Taas samaa shaissee...
Mä koitan jaksaa muistaa,mutta ei,en mä muista,mitä on tapahtunut,miksi milloin...ajattelin että alan pitää kirjaa,mutta eipä oo paljon kirjoittamista kun en muista :( Kysyin äidiltkin,sekun aina sanoo muistavansa ja kauhistelee mua kun en muista.Mä en jaksa muistaa!
Nää viimeisimmät muistan.
Tappelu rahasta.Totesin jälleen kerran hänen "haaveiluunsa" mummolansa ostosta että "onneksi ei ole 300 000 rahaa,eikä maksukykyä että saisi ees lainaa"
Tästä seurasi se,että hän alkoi syyttää minua etten ole hoitanut hänen loppu velkojaan,jotta hän sais luottotiedot takas (se että maksoin suhteen alussa omista rahoistani 5000e hänen velkojaan ei merkkaa mitään koska ei hän sitä pyytänyt...) mutta nyt on kyllä minun syy kun en oo näitä loppuja maksanut.Ajoin autoa ja pelkäsin milloin alkaa riehua,joten vastailin tyrmistyksestäni huolimatta tosi neutraalisti.Jos hän olisi ollut kuskina,olis voinut tehdä sen miten on tehnyt joskus kun on halunnut pelotella minuu,eli kaahata autolla aivan hulluna ja holtittomasti.Ekasta sellaisesta hulluutuksesta jouduin sairaalaan rv 25. No mutta minä ajoin,ja matka meni "hyvin" hiljaisuudessa.Seur päivänä tappelu rahasta jatkui,kun hän alkoi vinkua jonkun asian ostamista.Sanoin että siihen pitäis ensin olla rahat,että sitten vasta kannattaa puhuu,ja huomautin että niin hei,se raha kuluu kun sitä korttia heiluttelee,ja koitin luetella joitain ostoksia joita tehnyt siinä lähiaikoina joihin kulunut rahaa,mut hän ei tajuu näemmä että se raha kuluu todellakin kun tekee ostoksia.Joten ensin huuto ja möykkä,mihin mä käytän hänen palkat,ja sitten teatraalinen pankkikortin silppuaminen ja naureskelu että siinä meni taas kymppi enkä käy enää kaupassa kun ei oo korttia.
Eilen sitten paistinpannu kohtasi lieden kanssa niin että liesi on edestä ihan lommoilla.Syy: kehtasin sanoa että voisi siivota keittiönpöydän,mutta kun hän oli JUURI silloin niin hiton sairas kun oli juuri mitannut korvasta 37,2,että eikä hän s-tana saa levätä jne.Koitin perua sitten kamalat puheeni että no ei itten,ja totesimpa vielä -törkee ihminen kun olen- että ei sit kannattais jättää sotkuja perään niin ei tarvittis siivota,niin johan lähti.Mä yritin sanoa että joo ei tarvii siivta,älä tee mitään,ja menin jatkaa omii hommia,niin ei käynyt sekään,tulee perässä,repii imurin pistokkeen irti ja kauhee mesoominen.
Voitteko usko
oon ihan rauhallinen.Oon varmaan niin shokissa,että oon vaan ihan rauhallinen.Aloin sen riekkumisen jälkeen rauhallisesti vaan pukee ja laittautuu että oisin siitä häipynyt,mutta hän sitten ehti ensin.Tuli kumminkin pian takaisin kun totesi ilmeisesti,ettei autossa ollut bensaa eikä hänellä ollut toimivaa korttia jolla tankata (tässä vaiheessa mä kyllä nauroin hiljaa sisäänpäin säälivää naurua,että ei herran jestas sentään..)
Mutta niin,siitä lähtien taas ollut niin kiltiiä jne jne.Koittaa tehdä asioita että leppyisin.Mä oon enää vaan ihan jäässä.Mä puhun sille kun se kysyy tai puhuu mulle,muuten mä koitan olla omissa ajatuksissa enkä kiinnitä huomioo.
Mä en tajuu,eikö toi itse tajua kuin finaalissa tässä ollaan.Mä en vaan juuri nyt jaksa millään alkaa sanoo yhtään mitään,enkä ohjata häntä esim raha-asioidensa hoidossa ja että ohjaa ne rakkaat palkkansa muualle sitten kuin yht tilille,etten vaan käytä hänen rahojaan.Totesin äidillekkin että minä sitten varmaan saan ilon maksaa kaiken yksin,mutta en jaksa nyt stressata siitäkään,koska mä en kertakaikkiaan halua puhua tuolle mitään.
Mä haluisin nyt vaan muistaa.Muistaa ne kaikki kymmenet kerrat kun tällaista on tapahtunut.Montako puhelinta ym on hajoitettu ja mitä on tapahtunut ja miksi,ja suurin syy että minä en pidä turpaani kiinni kun hän käskee.
Eli mun vika?
Kiitos ja amen jos joku tän luki
Mä koitan jaksaa muistaa,mutta ei,en mä muista,mitä on tapahtunut,miksi milloin...ajattelin että alan pitää kirjaa,mutta eipä oo paljon kirjoittamista kun en muista :( Kysyin äidiltkin,sekun aina sanoo muistavansa ja kauhistelee mua kun en muista.Mä en jaksa muistaa!
Nää viimeisimmät muistan.
Tappelu rahasta.Totesin jälleen kerran hänen "haaveiluunsa" mummolansa ostosta että "onneksi ei ole 300 000 rahaa,eikä maksukykyä että saisi ees lainaa"
Tästä seurasi se,että hän alkoi syyttää minua etten ole hoitanut hänen loppu velkojaan,jotta hän sais luottotiedot takas (se että maksoin suhteen alussa omista rahoistani 5000e hänen velkojaan ei merkkaa mitään koska ei hän sitä pyytänyt...) mutta nyt on kyllä minun syy kun en oo näitä loppuja maksanut.Ajoin autoa ja pelkäsin milloin alkaa riehua,joten vastailin tyrmistyksestäni huolimatta tosi neutraalisti.Jos hän olisi ollut kuskina,olis voinut tehdä sen miten on tehnyt joskus kun on halunnut pelotella minuu,eli kaahata autolla aivan hulluna ja holtittomasti.Ekasta sellaisesta hulluutuksesta jouduin sairaalaan rv 25. No mutta minä ajoin,ja matka meni "hyvin" hiljaisuudessa.Seur päivänä tappelu rahasta jatkui,kun hän alkoi vinkua jonkun asian ostamista.Sanoin että siihen pitäis ensin olla rahat,että sitten vasta kannattaa puhuu,ja huomautin että niin hei,se raha kuluu kun sitä korttia heiluttelee,ja koitin luetella joitain ostoksia joita tehnyt siinä lähiaikoina joihin kulunut rahaa,mut hän ei tajuu näemmä että se raha kuluu todellakin kun tekee ostoksia.Joten ensin huuto ja möykkä,mihin mä käytän hänen palkat,ja sitten teatraalinen pankkikortin silppuaminen ja naureskelu että siinä meni taas kymppi enkä käy enää kaupassa kun ei oo korttia.
Eilen sitten paistinpannu kohtasi lieden kanssa niin että liesi on edestä ihan lommoilla.Syy: kehtasin sanoa että voisi siivota keittiönpöydän,mutta kun hän oli JUURI silloin niin hiton sairas kun oli juuri mitannut korvasta 37,2,että eikä hän s-tana saa levätä jne.Koitin perua sitten kamalat puheeni että no ei itten,ja totesimpa vielä -törkee ihminen kun olen- että ei sit kannattais jättää sotkuja perään niin ei tarvittis siivota,niin johan lähti.Mä yritin sanoa että joo ei tarvii siivta,älä tee mitään,ja menin jatkaa omii hommia,niin ei käynyt sekään,tulee perässä,repii imurin pistokkeen irti ja kauhee mesoominen.
Voitteko usko
oon ihan rauhallinen.Oon varmaan niin shokissa,että oon vaan ihan rauhallinen.Aloin sen riekkumisen jälkeen rauhallisesti vaan pukee ja laittautuu että oisin siitä häipynyt,mutta hän sitten ehti ensin.Tuli kumminkin pian takaisin kun totesi ilmeisesti,ettei autossa ollut bensaa eikä hänellä ollut toimivaa korttia jolla tankata (tässä vaiheessa mä kyllä nauroin hiljaa sisäänpäin säälivää naurua,että ei herran jestas sentään..)Mutta niin,siitä lähtien taas ollut niin kiltiiä jne jne.Koittaa tehdä asioita että leppyisin.Mä oon enää vaan ihan jäässä.Mä puhun sille kun se kysyy tai puhuu mulle,muuten mä koitan olla omissa ajatuksissa enkä kiinnitä huomioo.
Mä en tajuu,eikö toi itse tajua kuin finaalissa tässä ollaan.Mä en vaan juuri nyt jaksa millään alkaa sanoo yhtään mitään,enkä ohjata häntä esim raha-asioidensa hoidossa ja että ohjaa ne rakkaat palkkansa muualle sitten kuin yht tilille,etten vaan käytä hänen rahojaan.Totesin äidillekkin että minä sitten varmaan saan ilon maksaa kaiken yksin,mutta en jaksa nyt stressata siitäkään,koska mä en kertakaikkiaan halua puhua tuolle mitään.
Mä haluisin nyt vaan muistaa.Muistaa ne kaikki kymmenet kerrat kun tällaista on tapahtunut.Montako puhelinta ym on hajoitettu ja mitä on tapahtunut ja miksi,ja suurin syy että minä en pidä turpaani kiinni kun hän käskee.
Eli mun vika?
Kiitos ja amen jos joku tän luki
Kommentit
Lähetä kommentti