Sairauskertomuksen päivittelyä.
Vime viikolla to-pe sisätautien päivystysosastollaa,dg molemminpuolinen keuhkoembolia.
Liotushoito.Verenohennus.Kotiin pe.
Pe alkoi Marevan
La alkoi pahoinvointi,en voinut kuvitellakaan syöväni mitään,mahaan sattui,huippasi,rintaan painoi.Kitkutin sunnuntaihin saakka oireita,soitin osastolle ja kysyin ...
-> päivystykseen.
Tarkkailuosastolla su-ma
Verikokeita sydänfilmejä sekä yö piuhoissa sydänseurannassa jne.Muutamaan kertaan yöhoitaja juoksi mun luo kun kone huusi apneaa (hengityspysähdystä) ja kerran pulssi päätti lähtee koneen mukaan 130 biittiin,mutta onneksi olikin vain yksi lätkä huonosti,ehdin kyllä miettii että nytkö se sydänkohtaus tulee,vau.
Maanantaina siis olin taas levännyt siellä sen vuorokauden,ja saanut suoneen kaksi pussillista pahoinvoinnin estolääkettä.Olo oli ihan jees,ja aamuiset verikokeetkin ja filmit hyvät,ei ollut syytä jäädä.
Tiistaina alkoi tuntua pala urkussa ja närästystä.Rinnan päällä oli taas painoa ja vointi oli kuralla (maha vain vähän) en jaksanut mitään.Perhetyön palaverissa makasin nojatuolissa ja tokkurassa juttelin ja vähän melkein itkinkin tilannetta,koska epävarmuus siitä,kuinka täällä saadaan hommat toimimaan ilman mua.Kappas kun moni asia linkittyy minun kautta toimintaan,suurin osa perheestä on aika kädettömiä näiden käytännön asioidenkin organisoinnissa ja vallankin toteutuksessa..
Äiti ja iskä olivat 2pv täällä touhuamassa,ja äiti tehokkaasti tuhosi meidän likapyykit koneen kautta puhtaiksi.Iso kiitos heille siitä!!!!
Eilen illalla olo oli taas aivan paska.Soitin päivystyksen sairaanhoitajalle,jonka kanssa neuvoteltiin.Sain onneksi Rennietä,jolla se rinnan alueen paino ja ahdistus sitten helppasikin suurimmaksi osaksi.Verenpainetta yritettiin mitata yhdellä mittarilla,joka sit olikin rikki,ja tänään on meille ostettu ikioma uusi mittari,jotta saadaan nyt tsekkailla sitäkin puolta.
Mulla oli sairaanhoitajalle aika tänään klo 10.Mun kuskina oli 18v herrasmies ja onneksi oli,kyllä oli kupsahdus lähellä sillä reissulla,alkoi jo naamaa pistellä siihen malliin että kohta olisi vintti pimennyt.Voimat kertakaikkiaan on loppu.Hoitajan vastaanotolla verenpaine 117/70,pulssi oli tasainen ja 70. Samalla keikalla vielä sydänfilmi ja tämän päivän INR koe,eli se arvo jonka kanssa olen nyt naimisissa loppuelämäni,se arvo joka kertoo,onko mun veri tarpeeksi paakkuuntumatonta.Hoitoarvo on 2-3,mulla oli maanantaina INR jo 1,7 joten toivon että oltais päästy jo hoitoarvoon,ja voisin lopettaa Kelxanen pistämisen,nimittäin niistä pistosreijistä alkaa jo tihkuttaa verta.
Tänään ollut viimeiaikaisen elämäni huonoin päivä kyllä,mutta rankka opetus ollut tämä tauti nyt kaikkineen.Onhan tässä nyt aikaa miettiä tätä pysähdystä,ja hoitaa itseään.Se on hirveän vaikeaa ,koska olen tottunut yksinomaan huolehtimaan muista,niin että elämä pyörii kuten pitää ja hommat tulee hoidettua.
En tiedä kuinka tähän opin.Ehkä on vaan pakko,jos meinaa vielä toimittaa äidin virkaa näille lapsille.
Isot muksut on kivasti olleet apuna,noi pojat tosiaan kyytej hoitaneet,koska minusta ei ole nyt edes auton rattiin.Se on tosi kivaa,että heistä on sellaista apua.Käyvät kaupassakin jne.
Minusta ei ole nyt yhtään mihinkään,ja vaikka saatan kuulostaa itserakkaalle niin totean,että en edes aio yrittää,ennenkuin vointi on oikeasti,siis OIKEASTI,selkeesti parempi.On ollut nyt niin kova koulu tää melkeen 2,5vko sairastelu näine jälkiseuraamuksineen,että osaa sitten taas olla erittäin onnellinen kun on terve.
Koska ajattelin tosiaan olla taas terve,kunhan tästä paranen.NII!
Vime viikolla to-pe sisätautien päivystysosastollaa,dg molemminpuolinen keuhkoembolia.
Liotushoito.Verenohennus.Kotiin pe.
Pe alkoi Marevan
La alkoi pahoinvointi,en voinut kuvitellakaan syöväni mitään,mahaan sattui,huippasi,rintaan painoi.Kitkutin sunnuntaihin saakka oireita,soitin osastolle ja kysyin ...
-> päivystykseen.
Tarkkailuosastolla su-ma
Verikokeita sydänfilmejä sekä yö piuhoissa sydänseurannassa jne.Muutamaan kertaan yöhoitaja juoksi mun luo kun kone huusi apneaa (hengityspysähdystä) ja kerran pulssi päätti lähtee koneen mukaan 130 biittiin,mutta onneksi olikin vain yksi lätkä huonosti,ehdin kyllä miettii että nytkö se sydänkohtaus tulee,vau.
Maanantaina siis olin taas levännyt siellä sen vuorokauden,ja saanut suoneen kaksi pussillista pahoinvoinnin estolääkettä.Olo oli ihan jees,ja aamuiset verikokeetkin ja filmit hyvät,ei ollut syytä jäädä.
Tiistaina alkoi tuntua pala urkussa ja närästystä.Rinnan päällä oli taas painoa ja vointi oli kuralla (maha vain vähän) en jaksanut mitään.Perhetyön palaverissa makasin nojatuolissa ja tokkurassa juttelin ja vähän melkein itkinkin tilannetta,koska epävarmuus siitä,kuinka täällä saadaan hommat toimimaan ilman mua.Kappas kun moni asia linkittyy minun kautta toimintaan,suurin osa perheestä on aika kädettömiä näiden käytännön asioidenkin organisoinnissa ja vallankin toteutuksessa..
Äiti ja iskä olivat 2pv täällä touhuamassa,ja äiti tehokkaasti tuhosi meidän likapyykit koneen kautta puhtaiksi.Iso kiitos heille siitä!!!!
Eilen illalla olo oli taas aivan paska.Soitin päivystyksen sairaanhoitajalle,jonka kanssa neuvoteltiin.Sain onneksi Rennietä,jolla se rinnan alueen paino ja ahdistus sitten helppasikin suurimmaksi osaksi.Verenpainetta yritettiin mitata yhdellä mittarilla,joka sit olikin rikki,ja tänään on meille ostettu ikioma uusi mittari,jotta saadaan nyt tsekkailla sitäkin puolta.
Mulla oli sairaanhoitajalle aika tänään klo 10.Mun kuskina oli 18v herrasmies ja onneksi oli,kyllä oli kupsahdus lähellä sillä reissulla,alkoi jo naamaa pistellä siihen malliin että kohta olisi vintti pimennyt.Voimat kertakaikkiaan on loppu.Hoitajan vastaanotolla verenpaine 117/70,pulssi oli tasainen ja 70. Samalla keikalla vielä sydänfilmi ja tämän päivän INR koe,eli se arvo jonka kanssa olen nyt naimisissa loppuelämäni,se arvo joka kertoo,onko mun veri tarpeeksi paakkuuntumatonta.Hoitoarvo on 2-3,mulla oli maanantaina INR jo 1,7 joten toivon että oltais päästy jo hoitoarvoon,ja voisin lopettaa Kelxanen pistämisen,nimittäin niistä pistosreijistä alkaa jo tihkuttaa verta.
Tänään ollut viimeiaikaisen elämäni huonoin päivä kyllä,mutta rankka opetus ollut tämä tauti nyt kaikkineen.Onhan tässä nyt aikaa miettiä tätä pysähdystä,ja hoitaa itseään.Se on hirveän vaikeaa ,koska olen tottunut yksinomaan huolehtimaan muista,niin että elämä pyörii kuten pitää ja hommat tulee hoidettua.
En tiedä kuinka tähän opin.Ehkä on vaan pakko,jos meinaa vielä toimittaa äidin virkaa näille lapsille.
Isot muksut on kivasti olleet apuna,noi pojat tosiaan kyytej hoitaneet,koska minusta ei ole nyt edes auton rattiin.Se on tosi kivaa,että heistä on sellaista apua.Käyvät kaupassakin jne.
Minusta ei ole nyt yhtään mihinkään,ja vaikka saatan kuulostaa itserakkaalle niin totean,että en edes aio yrittää,ennenkuin vointi on oikeasti,siis OIKEASTI,selkeesti parempi.On ollut nyt niin kova koulu tää melkeen 2,5vko sairastelu näine jälkiseuraamuksineen,että osaa sitten taas olla erittäin onnellinen kun on terve.
Koska ajattelin tosiaan olla taas terve,kunhan tästä paranen.NII!
Kommentit
Lähetä kommentti