Eilinen oli kai pahin päivä.Niin mä toivon.
Jouduin soittamaan ambun itselleni rintakivun vuoksi joka säteili käsivarteen.Myös yleinen vointi oli karsea.Ambumiehet kävi tekemässä mulle mittaukset mutta eivät pakottaneet taas sairaalaan vaikkei ilmeistä syytä löytynytkään.
Ilta oli aika pelottava oireiden kanssa,ja nukkuminenkin pelotti joten vaikka väsytti,en uskaltanut antaa itseni nukahtaa.Menin pitkästä aikaa miehen kainaloon,ajattelin ettei tarvi kuolla ainakaan yksin omalla puolella sänkyä,jos niin on päätetty.
Huilin siinä hetken,kunnes ajatuksiini alkoi virrata voimakkaita ajatuksia.Niissä ajatuksissa minun käskettiin ensin pyytää voimaa ja valoa,ja sen minä teinkin.Pyysin että minun enkelini auttavat minua nyt parantumaan.Sanoin myös,että en ole valmis jättämään lapsia tänne ilman äitiä.Siitä ne sanat sitten alkoivat tulla,kuinka minun pitää tervehtyä,voimistua vieläkin valovoimaisemmaksi kuin ennen,että minun tehtäväni on auttaminen.Vieläkin enemmän ja konkreettisemmin kuin ennen.Mutta minun on nyt opeteltava hoitamaan itseäni,ja pidettävä vahvuuteni.
Minä kiitin yhteydestä ja tunsin kun kroppani rauhoittui ja tiesin että tervehtyminen on alkanut nyt toden teolla.
Kiitos tästä.
Minä tiesin että voin luottaa.
Minä tiesin,että minä tiedän ja kuulen heidät,vaikken viime aikoina ole niin aktiivisesti heidän kanssa jutellutkaan.
Tämä luottamus siihen,että kaikki tämä on totta,on ihanaa.
Mutta se tunne,etten halua että mun lapset jää ilman äitiä,toi mut takaisin.
Ei ollut ajatusta "en halua kuolla" vaan ymmärrys että mua tarvitaan,ja paljon.
Vaikeaa selittää.
Mut tällä jatketaan!!!!
Jouduin soittamaan ambun itselleni rintakivun vuoksi joka säteili käsivarteen.Myös yleinen vointi oli karsea.Ambumiehet kävi tekemässä mulle mittaukset mutta eivät pakottaneet taas sairaalaan vaikkei ilmeistä syytä löytynytkään.
Ilta oli aika pelottava oireiden kanssa,ja nukkuminenkin pelotti joten vaikka väsytti,en uskaltanut antaa itseni nukahtaa.Menin pitkästä aikaa miehen kainaloon,ajattelin ettei tarvi kuolla ainakaan yksin omalla puolella sänkyä,jos niin on päätetty.
Huilin siinä hetken,kunnes ajatuksiini alkoi virrata voimakkaita ajatuksia.Niissä ajatuksissa minun käskettiin ensin pyytää voimaa ja valoa,ja sen minä teinkin.Pyysin että minun enkelini auttavat minua nyt parantumaan.Sanoin myös,että en ole valmis jättämään lapsia tänne ilman äitiä.Siitä ne sanat sitten alkoivat tulla,kuinka minun pitää tervehtyä,voimistua vieläkin valovoimaisemmaksi kuin ennen,että minun tehtäväni on auttaminen.Vieläkin enemmän ja konkreettisemmin kuin ennen.Mutta minun on nyt opeteltava hoitamaan itseäni,ja pidettävä vahvuuteni.
Minä kiitin yhteydestä ja tunsin kun kroppani rauhoittui ja tiesin että tervehtyminen on alkanut nyt toden teolla.
Kiitos tästä.
Minä tiesin että voin luottaa.
Minä tiesin,että minä tiedän ja kuulen heidät,vaikken viime aikoina ole niin aktiivisesti heidän kanssa jutellutkaan.
Tämä luottamus siihen,että kaikki tämä on totta,on ihanaa.
Mutta se tunne,etten halua että mun lapset jää ilman äitiä,toi mut takaisin.
Ei ollut ajatusta "en halua kuolla" vaan ymmärrys että mua tarvitaan,ja paljon.
Vaikeaa selittää.
Mut tällä jatketaan!!!!
Kommentit
Lähetä kommentti