Mun mies on,en osaa nyt sanoa mitään termiä tähän,mutta jotenkin epävakaa ja arvaamaton.Sillä alkaa hermot "kinnata" aika helposti ja sen alkaa nähdä sen käytöksestä.Se kohdistaa sen käytöksensä ensisijaisesti lapsiin,on niille kiree,ärhäkkä,pelottava,ankara,ohjaile kovakouraisesti jne.Minä äitinä sitten siihen puuttumaan,mikä on tälle kuin punainen vaate.Perustelen puuttumista sillä,että minä voin hoitaa tilanteen,esim kun joku muksu kiukuttelee ja jumittelee,ja herralla alkaa päässä kinnata se...Mutta ei käy.Kun uskallan sanoo että nyt sitten piisaa,tai muuten koitan saada lapsen tukalasta tilanteesta pois,niin tämä on useassa tapauksessa se alkusyy.Mikään järkiperuste ei mene läpi,suuttuu vaan enemmän ja alkaa sitten riehua.Usein uhkaa lähdöllä ja on meidän yhteisen elämän aikana lähtenytkin useita krt,nyt viime kesän jälkeenkin,jolloin oli jopa 2vko poissa,sen jälkeen varmaan viidesti lähtenyt.Ne on ollu mulle kauheen traumaattisia kokemuksia ,sellainen väkivaltainen poistuminen...koska usein niihin on liittynyt tosiaan tavaroiden rikkomista,siis koti-irtaimiston tai jopa seinien/ovien...
Nyt olen jo niin ilmeettömässä tilassa viimeisimpien juttujen jälkeen.Rikkoo pankkikorttinsa ja sitten syyttää minua siitä.Nää kaikki hänen raivarit ja asioiden rikkomiset kun on tosiaan mun syytä,koska en ole pitänyt turpaani kiinni.
Sätin itseeni,miks hitossa en tajunnut,kun näin kävi jo muutaman kk seurustelun jälkeen,miksen usskonut että se toistuu?Mä oon halunnut uskoa aina vaan uuteen ja parempaan,kyllä se tästä iloksi muuttuu-tyylillä.
Nyt on vaan fiilis että ei todellakaan muutu.Hetkittäin voin olla rennosti himassa kun en joudu kuunnella että taasko joku lapsi on pulassa sen tiukkaapipoisuuden takia,mutta viimeisimmän riehunna jälkeen voin sanoa että on mennyt luihin ja ytimiin ymmärrys pelätä sitä.Ei enää uskalla yhtään sanoo vastaa.Kun vie mun pankkokortin,en voi vastustella...viimeisimmän tempun kun teki ja hajotti keittiöstä useamman sadan euron eestä tavaraa niin nauroi vaan että tulipahan sulle kalliiksi...
mä en jaksa.mutten jaksa ees miettiä mistä apua,ja MITEN?En näe tästä edes ulospääsyä,muutenkuin ukon riehunnan kautta.se paistinpannu jolla hakkasi keittiön mäsäksi,voi osua jonkun päähän seuraavaksi.
Nyt olen jo niin ilmeettömässä tilassa viimeisimpien juttujen jälkeen.Rikkoo pankkikorttinsa ja sitten syyttää minua siitä.Nää kaikki hänen raivarit ja asioiden rikkomiset kun on tosiaan mun syytä,koska en ole pitänyt turpaani kiinni.
Sätin itseeni,miks hitossa en tajunnut,kun näin kävi jo muutaman kk seurustelun jälkeen,miksen usskonut että se toistuu?Mä oon halunnut uskoa aina vaan uuteen ja parempaan,kyllä se tästä iloksi muuttuu-tyylillä.
Nyt on vaan fiilis että ei todellakaan muutu.Hetkittäin voin olla rennosti himassa kun en joudu kuunnella että taasko joku lapsi on pulassa sen tiukkaapipoisuuden takia,mutta viimeisimmän riehunna jälkeen voin sanoa että on mennyt luihin ja ytimiin ymmärrys pelätä sitä.Ei enää uskalla yhtään sanoo vastaa.Kun vie mun pankkokortin,en voi vastustella...viimeisimmän tempun kun teki ja hajotti keittiöstä useamman sadan euron eestä tavaraa niin nauroi vaan että tulipahan sulle kalliiksi...
mä en jaksa.mutten jaksa ees miettiä mistä apua,ja MITEN?En näe tästä edes ulospääsyä,muutenkuin ukon riehunnan kautta.se paistinpannu jolla hakkasi keittiön mäsäksi,voi osua jonkun päähän seuraavaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti