Eipä mulla tänään oikeen muuta kerrottavaa ole,kuin että Paja-päivä meni kivasti,käytiin tutustumassa kirjastoon,ja voin sanoa että nyt nousi pointsit tästä kylästä,jo toinen mahtava paikka,siis tietenkin uimahallin lisäksi,tämä kirjasto.Mikä monipuolisuus ja tarjonta.Jää vain 1 ongelma - kun vaan jaksaisi raahautua sinne! No minä käyn varmaan huomenna hakemassa pari kirjaa,jotka bongasin tänään,ja toivon että ne on paikoillaan vielä.Ei tietenkään ollut kirjastokortti mukana,ja nyt kun tarkemmin mietin niin missäköhän se edes on...No muaah.Ja siis pajalla oli kyllä kivaa ennen kirjastoreissuakin,juteltiin minäkuvista ja jutut hiukan rönsyili.
Kirjaston jälkeen tulin kotiin,ehdin pari tuntia elbailla tässä,ja chattailla ErittäinTärkeänHenkilön kanssa,ja tulla niin iloiseksi ja toiveikkaksi!
Sitten tulikin pikahälyytys heittämään jäppistä kaverilleen,että viuh vain ,ja takaisin tullessa hainkin karhunpennut päikystä.Lähetin whatsapissa selfien jonka nappasin siinä autossa istuessani ja mitä mä näinkään-HYMYN!!! Se jolle lähetin sen kuvan,on syypää mun hymyyn!
Kyllä tekee ihmeitä ilmeelle se,kun alkaa löytyä tie,jota pitkin kulkea kohti huomista,eikä vain olla aikaluupissa jumissa ja ahdistuneena.
Tunnelin päässä näkyy valoa,eikä se ole Taivas eikä se ole edes lähestyvän junan lamput,vaan se on toivottavasti Elämä,jollaista haluan elää ja tuntea kauniita tunteita.Ihan juuri niin kuin olen aina halunnutkin...mun ainoa toive elämälle ollut tämä,mutta vaikeaa ollut.
Kun löytyy ihminen,joka on niin MUNihminen,niin ei sellaisesta halua irtaantua,vaikka toisinaan/usein se tuntuiskin olevan ainoa mahdollisuus.
Jaaha ja sitten arkisiin asioihin.Euronpäivillä pitää kuulema käydä,Cittarissa.Pakkaseen laittaa laatikoita,pahan (eli siis laiskan/väsyneen) päivän varalle.Huono homma vain että pakkanen on ihan jääkantturassa ja sulatusta vailla,mutta ehkäpä keksin keinon siihenkin,jossain vaiheessa?
Pitää se Cittarin-keikka ajoittaa samaan syssyyn kun hakee jäppistä kaveriltaan,siellä kulmillakun löytyy tämä pulju.
Välikuolemat tekis terää,vaan jos koittas pinnistää ja mennä ajoissa nukkumaan???
Kirjaston jälkeen tulin kotiin,ehdin pari tuntia elbailla tässä,ja chattailla ErittäinTärkeänHenkilön kanssa,ja tulla niin iloiseksi ja toiveikkaksi!
Sitten tulikin pikahälyytys heittämään jäppistä kaverilleen,että viuh vain ,ja takaisin tullessa hainkin karhunpennut päikystä.Lähetin whatsapissa selfien jonka nappasin siinä autossa istuessani ja mitä mä näinkään-HYMYN!!! Se jolle lähetin sen kuvan,on syypää mun hymyyn!
Kyllä tekee ihmeitä ilmeelle se,kun alkaa löytyä tie,jota pitkin kulkea kohti huomista,eikä vain olla aikaluupissa jumissa ja ahdistuneena.
Tunnelin päässä näkyy valoa,eikä se ole Taivas eikä se ole edes lähestyvän junan lamput,vaan se on toivottavasti Elämä,jollaista haluan elää ja tuntea kauniita tunteita.Ihan juuri niin kuin olen aina halunnutkin...mun ainoa toive elämälle ollut tämä,mutta vaikeaa ollut.
Kun löytyy ihminen,joka on niin MUNihminen,niin ei sellaisesta halua irtaantua,vaikka toisinaan/usein se tuntuiskin olevan ainoa mahdollisuus.
Jaaha ja sitten arkisiin asioihin.Euronpäivillä pitää kuulema käydä,Cittarissa.Pakkaseen laittaa laatikoita,pahan (eli siis laiskan/väsyneen) päivän varalle.Huono homma vain että pakkanen on ihan jääkantturassa ja sulatusta vailla,mutta ehkäpä keksin keinon siihenkin,jossain vaiheessa?
Pitää se Cittarin-keikka ajoittaa samaan syssyyn kun hakee jäppistä kaveriltaan,siellä kulmillakun löytyy tämä pulju.
Välikuolemat tekis terää,vaan jos koittas pinnistää ja mennä ajoissa nukkumaan???
Kommentit
Lähetä kommentti