Siirry pääsisältöön

Juhannus.Souuuuuuu????????????????????????????



'
Jälleen yksi juttu mitä tällainen oman elämänsä superjuntti ei tajua.Juhannus ja siis miksi niin kauhea haloo siitä?
Joo okei,juhlitaan kesää.No mutta etkös sä juhli jokaikinen aurinkoinen ja kaunis päivä sitä muutenkin,täällä Suomessa?
Ja jos Faceen on uskominen,niin tällä hetkellä ei ole juuri juhlimista,fiidi täyttyy kuvista joissa kehutaan juhannuksena satavan taikka olevan muuten vaan kylmään.Meilläpäin ainakin on kalsaa ja kosteaa tälläkin hetkellä.

Mitäs muita pointteja juhannuksella on? Lapsuuden jusseista muistan kokon ja grillailun pihalla.Me tosin grillailtiin pihalla muutenkin kuin juhannuksena.Iskä grillasi kyljyksiä,mutta omassa elämässä herkulliset kyljykset ovat muuttuneet kuppaisiksi makkaroiksi.Ja niitä makkaroita grillaillaan pihalla pitkin kesää.Jos jussina on pihalla kylmää ja märkää,niin ei tasan grillata ulkona.Kuka hullu nyt sen tekisi.Joten...himajuhannus.Mitä ihmeellistä?Meillä ei ole sukumökkiä jonne voisi hiipiä kukin omasta kolostaan viettämään keskikesän juhlaa.Ehkäpä siinä olisikin jotain juhlimista,kun olisi porukkaa keiden kanssa juhlia.Meillä ei ole.Meidän sukuhaaramme on kutistunut oman perheeni lisäksi ehkäpä vanhempani voidaan siihen laskea,mikäli lasketaan ihmiset,keiden kanssa on tekemisissä,ylipäänsä.

Isot lapset ovat kuka missäkin,ja minulla ei ole varaa tarjota muuta kesäpaikkaa kuin terassi Satumetsän kupeesta (omalta takapihalta siis) Eilen kyllä korpesi oma vähävaraisuus,ja hetken aikaa leikittelin jo ajatuksella,että sijoitan asuntoon varatut rahat kesäpaikkaan.Tämä haave eli päässäni,kun istuin ihanalla laiturilla,aurinko paistoi lämpimästi,ja kuulin veden liplatuksen ja lintujen laulun.Idyllistä,siihen olisi voinut jäädä,pitkäksi pitkäksi aikaa...Ja silloin mietin,jospa tällaisen paikan itselleen saisi...Tupa ei tarvisi kummoinen olla,pääasia että olisi vettä äärellä.

Eli mikä idea on hypettää juhannusta,kun sen viettää omalla takapihalla?
Meillä sentään on takapiha,jotkut saavat viettää juhannusta parvekkeella,tai ehkäpä juhannuskaljojen kera sohvalla taikka lähipubissa,kukin tyylillään.
Voihan se olla,että tämä mahdollisuuksien puute viettää tätä juhlaa,latistaa koko mielen,enkä näe mitään kummallista ideaa koko juhannuksessa?

Yhtenä vuonna juhannus on ollut tärkeää.Se oli vuonna 1989 muistaakseni,kun poikakaverin ja hänen 3 parhaan kaverin kanssa lähdettiin Tampereelle leirintäalueelle juhannukseksi.Me ajettiin poikakaverin kevarilla 130 kilsaa,ja voin sanoa että persus oli jotakuinkin puutunut.Meidän matkakamat kulki poikien mukana autossa.Mukana meillä oli vanhempieni teltta ja makuupussit :) Onneksi kelit suosi!!!! Siitä juhannuksesta jäi moneksi vuotta ihana muisto,ja yksi muisto elää edelleen tyttäreni päällä- neulepaita jonka äiti minulle neuloi ihan sitä juhannusta varten :)
Ihana mahtavaa!

This moment:

Olen ihan pökkyrässä nukahdettuani varmaan reiluksi tunniksi.Mitäs taas tein itselleni ansan,unohdin syödä aamupalan ja lähdin kauppaan kiltisti hakemaan juhannusruokia.Kaupassa tajusin että jeps,sokerit on matalalla,pää ei toimi,olo on aika jännä.No pääsen kotiin,syön ruokani,päälle kahvia.Sitten mennäänkin taas korkeuksiin ja alkaa hitonmoinen pilkkiminen,jota en voinut hallita muuta kuin menemällä maate.Siinä sokeritokkurassa sitten nuopuin,kunnes nousin.Ja nyt vaan koetan herätä,tunti mennyt heräilyyn ja kohta olisi aika taas lähteä.
Tällä kertaa hakemaan VIIMEISTÄ KERTAA päiväkodista eskarilainen.Herranjestas,viimeistä kertaa päiväkodissa,ei enää koskaan ikinä milloinkaan enää...En tiedä,mutta tämän muksun kohdalla tämä ajatus on jotenkin erityisen riipaiseva.Ehkä siksi,koska olen saanut kokea,että tästä muksusta on saatu "irti" hänen paras osuus tuolla päiväkodissa .Muksu on IHANA itsensä,hän ei peity sen alle,että tekee tuhmuuksia ja tyhmyyksiä,vaan hän on kiva kaveri ja lapsi josta aikuiset tykkää.Mulla ON sellainen lapsi,mutta se yleensä jättää sen osan itseään päikkyyn ja kotiintuomisina on räyhäävä ipana,joka todellakin on enemmänkin ja vain rasittava,ja aikuisten hermoja raastava leikkien pilaaja ja tappelija,kuin mitään kivaa ja ihanaa,siis sitä mitä se muksu parhaimmillaan on...

Olen ollut niin iloinen siitä,että hänestä saadaan edes hetkellisesti näkyviin näitä puolia.Nyt suren sitä,mihin ne puolet hukkuvat ,kun päikky lopuu????? Tuleeko muksusta vaan pirullinen tyyppi joka vie mun hermoni?

No mutta,ihan kohta se viimeinen päikkypäivä loppuu ja sieltä poistuessani kuljen tökkerössä ajatusten ja fiilisten kera,ja luulen että tänään on ihan turhaa kuvitella tekevänsä mitään kehittävää.
Huomenna on se kuuluisa juhannusaatto,jolloin heh heh grillataan ulkona,ja jos säät ei suosi,niin sitten syödään sisällä.

Lauantaina saadaan äiti ja issä kylään.

Siinäpä se sitten taas oli ja vuoden päästä uudestaan.

Hyvää midsummer festiä sullekkin!
Ehkä minäkin saan vielä ilon joskus viettää oikeen riemukkaan juhannusjuhlan perheeni kanssa.Silloni siihen perheeseen voisi kuulua lasten puolisoita ja lapsen lapsiakin? Omille lapsille perintönä juhannuksista siis grillimakkaraa ja takapihaa.Jää tämänkin juhlan perinteet siirtämättä,koska perinteitä ei ole.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...