Siirry pääsisältöön

Elämä voittaa!

Eilen alkoi olla jo melko ihmismäinen olo,tarkoittaa sitä,että jaksoin olla istuksimassa ilman ihan hirvittävää oloa.Sain tosin olla ihan hiljaisuudessakin muutaman tunnin,kun vanhin tytär otti pari pikkusisarustaan ja vei ne leffaan,ja mies otti kuopuksen ja lähti kylään.Loput osasivat olla hiljaa kotona ;) Kyllä se hiljaisuuskin on lepoa sairaalle- huomasin sairaalassa sen merkityksen.Ei sitä turhaan sanota,ettei saa rasittaa puhumalla,tai edes mölyämällä.

Eiliset Marevanit meni paremmin kuin uskalsin edes odottaa! Olin syönyt aika hyvin noin tuntii ennen,ja kun lääkkeen otin ja alkoi hiipiä paha olo,niin aloin lappaa jätskiä nassuun.Se auttoi,ja parissa-kolmessa tunnissa paha olo oli mennyt,eikä ollut lähellekään niin kovaa kuin aiemmin.VOITTO!!!!

Tänään olen jaksanut niin ikään olla pystyssä,vaikkakin vaateriin on ollut pakko mennä pari kertaa,se on silti huima noususuhdanne verrattuna edellisiin päiviin :)
Olen niin onnellinen,että alan oikeasti paranemaan,ja olen niin iloinen kun saan voimani takaisin.
Meinasin kirjoittaa "san terveyteni takaisin" mutta sitä tuskin sentään...tämä tulppaepisodi jättää kyllä ikuisen jäljen minuun,ainakin lääkityksen muodossa,sekä osittain pelon ja varovaisuuden,tietoisuuden merkeissä.Nyt tiedän,millainen on keuhkoembolia,ja millaisia varoitusmerkkejä se antaa.
Toivon että keuhkovaurioita ei jää tästä.

Tänään siis otin Marevanin alle ruokaa.ja lääkkeen jälkeen ennaltaehkäisevästi pullaa :)
Haha,vanhin tytär siis leipoi sydänpullia,kun sopivasti Facen uutisvirtaan sellainen ohje pompsahti.
Ruunebergin kakun teki mies,koska aiempi satsi torttuja hujahti huiviin alta aikayksikön.
Kyllä on nyt ollut herkkuja tänään,nami nami.
Mutta siis,2 tuntia Marevanin otosta,ja kuvottaa kyllä ja huippaa,mutta pystyn olemaan tässä ja ottamaan välillä lepoa.

Ehdin tänään läträämään kännykällä Tori.fi sovellusta sen verran,että piti bongata yksi ilmoitus ;)
Ja sitäpä tuo miekkonen nyt lähti hakemaan.Eli yksi tervehtymisen merkki on se,että alan taas säätää!
Ikuinen suunnittelija vauhdissa jälleen ;)
No jos tämä minun löytö ei meille käy,niin varmaan vanhin poika ottaa sen mielellään- vanhimmalle tyttärellekin se kelpaisi,mutta kuljetusvaikeus taitaa pitää sen tässä kaupungissa kumminkin.
Että semmoista.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...