitten se puhelu tuli, siinä meidän kaikkien istuessa kuumottavassa auringon loisteessa terassilla.
Tukiperheistä puhuttiin myös, koska tässä nyt tuli sillä lailla vähän mutkia matkaan alkaenkin muksun muuttamisesta ja pikkusisarien isätapaamisista. Koskapa kasvatus- ja arvomaailmat eivät kohtaa, eivät ole ikinä kohdanneetkaan exäni kanssa, niin nämä jutut alkavat nyt heijastua lasten kautta kotiin, ja tietenkin ensin lapsiin. Ei se auta,vaikka itse tukee isätapaamisia, jos sitten isän puolelta tulee haittaavaa materiaalia lapsille. Ei siis hyödytä. Ikävällä tavalla asioihin puuttuvat toisenpuolen sukulaiset niin ikään haittaavat asioiden kulkua, joten päätin pitää pienen hengähdystauon tuossa kulkemisessa. Lisäksi olen suomeksi sanottuna kyllästynyt kustantamaan omasta pussistani pahimmillaan 150e kuussa isäviikonlopuista, koska isällä ei oikeen tunnu olevan "pelimerkkejä" ainakaan lasten matkan tekoon omiin huvituksiin menneiden pelimerkkien sijaan. Minäkään kun en rahakasan päällä istu, niin ei hirveästi lämmitä joka toinen kuukausi saada 40e matkoista. Katsotaan milloin isällä on pelimerkkejä ostaa liput lapsille. Olen ilkeä, sanotaan sitten vaikka niin, joskus osaan laittaa stopin asioille, vaikka liian usein annankin vedättää ja kusettaa ja käyttää itseäni hyväksi.
Tukiperheiksi tarvittaisiin kaksi perhettä, jotka sosiaalitoimi hyväksyy. 2x2 olisi kuormitus per perhe, ja nyt sosiaalityöntekijämme oli heittänyt ajatuksen, josko minulla olisi ystäviä tuttavia, jotka sopisivat ja sitoutuisivat. Olisihan minulla, mutta ei tässä kaupungissa. Ja toinen perhe olisi todella kaukana. Mutta ehkäpä kysyn kuitenkin....eihän sitä koskaan tiedä.
Mutta siis:
KOHTA ALKAA KOULUT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kohta alkaa päivähoito nuorimmalla!!!!!!!
Herranjestas, sehän tarkoittaa mulle aikaa keräillä itseäni,päivästä riippuen, suuremmista taikka pienemmistä palasista, hahmottaa kuvaa mikä niistä muodostuu.
Aikaa kuulla minua. Aikaa hoitaa minua, siis muutakin kuin hoitaa vain muita ihmisiä,perhettä, kotia...
Jännittää tämä uusi vaihe kyllä ,vaikka koululaisia on ollutkin perheessä vuodesta 99 alkaen. Vanhimpien lasten kohdalla fiilis oli jotenkin erilaianen. Nyt kun tämä "nelikko" ollut koulussa, on ollut erilaista, selket systeemit jne, koska ovat olleet kaikki omassa lähikoulussa. Vanhemmat lapset olivat kuka missäkin, Steinerissa ja erityiskouluissa, ja niihin oli aina oma kulkemisensa.
Nyt kun tämä "setti" ollut koulussa lähellä, on mukautunut omanlaisensa säännöt. Niiden herättelyä kesän jäljiltä...päivittämistä, koska lapset kasvaa. Sitten vielä kahden vuoden päästä viimeinen villahousu koulutielle. ja minä olen jo niin vanha äiti!!
Ja samaan aikaan kun koululaiset ovat koulussa, Ipana on nauttimassa varhaiskasvatusta päiväkodissa.
Olen melkein ylihilpeä koko ajatuksesta. Siis vihdoinkin kasvatusvastuuta muuallakin. Valitettavasti elämäni miehet eivät ole olleet mitään kasvatusguruja, tai edes kevyesti sellaisesta oikeanlaisesta kasvatuksesta mitään ymmärtäviä.
Paljon muutoksia, kumpa vain oma pääparka pysyisi mukana kaikessa, eilen kyllä löi niin yli kun tuli joka tuutista uutta juttua. Niin pahoin etten voinut käydä nukkumaan, vaan valvoin liian myöhään, josta johtuen tänään en ole kirkkain tähti,ja olen edelleen kierroksilla.
Tällaista mun elämä.
Joskus ihan rauhallistakin muuten ;) Usko pois.
Nyt taidan alkaa valmistautua poikkeamaan kahvilla ystävän kanssa, ja hakemaan Lindexin paketin, ja ehkäpä vielä yhden mekon Lindexiltä, jos siellä vielä on...ostanut nyt mekkoja itselle, nää on niin ihania :)
Alla muutamia kuvia mitä puuhattu viime päivinä
ps. edellisessä postauksessa musaa
No oikeastaan olen "vain" ylivirittyneessä tilassa -edelleen- eilisen päivän menoista ja tapahtumista. Vaikka mitään draamaa siis ei eilen tapahtunutkaan, ellei oteta lukuun sitä, että loukkaannuin kun mies meni nukkumaan nuorimman kanssa ja unohti sanoa hyvää yötä, vaan pelkästään asioita, jotka vievät meitä eteenpäin. Mutta niin monta juttua oli, että minulla "happi" loppui.
Ylivirittynyt tila oli minulla jo tänään kun ryhmätoiminta käynnistyi kesätauon jälkeen. Tapasin tätä ryhmää nyt vasta toiseen kertaan, koska menin muukalaisena heidän mukaansa ennen kesätaukoa. Uusia ihmisiä, jännä katsella millaisia ihmisiä siellä onkaan, tunnustella kuka mikäkin on. Murtaa ennakkoluuloja, joita huomasin itsekin esittäneeni mielessäni uusista ryhmäkavereista.
Taidejuttua tehdessäni huomasin että olisi tehnyt mieli hillua vain ympäriinsä ja vaikeaa oli olla aloillaan, kun tunsi "värisevänsä" joka puolelle. Lounastauolla Lidlistä mukaan tarttui pikkupikku pastillipurkki, joka joutuikin höykytyksen kohteeksi, kun napsin niitä ja sain vähän sillä hillittyä levottomuutta. Taideproggis oli tuttu jo edellisen kurssin ajalta, tällä kertaa tiesin mitä tehdä, ja homma sujui nopeasti.
Kotiin tullessa vanhempani olivat tosiaan täällä, mutta taas puhelinsoitto häiritsi: tällä kertaa perheneuvolasta soittivat, koska perheemme sos.työntekijä oli sinnekin pirautellut, ja hoputellut aikaa, kuten oli tehnyt päivähoitopaikkaakin koskien.
Kohta siihen pöllähti perhetyöntekijätkin. Mukana oli uusi työpari, eli taas uusi ihminen fiilisteltäväksi.
Päiväkodista soitettiin... olimme juuri puhuneet vakkari perhett:n kanssa, että olisi niin parasta kun Ipana ehtisi saada päikkypaikan ennenkuin kerho alkaisi, koska olisi inhottavaa sitten heti vaihtaa hänen paikkaansa. Ja sitten se puhelu tuli, siinä meidän kaikkien istuessa kuumottavassa auringon loisteessa terassilla.
Tukiperheistä puhuttiin myös, koska tässä nyt tuli sillä lailla vähän mutkia matkaan alkaenkin muksun muuttamisesta ja pikkusisarien isätapaamisista. Koskapa kasvatus- ja arvomaailmat eivät kohtaa, eivät ole ikinä kohdanneetkaan exäni kanssa, niin nämä jutut alkavat nyt heijastua lasten kautta kotiin, ja tietenkin ensin lapsiin. Ei se auta,vaikka itse tukee isätapaamisia, jos sitten isän puolelta tulee haittaavaa materiaalia lapsille. Ei siis hyödytä. Ikävällä tavalla asioihin puuttuvat toisenpuolen sukulaiset niin ikään haittaavat asioiden kulkua, joten päätin pitää pienen hengähdystauon tuossa kulkemisessa. Lisäksi olen suomeksi sanottuna kyllästynyt kustantamaan omasta pussistani pahimmillaan 150e kuussa isäviikonlopuista, koska isällä ei oikeen tunnu olevan "pelimerkkejä" ainakaan lasten matkan tekoon omiin huvituksiin menneiden pelimerkkien sijaan. Minäkään kun en rahakasan päällä istu, niin ei hirveästi lämmitä joka toinen kuukausi saada 40e matkoista. Katsotaan milloin isällä on pelimerkkejä ostaa liput lapsille. Olen ilkeä, sanotaan sitten vaikka niin, joskus osaan laittaa stopin asioille, vaikka liian usein annankin vedättää ja kusettaa ja käyttää itseäni hyväksi.
Tukiperheiksi tarvittaisiin kaksi perhettä, jotka sosiaalitoimi hyväksyy. 2x2 olisi kuormitus per perhe, ja nyt sosiaalityöntekijämme oli heittänyt ajatuksen, josko minulla olisi ystäviä tuttavia, jotka sopisivat ja sitoutuisivat. Olisihan minulla, mutta ei tässä kaupungissa. Ja toinen perhe olisi todella kaukana. Mutta ehkäpä kysyn kuitenkin....eihän sitä koskaan tiedä.
Mutta siis:
KOHTA ALKAA KOULUT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kohta alkaa päivähoito nuorimmalla!!!!!!!
Herranjestas, sehän tarkoittaa mulle aikaa keräillä itseäni,päivästä riippuen, suuremmista taikka pienemmistä palasista, hahmottaa kuvaa mikä niistä muodostuu.
Aikaa kuulla minua. Aikaa hoitaa minua, siis muutakin kuin hoitaa vain muita ihmisiä,perhettä, kotia...
Jännittää tämä uusi vaihe kyllä ,vaikka koululaisia on ollutkin perheessä vuodesta 99 alkaen. Vanhimpien lasten kohdalla fiilis oli jotenkin erilaianen. Nyt kun tämä "nelikko" ollut koulussa, on ollut erilaista, selket systeemit jne, koska ovat olleet kaikki omassa lähikoulussa. Vanhemmat lapset olivat kuka missäkin, Steinerissa ja erityiskouluissa, ja niihin oli aina oma kulkemisensa.
Nyt kun tämä "setti" ollut koulussa lähellä, on mukautunut omanlaisensa säännöt. Niiden herättelyä kesän jäljiltä...päivittämistä, koska lapset kasvaa. Sitten vielä kahden vuoden päästä viimeinen villahousu koulutielle. ja minä olen jo niin vanha äiti!!
Ja samaan aikaan kun koululaiset ovat koulussa, Ipana on nauttimassa varhaiskasvatusta päiväkodissa.
Olen melkein ylihilpeä koko ajatuksesta. Siis vihdoinkin kasvatusvastuuta muuallakin. Valitettavasti elämäni miehet eivät ole olleet mitään kasvatusguruja, tai edes kevyesti sellaisesta oikeanlaisesta kasvatuksesta mitään ymmärtäviä.
Paljon muutoksia, kumpa vain oma pääparka pysyisi mukana kaikessa, eilen kyllä löi niin yli kun tuli joka tuutista uutta juttua. Niin pahoin etten voinut käydä nukkumaan, vaan valvoin liian myöhään, josta johtuen tänään en ole kirkkain tähti,ja olen edelleen kierroksilla.
Tällaista mun elämä.
Joskus ihan rauhallistakin muuten ;) Usko pois.
Nyt taidan alkaa valmistautua poikkeamaan kahvilla ystävän kanssa, ja hakemaan Lindexin paketin, ja ehkäpä vielä yhden mekon Lindexiltä, jos siellä vielä on...ostanut nyt mekkoja itselle, nää on niin ihania :)
Alla muutamia kuvia mitä puuhattu viime päivinä
ps. edellisessä postauksessa musaa
Kommentit
Lähetä kommentti