Viimeisiä päiviä viedään karhunpentujen tämän kesän päikkypäivistä,toisella on viimeinen päivä keskiviikkona,toisella torstaina.Sitten vaan eletään kesää ilman suuria aikatauluja,kunnes elokuussa alkaa Ipanalla isompien ryhmässä hoitopäivät ja viikoa myöhemmin toinen näistä karhunpennuista astelee koulutielle.Toisiksi viimeinen lapseni aloittaa koulutiensä,huh huijaa!
Viikon sairastelu,ja tänään astuminen arkeen klo 7.15. Kyllä huomaa ettei voimat ole kotona.
Ihana pienin prinsessani,toki kohta jo kolmanluokkalainen,olikin tehnyt väsyneen ja tokkuraisen äidin iloksi ihanan aamupalatarjoilun.Hän kysyi ennenkuin lähdin viemään karhunpentuja,että ootko syönyt aamupalaa.Vastasin että en vielä,ja menin.Kun tulin,hän odotti minua etuovella liinan kanssa.Liina olisi pitänyt laittaa silmille,mutta lupasin pitää silmät kiinni.Hän ohjasi minut pöytään ja sitten sain avata silmät.
Eteeni oli katettu sydäntarjottimelle ensinnäkin kaksi ruisleipää (silmiksi) sitten keskellä tarjotinta oli alustalla kahvikuppini (nenä) ja niiden alla oli hymysuunmuotoiselle paperille kirjoitettu "Hyvää Aamiaista,Äiti!"
Minun sydämeni suli <3 Ihana tyttö todella onnistui ilahduttamaan minua.Myön kynttilä oli sytytetty tarjottimen viereen,se onkin asia mitä rakastan tosi paljon.Tämä oli ihankuin äitienpäivä aamupala :) Yhtä herttainen.
Aamupalan jälkkäriksi typsykkäni halusi vielä tehdä banaanipirtelöä,kun tuo sheikkerikin tuossa nyt esillä oli,ja niinhän hän sitten tekaisi hyvin banaanisen pirtelön ;)
Mielessä on pyörinyt paljon juttuja tässä viikon aikana.
Ensinnäkin tietenkin suren sitä,että joudun nyt kääntämään asiani sisäänpäin,kun olen tyypiltäni ihminen,joka haluaa avoimesti kertoa asioita.Nyt olen vaan taasen huomannut,että tekemiseni ja valintani aiheuttavat niin paljon närää ja arvostelua,että nipistän suuni kiinni,ja vain lähimmät ja luotetuimmat saa niistä kuulla.Kuten sanoinkin,olen tosi onnellinen että tärkeä ja läheinen ystäväni osoitti mieletöntä ymmärrystä ja kykyä tosiaan nähdä asioiden taakse.Se jos mikä vaatii oikeasti VIISAUTTA!!!
Mutta arvostelijoillani ei tätä viisautta ole,siksipä tämä rajaus,koska en jaksa olla koko ajan puolustuskannalla oman elämäni suhteen,vaikka minun elämäni on tietenkin samalla lasteni elämää,ja minun päätökseni ovat myös lasteni arkea.Siksipä tämä osani ei olekkaan helppo,ja tosiaan,en kaipaa minkäänlaista arvostelua.
Saa olla eri mieltä,saa arvostella,pidä se kuitenkin omana tietonasi,minua ei sinun arvostelut auta,eikä minun perhettäni auta se,että äiti väsyy entisestään kaiken lisäpaineen alle,jota se arvostelu tuottaa.Tämä on muuten sellainen jännä kuvio,mitä kovinkaan moni hyvää tarkoittava arvostelija ei tule ajatelleeksi.Se mitä saavat aikaan sillä näennäisellä tuellaan...
No mutta,jokainen itse tehköön valintansa kuinka suhtautuu,mutta ihan vain ajatukseksi ;)
Paljon olen taas "kamppaillut" kristillis- moraalisten juttujen äärellä,siis siinä mielessä kamppaillut,että olen hahmottanut sen suuren merkityksen,joka esimerkiksi avioliittolupauksella on.Voi kuulostaa tekopyhälle- olenhan eronnutkin avioliitosta- mutta tällä kierroksella jotenkin tämä asia on noussut kauhean vahvaksi jutuksi,vaikken ole koskaan siihen kevyesti suhtautunutkaan.Se on ikäänkuin uinut sisimpään ,osaksi sydäntä ja sieluani,se on kuin aikoinaan tieto siitä,etten voi-saa-pysty valehtelemaan,vaan kuten olen asian ilmaissut siitä lähtien kun tämä tapahtui,minut "pakotettiin" antamaan rehellisyyden/totuudellisuuden lupaus.Se pakotus tuli henkimaailmasta käsin,ja ymmärsin sen siinäkin hetkessä,että se on täydellisesti omaksi parhaakseni,sillä vain totuudella voin mennä elämässä eteenpäin.Valhe kiinnittää sinut siihen hetkeen ja valheeseen,ja mietippä millaista elämästä tulee,kun kiinnität itseesi monta valheen ketjua,pääsetkö lopulta liikkumaan???
Elämä on valintoja,toden totta.
Minun valintoja ei tarvi ymmärtää eikä hyväksyä,muiden kuin minun itseni.
******
Tämän päivän ohjelmassa ei ole tällä tietoa muuta kuin kampaajareissu aamiais-neidin kanssa.Hän haluaa lyhyet hiukset kesän kunniaksi.Hänellä on kauhean takkuuntuva hiuslaatu,plus luonnonkiharat tietty lisänä,niin hiusten setviminen on pääsääntöisesti yhtä hammastenkiristelyä.Siksipä päädyttiin tällaiseen ratkaisuun,nähtäväksi jää,kuinka lyhyeksi haluaa lopulta leikkautta.Onnesi hiukset ovat uusiutuva luonnonvara- se tässä itseänikin lohduttaa,kun annoin silloin kuukausi sitten leikata varmaan 10cm hiuksistani,ja nyt ne tuntuu edelleen ihan nysille.Nyt vaan toivottava että ne kasvaa reipasta tahtia ;)
Ehkäpä menisin tekemään vaikka hieman pyykkihommia?Keittiökin olisi siivuksen tarpeessa,vaikka neitokainen olikin siivonnut ruokapöydän ennen aamiaistarjoilujaan- hän todella tietää mitä äiti rakastaa.
Mutta tiskikoneessa olisi puhdasta ja tiskipöydällä likaista...ehkäpä delegoin ja huutelen yläkerrasta jotakuta tyhjäämään koneen.
Siis anteeksi en huutele,vaan soitan OVIKELLOA- sain sen langattoman kellon nimittäin viikonloppuna viimein tänne,vielä kun lapset oppisi sen äänen,mutta aika hyvin ne jo eilen tottelivat ovikellon kutsua alakertaan.
Kivaa alkanutta viikkoa siis,pysytään positiivisuuden puolella :)
Viikon sairastelu,ja tänään astuminen arkeen klo 7.15. Kyllä huomaa ettei voimat ole kotona.
Ihana pienin prinsessani,toki kohta jo kolmanluokkalainen,olikin tehnyt väsyneen ja tokkuraisen äidin iloksi ihanan aamupalatarjoilun.Hän kysyi ennenkuin lähdin viemään karhunpentuja,että ootko syönyt aamupalaa.Vastasin että en vielä,ja menin.Kun tulin,hän odotti minua etuovella liinan kanssa.Liina olisi pitänyt laittaa silmille,mutta lupasin pitää silmät kiinni.Hän ohjasi minut pöytään ja sitten sain avata silmät.
Eteeni oli katettu sydäntarjottimelle ensinnäkin kaksi ruisleipää (silmiksi) sitten keskellä tarjotinta oli alustalla kahvikuppini (nenä) ja niiden alla oli hymysuunmuotoiselle paperille kirjoitettu "Hyvää Aamiaista,Äiti!"
Minun sydämeni suli <3 Ihana tyttö todella onnistui ilahduttamaan minua.Myön kynttilä oli sytytetty tarjottimen viereen,se onkin asia mitä rakastan tosi paljon.Tämä oli ihankuin äitienpäivä aamupala :) Yhtä herttainen.
Aamupalan jälkkäriksi typsykkäni halusi vielä tehdä banaanipirtelöä,kun tuo sheikkerikin tuossa nyt esillä oli,ja niinhän hän sitten tekaisi hyvin banaanisen pirtelön ;)
Mielessä on pyörinyt paljon juttuja tässä viikon aikana.
Ensinnäkin tietenkin suren sitä,että joudun nyt kääntämään asiani sisäänpäin,kun olen tyypiltäni ihminen,joka haluaa avoimesti kertoa asioita.Nyt olen vaan taasen huomannut,että tekemiseni ja valintani aiheuttavat niin paljon närää ja arvostelua,että nipistän suuni kiinni,ja vain lähimmät ja luotetuimmat saa niistä kuulla.Kuten sanoinkin,olen tosi onnellinen että tärkeä ja läheinen ystäväni osoitti mieletöntä ymmärrystä ja kykyä tosiaan nähdä asioiden taakse.Se jos mikä vaatii oikeasti VIISAUTTA!!!
Mutta arvostelijoillani ei tätä viisautta ole,siksipä tämä rajaus,koska en jaksa olla koko ajan puolustuskannalla oman elämäni suhteen,vaikka minun elämäni on tietenkin samalla lasteni elämää,ja minun päätökseni ovat myös lasteni arkea.Siksipä tämä osani ei olekkaan helppo,ja tosiaan,en kaipaa minkäänlaista arvostelua.
Saa olla eri mieltä,saa arvostella,pidä se kuitenkin omana tietonasi,minua ei sinun arvostelut auta,eikä minun perhettäni auta se,että äiti väsyy entisestään kaiken lisäpaineen alle,jota se arvostelu tuottaa.Tämä on muuten sellainen jännä kuvio,mitä kovinkaan moni hyvää tarkoittava arvostelija ei tule ajatelleeksi.Se mitä saavat aikaan sillä näennäisellä tuellaan...
No mutta,jokainen itse tehköön valintansa kuinka suhtautuu,mutta ihan vain ajatukseksi ;)
Paljon olen taas "kamppaillut" kristillis- moraalisten juttujen äärellä,siis siinä mielessä kamppaillut,että olen hahmottanut sen suuren merkityksen,joka esimerkiksi avioliittolupauksella on.Voi kuulostaa tekopyhälle- olenhan eronnutkin avioliitosta- mutta tällä kierroksella jotenkin tämä asia on noussut kauhean vahvaksi jutuksi,vaikken ole koskaan siihen kevyesti suhtautunutkaan.Se on ikäänkuin uinut sisimpään ,osaksi sydäntä ja sieluani,se on kuin aikoinaan tieto siitä,etten voi-saa-pysty valehtelemaan,vaan kuten olen asian ilmaissut siitä lähtien kun tämä tapahtui,minut "pakotettiin" antamaan rehellisyyden/totuudellisuuden lupaus.Se pakotus tuli henkimaailmasta käsin,ja ymmärsin sen siinäkin hetkessä,että se on täydellisesti omaksi parhaakseni,sillä vain totuudella voin mennä elämässä eteenpäin.Valhe kiinnittää sinut siihen hetkeen ja valheeseen,ja mietippä millaista elämästä tulee,kun kiinnität itseesi monta valheen ketjua,pääsetkö lopulta liikkumaan???
Elämä on valintoja,toden totta.
Minun valintoja ei tarvi ymmärtää eikä hyväksyä,muiden kuin minun itseni.
******
Tämän päivän ohjelmassa ei ole tällä tietoa muuta kuin kampaajareissu aamiais-neidin kanssa.Hän haluaa lyhyet hiukset kesän kunniaksi.Hänellä on kauhean takkuuntuva hiuslaatu,plus luonnonkiharat tietty lisänä,niin hiusten setviminen on pääsääntöisesti yhtä hammastenkiristelyä.Siksipä päädyttiin tällaiseen ratkaisuun,nähtäväksi jää,kuinka lyhyeksi haluaa lopulta leikkautta.Onnesi hiukset ovat uusiutuva luonnonvara- se tässä itseänikin lohduttaa,kun annoin silloin kuukausi sitten leikata varmaan 10cm hiuksistani,ja nyt ne tuntuu edelleen ihan nysille.Nyt vaan toivottava että ne kasvaa reipasta tahtia ;)
Ehkäpä menisin tekemään vaikka hieman pyykkihommia?Keittiökin olisi siivuksen tarpeessa,vaikka neitokainen olikin siivonnut ruokapöydän ennen aamiaistarjoilujaan- hän todella tietää mitä äiti rakastaa.
Mutta tiskikoneessa olisi puhdasta ja tiskipöydällä likaista...ehkäpä delegoin ja huutelen yläkerrasta jotakuta tyhjäämään koneen.
Siis anteeksi en huutele,vaan soitan OVIKELLOA- sain sen langattoman kellon nimittäin viikonloppuna viimein tänne,vielä kun lapset oppisi sen äänen,mutta aika hyvin ne jo eilen tottelivat ovikellon kutsua alakertaan.
Kivaa alkanutta viikkoa siis,pysytään positiivisuuden puolella :)
Kommentit
Lähetä kommentti