Siirry pääsisältöön

Jotain rajaa!

Voi että minua väsyttää.
Minua väsyttää se, että asiat on aina niin monimutkaisia,ja joudun tahtomattani olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden motiivit elämässä eroaa omistani kovin radikaalisti.
Jotenkin kummallisesti tällaiset ihmiset saavat sinun tekemisesi näyttämään todella itsekkäille,motiivini vääristyneille ja saavat käännettyä asiat liki aina omaksi edukseen.

On hirveän rasittavaa ja väsyttävää yrittää pysyä edes neutraalilla asteluvulla oman jaksamisen kanssa, kun nämä henkilöt painavat sinua pinnan alle.
Se onkin narsistisia piirteitä omaavien ihmisten erikois lahjakkuuksia, osata kääntää asiat niin, että he oikeuttavat tekonsa,ja syyllistävät sinut. 

Tämän käsittelyn jälkeen ihmettelet, mikä sinuun osui.
Mietit tietenkin, koska sinulla on omatunto, teitkö nyt sittenkin väärin. Pohdit, pitäisikö sinun pyytää anteeksi?
Onneksi ymmärrät jo vuosikymmenen kokemuksella, että narsistilta on turhaa pyytää anteeksi. Hän on oman erinomaisuutensa sokaisema, ja ns. tappaa kaiken, joka hänen tielleen asettuu. Ymmärrän kavahtaa ajatustakin olla tekemisissä tällaisen henkilön kanssa. 

Koet rajua epäoikeudenmukaisuutta, sen vuoksi olet kiukunnut,raivonnutkin kai, yrittänyt selittää, että toinen tekee nyt väärin. Mutta mikään ei auta. Hän on oikeassa, koska sinusta ei ole vastustelevana hänelle hyötyä. Koska olet ilmaissut vastustavasi hänen mielipiteitään, olet hyödytön. Joudut silti kokemaan hänen manipulointinsa hedelmiä omassa elämässä, koska ne tulevat kuin kaikuina, kunnes teillä ei ole enää  mitään joka yhdistää. 

Minä olen väsynyt ja pettynyt, aivan puhki ajettu. 
Miksi kukaan ei kuule mikä on totta ja mikä valhetta?
Miksi hänen valheisiin on niin helppo mennä mukaan.

Surullisinta on, kun yrität vain toimia niinkuin oikein on. Toivoa, että läheisesi valitsevat tämän tien myös, näkevät nämä epätotuudet ja osaavat suodattaa ne oikein elämässä.
Mutta esimerkiksi lapsi ei osaa. 
Vaikka heille esimerkein kertoisi, mistä on kyse. 
Eiväthän he osaa epäillä, kun se pajunköyden syöttäjä on oma vanhempi. 
Miten sellaiselta voisi lapsia edes suojata, kuin katkaisemalla välit kokonaan?

Omassa elämässä olen joutunut kantamaan yli 8 vuoden ajan sitä taakkaa, että mutkien kautta tämä narsisti hankaloittaa minunkin elämää, lapsien kautta. Olen joutunut tekemään niin paljon töitä että lapset eivät olisi vieraantuneet toisesta vanhemmastaan, tehnyt sitä työtä senkin uhalla, vaikkeivät he edes halunneet . Sitten tuli vaihe kun asiat meni ihan hyvin, kun narsisti itse oli hankalassa tilanteessa ja apu kelpasi. Nyt voi taas kyykyttää lähivanhempaa lasten kautta, vaikeuttaa heidän kotielämää sillä pajunköydellä jota syöttää. 
Eikö vanhemman kuuluisi tukea lasten elämää niin, että se sujuisi mahdollisimman jouhevasti siellä omassa kodissa?
Ei, narsisti haluaa kahmia mitalit itselleen ja ohjeistaa lapsia pahaan käytökseen kotona, jotta saisi propsit itselleen lasten silmissä.

Minä en niillä pisteillä  mitään tee, mutta minusta ei ole oikein sumuttaa lapsia, eikä käskyttää olemaan tottelematta. 
Tämä on niiden lasten elämää tässä. Heidän koti. Heidän koulunkäynti, heidän kaverit. Tämän elämän kuuluisi olla rauhaisaa, tätä elämää etävanhemmankin kuuluisi tukea, koska tässä elämässä ne lapset elävät.
Ei siellä satunnaisessa alkoholinhuuruisessa viikonloppuelämässä, josta heille käteen jää halpatuonti kiinarojua, joilla ostetaan rakkautta, ja hämmentynyt mieli siitä propagandasta, jota joutuvat kuulemaan omaa kotiaan vastaan.

Mutta mitä minä pieni ihminen tälle kaikelle voin?
Jos ihminen ei halua kuin hallita, ja painaa alleen kaiken joka uskaltaa vastustaa häntä. 
Jos lapset eivät kykene erottamaan totuutta valheesta, koska se on todella vaikeaa aikuisellekin.

Nämä ovat taitavia ihmisiä  pilaamaan niin monta asiaa elämässä.
Ja minä olen niin väsynyt puolustamaan aina itseäni.

Kertokaa miten voin estää tuollaisen ihmisen tuottaman tuhon elämässäni?





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...