Blaah.
Tänään tulee pienin kotiin.Joten ajattelin että yritän laittaa kaiken niin valmiiksi kuin suinkin,koska aika ja energia menee sitten ihan muuhun,kun on se pienin vipeltäjäkin tässä vahdittavana.
Ajattelin,että muksut voisivat myös tehdä rästihommiaan,vaika onkin kesäloma.
Rästihommat tarkoittaa tietty omien huoneiden siivoilua,joka ei ole KOTITYÖ,vaan se on omasta reviiristään vastuun ottamista.Niin! Ponisteluista huolimatta,kukaan ei tunnu liikkuvan,ja uskon vain menettäväni malttini jos tässä nyt kovin alan enemmän komentamaan...
Minä vaihdoin lakanat sänkyyn.Se onkin nyt yllättävän iso homma,kun lakana pitää saada laitettua vain yhtä sängyn reunaa käyttäen,ei pysty siis kiertää sängyn ympäri.Voi shittan oikeasti,olipa hikinen homma.Olkkari check,keittiö almost check,sitten pitäis toi eteinen saada raivattua,koskapa innoissani menin sitä "siivoamaan" yksi päivä,ja minun siivoaminenhan tarkoittaa sitä,että vedetään kamat ensin alas ja sitten ollaan että OHHOH,mihinköhän **ttuun nämä kaikki laitan.
Mun ongelma on se,etten voi laittaa roskiin ehjää rojuu,vaikken itse niillä tekisi mitään,JA- mulla on noita LAHJOITETAAN-pusseja jo niin paljon etten tiiä mihin ne tunkisin???
APUA!!!
Systeemi kun on semmoinen,että kaikki pitäisi kuvata ja laittaa nettiin,ja sitten pitäisi olla vastaamassa kysymyksiin että millainen ja missä nähdään jne,koska annettavaa kamaahan ei toki voi kotoa tulla hakemaan.
Ok asunhan minä jopa 10 minuutin ajomatkan päässä BigCityn rajasta,että onhan se iso juttu,kyllä kyllä.
No se siitä.
Pikkuhiljaa,mulle sanotaan.
Paskat,minä sanon!!
Sotkut on mulle mielenmyrkkyä,en tajua miksei mun perhe voi tajta sitä.
Sotkut ympärillä on yhtä kuin sotku mun sisimmässä,ja jokainen tietää ettei se tunnu kivalle,jos sisin on sotkussa.
Ottaen huomioon tilanteen,voisi luulla että olisin ärhäkämpikin tässä asiassa,mutta mun perheeni onneksi,mun voimat on aika vähissä.
----
Oon nyt saanut hahmotettua vähän juttuja.
Esim sen että oon hemmetin pettynyt,koska TAHTO ei riittänyt.
Siis miehellä.
Itse otan aviolupauksen hirveän vakavasti,mä tahdoin rakastaa,tahdoin auttaa,tahdoin olla uskollinen ja mitä kaikkea.Kaikkee mä tahdoin,ja tahdon edelleen,mutta ei mulla ole juuri sanottavaa jos toisen tahtotila on sitä että "en kai tahtonut tarpeeksi"
Voi vittu oikeesti,mitä se sellanen on?
Kun sä papin ja jumalan ja seurakunnan (no meillä oli vain lapset,todistaja ja mun vanhemmat paikalla,joten silloin kai se ei oo niin vakavaa???) ja taivaan ja maailmankaikkeuden edessä menet lupaamaan,niin ei siinä sit kyllä mieltään passais muuttaa.Mun mielestä.Se on ihan ok että otetaan välimatkaa ja tutkitaan tilannetta kumpikin omaa napaa,mutta se pointti pitäis olla mielessä mihin sillä pyritään.
Löytämään tie toisen luo.
Tää on mun ajatus avioliitosta siis.
Kokeiltuhan tää on monesti,hoh hoijakkaa,eikä musta siltikään mitään al- neuvojaa saisi koska arvosana omista liitoista huitelee kai asteikolla 5-6...
Mitä mä kertoisin omasta olosta?
Mä pärjään jos blokkaan tunteet.
Opiskelin eilen iltana sellaista meditaatio harjoitusta,jossa opetellaan menemään sellaisessa levollisessa tilassa sisään mihin tahansa tunteeseen ,ja huomataan,että mikään tunnetila ei määrittele miten siihen pitäis reagoida,vaan sen reaktion päättää ihminen,ja mikään tunnetila ei pakota reagoimaan jollain tietyllä tavalla.Teksti oli englantia ja siinä väsyneenä sitä kahlasin läpi...mun tarkoitus oli tehdä se meditaatio alusta alkaen,mutta sitten alkoi päässä sumeta siihen malliin,että päätin ottaa tarjotun levon,ja menin nukkumaan.Mutta mä nukuin hyvin!Olin ehtinyt tehdä hengitysharjoitukset siinä lukiessani,ja kyllä vaan oli helpompi olo.Vau.Jos en tänään olisi illalla liian väsynyt ja hermo tiukassa,niin voisin palata siihen.
Mutta siis mun olo.Tänään on kirkas päivä,oikeastaan.Ei vielä yhtään kyyneltä.Ei vielä epätoivoisia ajatuksia,paitsi jokainen viesti mieheltä tuo kyllä tuskaa pintaan,vaikka ne käsitteleekin yksinomaan käytännön juttuja,lähinnä nyt aikaa kun Ipana on sen kanssa.Sattuu,kyllä se sattuu.Se on blokannut mut pois sen kentästä,ja se tuntuu aika ikävälle,koska me ollaan aina oltu yhteydessä,koska meillä on aina ollut Yhteys,jollaista ei synny kuin tarkoitettujen välille.
oon monesti ollut tosi vihainen,pettynyt,suuttuntu ihan raivokaskin,mutta aina on ollut Yhteys.Nyt hän on mennyt pois,ja musta tuntuu etten osaa olla.Hankalaa on,ihan kuin joku lääkitys puuttuisi.
Kun ei muut(toinen) niin en minäkään.
Tää ajatus on kyllä aika tuhoisakin,koska mitä siitä tulee jos KUKAAN ei tee mitään,KUKAAN ei yritä edes???
Onnistumismahdollisuudet on tasan nolla.
Siispä kävin kiltisti laittamassa pesukoneen päälle,ja kiltisti jatkan tukkani repimistä... Joka muuten on ihanan pinkki nykysellään ....(en sit viihtynyt siinä Aikuinen Nainen-lookissa) ja jatkan eteisen raivaamista ja pesen jopa hampaat ja ehkäpä jop nassunikin.Jo illalla on käytävä suihkussa,koska "soijaa pukkaa" ja huomenna on Pajapäivä,eli tämä työttömien juttu,niin sinne on mentävä siivossa kunnossa,ettei kukaan vaan näe että minä olen itkenyt viikon ja että minä kärsin.
Tässä mun ihana tukka :) -piti muuten värjätä vain ne vaaleat raidat,mutta,upsis ;)
Tänään tulee pienin kotiin.Joten ajattelin että yritän laittaa kaiken niin valmiiksi kuin suinkin,koska aika ja energia menee sitten ihan muuhun,kun on se pienin vipeltäjäkin tässä vahdittavana.
Ajattelin,että muksut voisivat myös tehdä rästihommiaan,vaika onkin kesäloma.
Rästihommat tarkoittaa tietty omien huoneiden siivoilua,joka ei ole KOTITYÖ,vaan se on omasta reviiristään vastuun ottamista.Niin! Ponisteluista huolimatta,kukaan ei tunnu liikkuvan,ja uskon vain menettäväni malttini jos tässä nyt kovin alan enemmän komentamaan...
Minä vaihdoin lakanat sänkyyn.Se onkin nyt yllättävän iso homma,kun lakana pitää saada laitettua vain yhtä sängyn reunaa käyttäen,ei pysty siis kiertää sängyn ympäri.Voi shittan oikeasti,olipa hikinen homma.Olkkari check,keittiö almost check,sitten pitäis toi eteinen saada raivattua,koskapa innoissani menin sitä "siivoamaan" yksi päivä,ja minun siivoaminenhan tarkoittaa sitä,että vedetään kamat ensin alas ja sitten ollaan että OHHOH,mihinköhän **ttuun nämä kaikki laitan.
Mun ongelma on se,etten voi laittaa roskiin ehjää rojuu,vaikken itse niillä tekisi mitään,JA- mulla on noita LAHJOITETAAN-pusseja jo niin paljon etten tiiä mihin ne tunkisin???
APUA!!!
Systeemi kun on semmoinen,että kaikki pitäisi kuvata ja laittaa nettiin,ja sitten pitäisi olla vastaamassa kysymyksiin että millainen ja missä nähdään jne,koska annettavaa kamaahan ei toki voi kotoa tulla hakemaan.
Ok asunhan minä jopa 10 minuutin ajomatkan päässä BigCityn rajasta,että onhan se iso juttu,kyllä kyllä.
No se siitä.
Pikkuhiljaa,mulle sanotaan.
Paskat,minä sanon!!
Sotkut on mulle mielenmyrkkyä,en tajua miksei mun perhe voi tajta sitä.
Sotkut ympärillä on yhtä kuin sotku mun sisimmässä,ja jokainen tietää ettei se tunnu kivalle,jos sisin on sotkussa.
Ottaen huomioon tilanteen,voisi luulla että olisin ärhäkämpikin tässä asiassa,mutta mun perheeni onneksi,mun voimat on aika vähissä.
----
Oon nyt saanut hahmotettua vähän juttuja.
Esim sen että oon hemmetin pettynyt,koska TAHTO ei riittänyt.
Siis miehellä.
Itse otan aviolupauksen hirveän vakavasti,mä tahdoin rakastaa,tahdoin auttaa,tahdoin olla uskollinen ja mitä kaikkea.Kaikkee mä tahdoin,ja tahdon edelleen,mutta ei mulla ole juuri sanottavaa jos toisen tahtotila on sitä että "en kai tahtonut tarpeeksi"
Voi vittu oikeesti,mitä se sellanen on?
Kun sä papin ja jumalan ja seurakunnan (no meillä oli vain lapset,todistaja ja mun vanhemmat paikalla,joten silloin kai se ei oo niin vakavaa???) ja taivaan ja maailmankaikkeuden edessä menet lupaamaan,niin ei siinä sit kyllä mieltään passais muuttaa.Mun mielestä.Se on ihan ok että otetaan välimatkaa ja tutkitaan tilannetta kumpikin omaa napaa,mutta se pointti pitäis olla mielessä mihin sillä pyritään.
Löytämään tie toisen luo.
Tää on mun ajatus avioliitosta siis.
Kokeiltuhan tää on monesti,hoh hoijakkaa,eikä musta siltikään mitään al- neuvojaa saisi koska arvosana omista liitoista huitelee kai asteikolla 5-6...
Mitä mä kertoisin omasta olosta?
Mä pärjään jos blokkaan tunteet.
Opiskelin eilen iltana sellaista meditaatio harjoitusta,jossa opetellaan menemään sellaisessa levollisessa tilassa sisään mihin tahansa tunteeseen ,ja huomataan,että mikään tunnetila ei määrittele miten siihen pitäis reagoida,vaan sen reaktion päättää ihminen,ja mikään tunnetila ei pakota reagoimaan jollain tietyllä tavalla.Teksti oli englantia ja siinä väsyneenä sitä kahlasin läpi...mun tarkoitus oli tehdä se meditaatio alusta alkaen,mutta sitten alkoi päässä sumeta siihen malliin,että päätin ottaa tarjotun levon,ja menin nukkumaan.Mutta mä nukuin hyvin!Olin ehtinyt tehdä hengitysharjoitukset siinä lukiessani,ja kyllä vaan oli helpompi olo.Vau.Jos en tänään olisi illalla liian väsynyt ja hermo tiukassa,niin voisin palata siihen.
Mutta siis mun olo.Tänään on kirkas päivä,oikeastaan.Ei vielä yhtään kyyneltä.Ei vielä epätoivoisia ajatuksia,paitsi jokainen viesti mieheltä tuo kyllä tuskaa pintaan,vaikka ne käsitteleekin yksinomaan käytännön juttuja,lähinnä nyt aikaa kun Ipana on sen kanssa.Sattuu,kyllä se sattuu.Se on blokannut mut pois sen kentästä,ja se tuntuu aika ikävälle,koska me ollaan aina oltu yhteydessä,koska meillä on aina ollut Yhteys,jollaista ei synny kuin tarkoitettujen välille.
oon monesti ollut tosi vihainen,pettynyt,suuttuntu ihan raivokaskin,mutta aina on ollut Yhteys.Nyt hän on mennyt pois,ja musta tuntuu etten osaa olla.Hankalaa on,ihan kuin joku lääkitys puuttuisi.
Kun ei muut(toinen) niin en minäkään.
Tää ajatus on kyllä aika tuhoisakin,koska mitä siitä tulee jos KUKAAN ei tee mitään,KUKAAN ei yritä edes???
Onnistumismahdollisuudet on tasan nolla.
Siispä kävin kiltisti laittamassa pesukoneen päälle,ja kiltisti jatkan tukkani repimistä... Joka muuten on ihanan pinkki nykysellään ....(en sit viihtynyt siinä Aikuinen Nainen-lookissa) ja jatkan eteisen raivaamista ja pesen jopa hampaat ja ehkäpä jop nassunikin.Jo illalla on käytävä suihkussa,koska "soijaa pukkaa" ja huomenna on Pajapäivä,eli tämä työttömien juttu,niin sinne on mentävä siivossa kunnossa,ettei kukaan vaan näe että minä olen itkenyt viikon ja että minä kärsin.
Tässä mun ihana tukka :) -piti muuten värjätä vain ne vaaleat raidat,mutta,upsis ;)
Kommentit
Lähetä kommentti