Aamulla heräsin ihan hyvin ja onnellisenakin, kuuntelin kun sade lauloi ikkunan takana. Se kuuluu hyvin kun on tuuletusikkuna auki. Mietin siinä sängyssä, että mä tosiaan tarvin tällaisen paikan, tai jonkinlaisen paikan elää ylipäänsä, missä kuulen näin ihanasti sateen äänet ja lintujen konsertit, silloin kun ne niitä pitää. Siinäpä taisi ollakin koko sunnuntain ainoat hetket, jolloin saatoin olla hyvällä fiiliksellä, ennen kuin edes nousin sängystä!
Päätin juoda pahaa eilistä kahvia mikron kautta käytettynä, koska en jaksanut, siis viitsinyt, keittää uuttakaan. Mies vielä nukkui, vaan eipä nukkunut kauaa, heräsi varmaan siihen kun ekan kerran aloin komentaa pikku poikia. He istuivat sohvalla vierekkäin, ei kun makarivat, ja toisen jalat osuivat toisen jalkoihin, joten onhan se nyt toki selvä homma, että potkimaanhan siinä pitää ruveta. Komensin nätisti ja komensin toisenkin kerran nätisti, sitten kun tahti taan kiihtyi ja pienempää sattui karjaisin ekan kerran. Touhu ei loppunut vieläkään!!! Karjaisin uudelleen, ja käskin molempien lähteä siitä mäkeen tappelemasta. Tyypit siis "katsoivat lastenohjelmaa" ja samalla räppäsivät kännykkää, semmoista mopoluuria joka roikkuu omassa verkossa ja jolla voi lähettää musiikkia ja muuta ohjelmaa olkkarin televisioon. Ja sitten tietysti potkivat toisiaan.
Aamupalalle asti kun päästiin, mies oli noussut kun pyysin tuutko keittämään kahvia, ja itse istuin jo aika apaattisena sohvalla kone sylissä pahoilla mielin. Sitten tämä samainen riitapukari alkoi liki haistatella miehelle ja kehua kuinka "isä huolehtii hänen hyvinvoinnistaan" ...se isä joka mieluummin upottaa pelimerkit muualle kuin lapsiin, ja joka näkee lapsia max 4pv kuussa. Hän on toki aina parempi huolehtija kuin minä ja me, jotka hoidamme häntä tässä koko ajan ,huolehdimme perustarpeet ruuasta vaatteisiin ja harrastuksiin, kestämme tätä hänen käytöstään josta superisällä ei ole kuin valju kuvitelma koska ei elä tätä arkea heidän kanssa. Ja koska mies oli tehnyt paskapuuroakin jota ei ollut edes maistanut (minä tehnyt) , ei sitäkään voinut syödä ja vallankaan kun ei saanut itse ottaa annostaan, koska se oli tasattu kaikille läsnäolleille lapsille, joten jälleen uusi syy alkaa raivota.Voin sanoa, että näitä tapahtumia kun joutuu kestämään keskimäärin kerran päivässä, on voimavarat jo aika heikossa hapessa. ---joten hänelle toivotettiin kiitos ja hei, meillä ei raivota ruokapöydässä, oli sitten syy mikä tahansa.
Tämän tapahtuman jälkeen aloin vaipua jo aika synkkiin tunnelmiin, alkoi ahdistaa ja itkettää, ei mun elämä voi olla tällaista paskaa. Jokapäiväistä ahdistavaa rajojen pitoa ja hirveän riehunnan katsomista, katsoa kun tyypit hyppivät silmille, satuttavat toisiaan...Kaikki säännöt, rajat, joita meillä on aina ollut, ne ei millään ole mennyt jakeluun, vaan aina uhmataan,rikotaan ,ollaan piittaamatta,ja sitten KUN minä reagoin niihin niin, kuten olen kertonut aiemmin, eli laittamalla rangaistuksen käytäntöön, niin herran jumala kun siitä alkaa uusi show ja uusi tappelu, ja kokeileppa siinä sitten, kuinka kauan kestää energiasi pitää yllä tilannetta, että näin tämä nyt menee, piti olla tiedossa.
Mä en ole rehellisesti sanottuna törmännnyt milloinkaan,missään,tällaista sisarusparvea, joka olisi yhtä luupäistä porukkaa. Voisi tämä Vuoden Isän titteliä havitteleva bioisä tulla vaaikkapa kuukaudeksi tänne kokeilemaan ,miten uuvuttavaa on, kun hän ei jaksa hikeentymättä edes 2 päivää ;)
Mies pakotti minut uimaan ja saunaan. Siis pakotti. Mä olisin voinut jäädä aivan jumitilassa sohvalle istumaan ja itkemään. Olin jo niin sietokykyni rajoilla lounasaikaan, että oli pakko ruokailla terassilla, jossa pääsin pakoon ääniä ja jopa sitä tunnetta, että olen samassa tilassa sen ällöttävän energian kanssa, joka koko taloa ahdisti näiden settien jälkeen.Sen hetken Aurinko Armas halusi ilahduttaa minua,ja antaa hiukan voimaa, joten rauhoituinkin ulkosalla ihan kivasti. Mutta kuitenkin minut piti pakottaa veteen, jonka mies tietää auttavan mua tosi paljon. Sain olla yksin uimassa ja kun sauna oli lämmin, päästin vasta nämä riitapukarit sinne uimaan, ja pakenin itse saunaan. Jouduin kyllä myöhemmin altaaseen viellä näiden kahden sankarinkin kanssa, ja huomasin taas, että on huono idea todellakaan, yhtään ylivirittyneessä tilassa yrittää edes uida niiden kanssa. Nousin pian pois ja vaivuin takan ääreen ajatuksiini, kunnes poskia kuumotti ja totesin että nyt saunan kautta pois.
Kestihän sitä hyvää oloa hetken. Sain yliällömakean jätski-annoksen ja herkkukahvia. Sitten ajattelin että no nyt olen friskaantunut tarpeeksi,jotta saan viikattua pyykit, jotka olin raapaissut mukaani kylppäristä lähteissäni. Meinasin että kyllähän minunkin pitää tänään jotain tehdä, kun mun panokseni tämän päivän hommiin oli ollut jotakuinkin se, että olin laittanut yhden koneellisen pyörimään, ja laitellut kylppärin kuntoon saunomisen ja uinnin jälkeen. Mutta ajatuksenahan se toimi ihan hyvin,ja kaikki olisi varmaan mennytkin ihan hyvin, ellen olisi huomannut, että pikkupojat ei olleetkaan siivonneet huonettaan niinkuin kertoivat ja lisäksi siellä roikkui nyt märät pyyhkeet ja kylpytakit. Joten tein sen mitä ei ikinä pitäis tehdä, eli tuumasin että nyt sitten tehdään tämä niinkuin piti olla jo tehnynä. Siinä silmänräpäyksessä kun nämä kaksi herraa menivät huoneeseensa ,alkoi nillitys ja kiukuttelu toisen tekemättömyydestä ja toi ei sitä tätä tota.Viikkasin itse pyykkiä eteisessä ja huutelin heille huoneeseen, että ei oo paljoo, laittakaas ny vaauhtia. Jotenkin tilanne sitten meni siihen, että isompi lähti huoneesta ja laittoi oven kiinni, piti sitä kiinni niin ettei pienempi päässyt pois. Piti kiinni piti piti, kunnes ...olin juuri pääsemässä tilanteeseen ohjaamaan, kun tämä isompi päästää oven levähtämään pienemmän päälle, ja no... eihän siitä mitään kauanista jälkeä tullut. Varpaasta lie kynsi lähtee, huuli turvoksissa.
Että mä voisin lähettää kuuta kiertävälle radalle tuon ipanan, jonka ainoa tehtävä tänään on ollut tuottaa tähän kotiin mahdollisimman paljon surua huonolla ,tai siis järkyttävät karsealla käytöksellä, joka on vetänyt minut kanveesiin jo useamman kerran,tänäänkin!!
Jos tällainen ralli ei syö ihmisen jaksamista, niin ei sitten mikään.
Olen äärimmäisen surullinen juuri nyt, että meidän elämä menee tällaista rataa, ilman että voin sille yhtään mitään.Tämä lapsi nostattaa paskamyrskyn jokaisesta asiasta jota ei joko halua tehdä, tai jota ei saada tehdä.Siihen ei yksikään ammattilainenkaan ehtisi väliin, kun huomaat jo olevasi myrskyn silmässä, ja sinun ainoa syntisi on se, että pidät kiinni niistä sovituista asioista ja rajoista, jotka tasan tarkkaan on tällä ihmisellä tiedossa. Ja menet väliin kun satuttaa pienempäänsä. En tiedä paljonko pitää jaksaa? Ai niin, loputtomasti- onhan hän sinun lapsesi.
Nyt se Rähinä-Petteri on huoneessaan ja vinkuu minua sinne puhumaan. Nyt kyllä kiinnostaa juttelut, kun koko päivä on mennyt jo pilalle, ja tämän viimeisen episodin jälkeen laitatin hänet huoneeseensa ettei enää yhtä ainoaa tuhoa ehtisi tapahtua tänään.
Tänään en enää JAKSA yhtään sitä laatua, jota hän minulle tänään tarjoillut. Hän odottaa huoneessaan, moukuu milloin äiti tulee. Äitiä ei huvittaisi yhtään jutella enää. Näissä tyhjissä silmissä asuu tänään enään ankeus ja ahdistus, antakaa mun vain olla! Mutta ei, kuuluu tehtävän kuvaan ottaa vastaa niin paljon ,eikä kukaan kysy että jaksatko, eikä kukaan varsinkaan tule auttamaan. Se on mun ihan ikioma jobi, ja tästäkään se vuodenisä ei tiedä yhtään mitään!!!
Tasailen oloani tässä vielä, varmaan hyvän tovin. Sain ilon käydä tässä välissä tekemässä lasagnen juustokastikkeen, se on ainoa mitä mies ei halua tehdä. Tein sen nyt sille puoliksi ja jo liian väsyneenä, monotonisella äänellä neuvoin loput. Joo, vähän lisää maitoa ja sammuta jo levy, se ei saa kiehua kun laitat suolaa. Juustot sitten vielä lopuksi. Hyvä siitä tulee. Kiitos taas miehelle, meillä on huomenna ruokaa,ja kiitos taas miehelle, hän on pitänyt tämän päivän käynnissä, huolehtinut minustakin ohessa, minun osakseni on jäänyt vain se kärsimys.
Uudet haasteet odottaa, enkä tiedä olenko enää yhtään valmis,saatikka voimissani niihin
AINIIN,melkein jäi tämän kaiken kakan jalkoihin se iloinen asia, että tein eilen reissun Tampereelle. Tyttären tavarat vietiin sinne, ja tavattiin molemmat poijjaatkin, ja vierailin toisen pojan uudessa kämpässä toteamassa että ompa kaunista ja siistiä, ja poikakin on niin onnellisen oloinen kun on tyttis siinä. Semmoista on ihana katsoa, siitä saa silleen kierolla tavalla tunteen, että on ehkä tehnyt joskus jotain oikeinkin.
Päätin juoda pahaa eilistä kahvia mikron kautta käytettynä, koska en jaksanut, siis viitsinyt, keittää uuttakaan. Mies vielä nukkui, vaan eipä nukkunut kauaa, heräsi varmaan siihen kun ekan kerran aloin komentaa pikku poikia. He istuivat sohvalla vierekkäin, ei kun makarivat, ja toisen jalat osuivat toisen jalkoihin, joten onhan se nyt toki selvä homma, että potkimaanhan siinä pitää ruveta. Komensin nätisti ja komensin toisenkin kerran nätisti, sitten kun tahti taan kiihtyi ja pienempää sattui karjaisin ekan kerran. Touhu ei loppunut vieläkään!!! Karjaisin uudelleen, ja käskin molempien lähteä siitä mäkeen tappelemasta. Tyypit siis "katsoivat lastenohjelmaa" ja samalla räppäsivät kännykkää, semmoista mopoluuria joka roikkuu omassa verkossa ja jolla voi lähettää musiikkia ja muuta ohjelmaa olkkarin televisioon. Ja sitten tietysti potkivat toisiaan.
Aamupalalle asti kun päästiin, mies oli noussut kun pyysin tuutko keittämään kahvia, ja itse istuin jo aika apaattisena sohvalla kone sylissä pahoilla mielin. Sitten tämä samainen riitapukari alkoi liki haistatella miehelle ja kehua kuinka "isä huolehtii hänen hyvinvoinnistaan" ...se isä joka mieluummin upottaa pelimerkit muualle kuin lapsiin, ja joka näkee lapsia max 4pv kuussa. Hän on toki aina parempi huolehtija kuin minä ja me, jotka hoidamme häntä tässä koko ajan ,huolehdimme perustarpeet ruuasta vaatteisiin ja harrastuksiin, kestämme tätä hänen käytöstään josta superisällä ei ole kuin valju kuvitelma koska ei elä tätä arkea heidän kanssa. Ja koska mies oli tehnyt paskapuuroakin jota ei ollut edes maistanut (minä tehnyt) , ei sitäkään voinut syödä ja vallankaan kun ei saanut itse ottaa annostaan, koska se oli tasattu kaikille läsnäolleille lapsille, joten jälleen uusi syy alkaa raivota.Voin sanoa, että näitä tapahtumia kun joutuu kestämään keskimäärin kerran päivässä, on voimavarat jo aika heikossa hapessa. ---joten hänelle toivotettiin kiitos ja hei, meillä ei raivota ruokapöydässä, oli sitten syy mikä tahansa.
Tämän tapahtuman jälkeen aloin vaipua jo aika synkkiin tunnelmiin, alkoi ahdistaa ja itkettää, ei mun elämä voi olla tällaista paskaa. Jokapäiväistä ahdistavaa rajojen pitoa ja hirveän riehunnan katsomista, katsoa kun tyypit hyppivät silmille, satuttavat toisiaan...Kaikki säännöt, rajat, joita meillä on aina ollut, ne ei millään ole mennyt jakeluun, vaan aina uhmataan,rikotaan ,ollaan piittaamatta,ja sitten KUN minä reagoin niihin niin, kuten olen kertonut aiemmin, eli laittamalla rangaistuksen käytäntöön, niin herran jumala kun siitä alkaa uusi show ja uusi tappelu, ja kokeileppa siinä sitten, kuinka kauan kestää energiasi pitää yllä tilannetta, että näin tämä nyt menee, piti olla tiedossa.
Mä en ole rehellisesti sanottuna törmännnyt milloinkaan,missään,tällaista sisarusparvea, joka olisi yhtä luupäistä porukkaa. Voisi tämä Vuoden Isän titteliä havitteleva bioisä tulla vaaikkapa kuukaudeksi tänne kokeilemaan ,miten uuvuttavaa on, kun hän ei jaksa hikeentymättä edes 2 päivää ;)
Mies pakotti minut uimaan ja saunaan. Siis pakotti. Mä olisin voinut jäädä aivan jumitilassa sohvalle istumaan ja itkemään. Olin jo niin sietokykyni rajoilla lounasaikaan, että oli pakko ruokailla terassilla, jossa pääsin pakoon ääniä ja jopa sitä tunnetta, että olen samassa tilassa sen ällöttävän energian kanssa, joka koko taloa ahdisti näiden settien jälkeen.Sen hetken Aurinko Armas halusi ilahduttaa minua,ja antaa hiukan voimaa, joten rauhoituinkin ulkosalla ihan kivasti. Mutta kuitenkin minut piti pakottaa veteen, jonka mies tietää auttavan mua tosi paljon. Sain olla yksin uimassa ja kun sauna oli lämmin, päästin vasta nämä riitapukarit sinne uimaan, ja pakenin itse saunaan. Jouduin kyllä myöhemmin altaaseen viellä näiden kahden sankarinkin kanssa, ja huomasin taas, että on huono idea todellakaan, yhtään ylivirittyneessä tilassa yrittää edes uida niiden kanssa. Nousin pian pois ja vaivuin takan ääreen ajatuksiini, kunnes poskia kuumotti ja totesin että nyt saunan kautta pois.
Kestihän sitä hyvää oloa hetken. Sain yliällömakean jätski-annoksen ja herkkukahvia. Sitten ajattelin että no nyt olen friskaantunut tarpeeksi,jotta saan viikattua pyykit, jotka olin raapaissut mukaani kylppäristä lähteissäni. Meinasin että kyllähän minunkin pitää tänään jotain tehdä, kun mun panokseni tämän päivän hommiin oli ollut jotakuinkin se, että olin laittanut yhden koneellisen pyörimään, ja laitellut kylppärin kuntoon saunomisen ja uinnin jälkeen. Mutta ajatuksenahan se toimi ihan hyvin,ja kaikki olisi varmaan mennytkin ihan hyvin, ellen olisi huomannut, että pikkupojat ei olleetkaan siivonneet huonettaan niinkuin kertoivat ja lisäksi siellä roikkui nyt märät pyyhkeet ja kylpytakit. Joten tein sen mitä ei ikinä pitäis tehdä, eli tuumasin että nyt sitten tehdään tämä niinkuin piti olla jo tehnynä. Siinä silmänräpäyksessä kun nämä kaksi herraa menivät huoneeseensa ,alkoi nillitys ja kiukuttelu toisen tekemättömyydestä ja toi ei sitä tätä tota.Viikkasin itse pyykkiä eteisessä ja huutelin heille huoneeseen, että ei oo paljoo, laittakaas ny vaauhtia. Jotenkin tilanne sitten meni siihen, että isompi lähti huoneesta ja laittoi oven kiinni, piti sitä kiinni niin ettei pienempi päässyt pois. Piti kiinni piti piti, kunnes ...olin juuri pääsemässä tilanteeseen ohjaamaan, kun tämä isompi päästää oven levähtämään pienemmän päälle, ja no... eihän siitä mitään kauanista jälkeä tullut. Varpaasta lie kynsi lähtee, huuli turvoksissa.
Että mä voisin lähettää kuuta kiertävälle radalle tuon ipanan, jonka ainoa tehtävä tänään on ollut tuottaa tähän kotiin mahdollisimman paljon surua huonolla ,tai siis järkyttävät karsealla käytöksellä, joka on vetänyt minut kanveesiin jo useamman kerran,tänäänkin!!
Jos tällainen ralli ei syö ihmisen jaksamista, niin ei sitten mikään.
Olen äärimmäisen surullinen juuri nyt, että meidän elämä menee tällaista rataa, ilman että voin sille yhtään mitään.Tämä lapsi nostattaa paskamyrskyn jokaisesta asiasta jota ei joko halua tehdä, tai jota ei saada tehdä.Siihen ei yksikään ammattilainenkaan ehtisi väliin, kun huomaat jo olevasi myrskyn silmässä, ja sinun ainoa syntisi on se, että pidät kiinni niistä sovituista asioista ja rajoista, jotka tasan tarkkaan on tällä ihmisellä tiedossa. Ja menet väliin kun satuttaa pienempäänsä. En tiedä paljonko pitää jaksaa? Ai niin, loputtomasti- onhan hän sinun lapsesi.
Nyt se Rähinä-Petteri on huoneessaan ja vinkuu minua sinne puhumaan. Nyt kyllä kiinnostaa juttelut, kun koko päivä on mennyt jo pilalle, ja tämän viimeisen episodin jälkeen laitatin hänet huoneeseensa ettei enää yhtä ainoaa tuhoa ehtisi tapahtua tänään.
Tänään en enää JAKSA yhtään sitä laatua, jota hän minulle tänään tarjoillut. Hän odottaa huoneessaan, moukuu milloin äiti tulee. Äitiä ei huvittaisi yhtään jutella enää. Näissä tyhjissä silmissä asuu tänään enään ankeus ja ahdistus, antakaa mun vain olla! Mutta ei, kuuluu tehtävän kuvaan ottaa vastaa niin paljon ,eikä kukaan kysy että jaksatko, eikä kukaan varsinkaan tule auttamaan. Se on mun ihan ikioma jobi, ja tästäkään se vuodenisä ei tiedä yhtään mitään!!!
Tasailen oloani tässä vielä, varmaan hyvän tovin. Sain ilon käydä tässä välissä tekemässä lasagnen juustokastikkeen, se on ainoa mitä mies ei halua tehdä. Tein sen nyt sille puoliksi ja jo liian väsyneenä, monotonisella äänellä neuvoin loput. Joo, vähän lisää maitoa ja sammuta jo levy, se ei saa kiehua kun laitat suolaa. Juustot sitten vielä lopuksi. Hyvä siitä tulee. Kiitos taas miehelle, meillä on huomenna ruokaa,ja kiitos taas miehelle, hän on pitänyt tämän päivän käynnissä, huolehtinut minustakin ohessa, minun osakseni on jäänyt vain se kärsimys.
Hyvää viimeistä kesälomaviikkoa itse kullekin!!
AINIIN,melkein jäi tämän kaiken kakan jalkoihin se iloinen asia, että tein eilen reissun Tampereelle. Tyttären tavarat vietiin sinne, ja tavattiin molemmat poijjaatkin, ja vierailin toisen pojan uudessa kämpässä toteamassa että ompa kaunista ja siistiä, ja poikakin on niin onnellisen oloinen kun on tyttis siinä. Semmoista on ihana katsoa, siitä saa silleen kierolla tavalla tunteen, että on ehkä tehnyt joskus jotain oikeinkin.
"kun mun perhe tulee käymään,siinä menee sit koko sohva"
Kommentit
Lähetä kommentti