Nyt kun olen tullut kaapista ulos sen suhteen,millaista kakkaa täällä välillä sataa niskaan,niin päätin kirjoitella aiheesta lisääkin,kun tilanne niin vaatii.
No shame. Sellaista tämä elämänmeno nyt on tällä haavaa.
Minua rupesi akuutisti saunattamaan tänään,ja niimpä kipaisin istuksimassa lauteilla.Sauna oli juu päälläkin toki :) Naukkailin tapani mukaan pari isoa tuopillista (Tupperware Elegance 1-lasista) vettä siellä lauteilla,ja kuvittelin miten minun elimistö taas nauttiikaan tästä tervehdyttävästä saunahetkestä :)
Tuumailin siellä toki muutakin.
Vähän harmittelin asiaa,etten ole saanut mitään erityisen henkevää,enkä varsinkaan erityisen useasti (siis oikeasti sikavähän) jaettua omalla FB sivullani Toivon Tähti,mitään juttuja. Henkimaailman kanssa hengaaminen on niin luonnollista minulle,ettei siitä ikäänkuin ole muuta sanottavaa kuin että- se on ihanaa.Ja että Henkimaailma on.Se vaan kertakaikkiaan on totuus. Mutta niin,että minulla olisi suurta ideaa jonka haluan jakaa sivuni lukijoille,ei juuri.Ja kun ne suuret ideat,taikka viestit joita minun halutaan välittävän,ilmenee,niin toki silloin.Mutta harmittaa sinällään,koska tiedän,että moni niistäkin ilahtuisi,ja saisi toivoa omaan elämäänsä,se idea minulla oli kun aikoinaan Toivon Tähden perustin.
Mutta tulee taas aika,kun minulla on enemmän sanottavaa.Nyt ne sanottavat ovat minun mielessä,mutta eivät niin voimallisesti vaadi ulospääsyä...
Henkimaailma hengaa läsnä arjessa.En unhda sitä koskaan,ja hyvn helposti minun ajatuspuheeni lähtee nousemaan sille taajuudelle,joka on tarkoitettu herkimpien olentojen kuuluvuusalueelle,jos näin sanotaan.
Olen kyllä siunattu tällä asialla,ja niin onnellinen,että oma mummoni tavallaan valmisteli minua lapsuuteni tähän.Ja kuolemansa jälkeen hän kävi selittämässä miten tämä "juttu toimii" niin että minä voin taas välittää muille sitä sanomaa,ja tuoda lohduttavia viestejä erilaisilta auttajilta.
Mutta nyt on vielä maantasossa minulla hommia.Ne pitävät minut aika työlistettynä.
On lapset ja perhe.Ja on omat ongelmat,jotka muotoutuvat toisesta fyysisessä kehossa olevasta olemuksesta.
Mainitakseni nyt tästä asiasta,purin ajatuksia eräälle henkilölle,ystäväksi varmaan voin häntä kutsua,ja puhuin tästä asiasta,että mieheni on,kun hänellä itsessään on kaikki hyvin,on minulle ns.täydellinen puoliso.Kukaan ei ole ymmärtänyt minun sisintäni kuin hän.Hänellä on ihmismaailmassa heikkoutensa,ikäviä heikkouksia kylläkin,mutta siksi olen tätä jaksanut,siksi en ole halunnut luovuttaa,koska hän on ollut eniten oikea minulle,koskaan.Vaikea yhtälö minulle,hiivatin vaikea yhtälö selittää kellekkään.
Mutta juu.Sananen keuhkoveritulpasta selviämisessä.
Viime viikon loppupuolella aloin oikeesti parantua,ja saada vanhaa minää takaisin.Viikonloppuna pidin hurjan siivoussession lastenhuoneessa,kohteena neiti 9veen vaatteet (karsin noin 1/3 sieltä pois) ja sitten samaisen neitokaisen lelukopat.Kaaos oli jäätävä,mutta "savun hälvettyä" tyytyväisyys oli suunnaton- meillä kaikilla.
Ihanaa kun Marevanistakaan ei tule enää oireita,jiihaa,ja hyvästi pahoinvointi! Johan ehdin 5 sairastamisviikon aikana kärsiä 4vko (ensin viikko antibiootista) pahoinvoinnista,siinä tuli raskausajat elävästi mieleen. Plus närästys ,jota ei ole ollut edes raskausaikana... HUH,selvisin siis alun vaikeuksista sen lääkkeen kanssa,kunhan nyt nuo INR arvot pysyy tavoitteessa.
Täytyy sanoa,että usko oli koetuksella,monesti!!!
Mutta onni on sitäkin makoisampi nyt,kun 5 viikkoa tosi sairaana,alkaa olla takanapäin.En toki vielä entiselläni,mutta suunta on jo oikea.Muistutettava kumminkin itseä siitä,että ei sitä tahtia voi painaa,kuin ennen.
On pienemmät askeleet mulla nyt,varmaan ihan tarkoituskin näin.
Siitä kiitos.Ja sitten vain odotan "lisäohjeita" miten näitä pienempiä askeleitani käytän :)
Ehkä se joku suuri uusi juttu on jo ihan nurkan takana.
Positiivisella asenteella vaan eteenpäin,muuta ei kannata edes harkita!
No shame. Sellaista tämä elämänmeno nyt on tällä haavaa.
Minua rupesi akuutisti saunattamaan tänään,ja niimpä kipaisin istuksimassa lauteilla.Sauna oli juu päälläkin toki :) Naukkailin tapani mukaan pari isoa tuopillista (Tupperware Elegance 1-lasista) vettä siellä lauteilla,ja kuvittelin miten minun elimistö taas nauttiikaan tästä tervehdyttävästä saunahetkestä :)
Tuumailin siellä toki muutakin.
Vähän harmittelin asiaa,etten ole saanut mitään erityisen henkevää,enkä varsinkaan erityisen useasti (siis oikeasti sikavähän) jaettua omalla FB sivullani Toivon Tähti,mitään juttuja. Henkimaailman kanssa hengaaminen on niin luonnollista minulle,ettei siitä ikäänkuin ole muuta sanottavaa kuin että- se on ihanaa.Ja että Henkimaailma on.Se vaan kertakaikkiaan on totuus. Mutta niin,että minulla olisi suurta ideaa jonka haluan jakaa sivuni lukijoille,ei juuri.Ja kun ne suuret ideat,taikka viestit joita minun halutaan välittävän,ilmenee,niin toki silloin.Mutta harmittaa sinällään,koska tiedän,että moni niistäkin ilahtuisi,ja saisi toivoa omaan elämäänsä,se idea minulla oli kun aikoinaan Toivon Tähden perustin.
Mutta tulee taas aika,kun minulla on enemmän sanottavaa.Nyt ne sanottavat ovat minun mielessä,mutta eivät niin voimallisesti vaadi ulospääsyä...
Henkimaailma hengaa läsnä arjessa.En unhda sitä koskaan,ja hyvn helposti minun ajatuspuheeni lähtee nousemaan sille taajuudelle,joka on tarkoitettu herkimpien olentojen kuuluvuusalueelle,jos näin sanotaan.
Olen kyllä siunattu tällä asialla,ja niin onnellinen,että oma mummoni tavallaan valmisteli minua lapsuuteni tähän.Ja kuolemansa jälkeen hän kävi selittämässä miten tämä "juttu toimii" niin että minä voin taas välittää muille sitä sanomaa,ja tuoda lohduttavia viestejä erilaisilta auttajilta.
Mutta nyt on vielä maantasossa minulla hommia.Ne pitävät minut aika työlistettynä.
On lapset ja perhe.Ja on omat ongelmat,jotka muotoutuvat toisesta fyysisessä kehossa olevasta olemuksesta.
Mainitakseni nyt tästä asiasta,purin ajatuksia eräälle henkilölle,ystäväksi varmaan voin häntä kutsua,ja puhuin tästä asiasta,että mieheni on,kun hänellä itsessään on kaikki hyvin,on minulle ns.täydellinen puoliso.Kukaan ei ole ymmärtänyt minun sisintäni kuin hän.Hänellä on ihmismaailmassa heikkoutensa,ikäviä heikkouksia kylläkin,mutta siksi olen tätä jaksanut,siksi en ole halunnut luovuttaa,koska hän on ollut eniten oikea minulle,koskaan.Vaikea yhtälö minulle,hiivatin vaikea yhtälö selittää kellekkään.
Mutta juu.Sananen keuhkoveritulpasta selviämisessä.
Viime viikon loppupuolella aloin oikeesti parantua,ja saada vanhaa minää takaisin.Viikonloppuna pidin hurjan siivoussession lastenhuoneessa,kohteena neiti 9veen vaatteet (karsin noin 1/3 sieltä pois) ja sitten samaisen neitokaisen lelukopat.Kaaos oli jäätävä,mutta "savun hälvettyä" tyytyväisyys oli suunnaton- meillä kaikilla.
Ihanaa kun Marevanistakaan ei tule enää oireita,jiihaa,ja hyvästi pahoinvointi! Johan ehdin 5 sairastamisviikon aikana kärsiä 4vko (ensin viikko antibiootista) pahoinvoinnista,siinä tuli raskausajat elävästi mieleen. Plus närästys ,jota ei ole ollut edes raskausaikana... HUH,selvisin siis alun vaikeuksista sen lääkkeen kanssa,kunhan nyt nuo INR arvot pysyy tavoitteessa.
Täytyy sanoa,että usko oli koetuksella,monesti!!!
Mutta onni on sitäkin makoisampi nyt,kun 5 viikkoa tosi sairaana,alkaa olla takanapäin.En toki vielä entiselläni,mutta suunta on jo oikea.Muistutettava kumminkin itseä siitä,että ei sitä tahtia voi painaa,kuin ennen.
On pienemmät askeleet mulla nyt,varmaan ihan tarkoituskin näin.
Siitä kiitos.Ja sitten vain odotan "lisäohjeita" miten näitä pienempiä askeleitani käytän :)
Ehkä se joku suuri uusi juttu on jo ihan nurkan takana.
Positiivisella asenteella vaan eteenpäin,muuta ei kannata edes harkita!
Kommentit
Lähetä kommentti