Tällainen kuva tuli vastaan Facessa, ja jäin miettimään todella. En ole oikeen ollut kunnossa taas viime aikoina, tai no milloin lie ollutkaan viimeksi kunnossa. Mutta vallankin tänään, kun taas ihan fyysinen pahoinvointi pyyhki ylitseni hemmetillisen uupumuksen kera, ja kun tämä samaan aikaan poksahti silmiini, niin pakkohan siihen oli tarttua.
Mitä mä voisin tehdä, jotta alkaisin voida paremmin?
Auringosta tuli nautittua ihan urakalla kesän aikana. Etkö usko? No katsopa näitä rusketusrajoja :)
Ulkoilua harrastan muuten ihan liian vähän, vaikka olisikin ihan helppo astua tuohon terassille edes ,ihan joka päivä. Luonnossa liikkuminen olisi ihanaa, mutta jalkojen toimivuus kun on aina päivästä kiinni... voisi tehdä sellaisien sopimuksen itsensä kanssa, että joka päivä tekisi pikku lenkin. Sen 15 minuuttia vaikka.
No liikunta, aivan. Yritän sen kahdesti viikossa käydä altaassa potkimassa sen 45 minuuttia, mutta ei taida riittää?
Vesi. Toden totta, sitä pitäisi muistaa juoda sen pari litraa päivässä,kai? Millähän muistaisi?Muistutus puhelimeen ehkä?
Ruokavalio. Kyllä. Diabeetikkona vallankin sen luulisi olevan jo hallussa, mutta kuten monessa muussakin jutussa, olen hirveän laiska ja törkeän mukavuudenhaluinen, joten mikään tiukka diettailu ei innosta. Muutaman kerran elämässäni olen onnistunut tiukkaan diettiin, mutta kuten arvata saattaa, se menee sitten toiseen suuntaan överiksi. Miten voisi vaaka löytää kultaisen keskitien? Haluaisin oppia syömään oikein, mutta miksi se on minulle niin vaikeaa?
Lepo. No niimpä!!! Nukun huonosti, koska liian usein käyn kauheilla kierroksilla, jotka ei laske ennen uniaikaa. Stressi uuvuttaa päivällä, ja kun yöllinenkään lepo ei lataa, niin kierre on valmis. Puhumattakaan siitä, että uneen päästyäni heräilen, ja nukun tosiaankin levottomasti- liian kevyesti- ei lepäännyttävästi
Nauru. Kyllä! Voisin kyllä väittää että nauran aika paljon, ainakin aika ajoin. Mutta olen kyllä aika hekotteleva tyyppi, koska olen itseni lempi kohde jos vitsejä väännetään. ja oppinut itsekin näkemään huumoria ja hauskuutta monessa kohtaa, joskus tosin mustan huumorin ja ironiankin kautta, mutta kumminkin.
Siinäpä sitä listaa olisi. Parannettavaa löytyisi monelta osa-alueelta, ja minun on aivan pakko näihin asettua tuumimaan, koska en tykkää että minun olo ja vointi on näin ärsyttävän väsynyt ja uupunut.
Mutta tänään olen superiloinen, koska ihana tyttäreni tuli ekoille kotilomille lähdettyään opiskelemaan!!!!
Olen niin iloinen että hän on KOTONA, ja siitä, että hänkin nauttii olla kotona, täällä voi levätä ihan eri lailla kuin "opiskelijakämpässä" jossa kaikki hommat pitää itse tehdä ja huolehtia kaikesta itse.
Siksi toivonkin että tulee kotiin aina kun haluaa huokaista, ja toivon että saa kokea täällä semmoista turvaa ja levollisuutta, mitä vaille jää kun itse joutuu nyt olemaan vastuussa.
Olen niin ylpeä pikku tytöstäni isossa maailmassa.
Illan iloksi tilasimme tuosta kadun päässä olevasta pitseriasta ihan superhyvän pitsan. Nom nom, siinä sitä oli taas minullekin terveysruokaa ;)
Kommentit
Lähetä kommentti