Vein aamulla karhunpennut päikkyyn.On taas "huono jalkapäivä" ja jalkoihin sattui jo mennessä ennen puolta väliä ihan veetusti,mutta pakkohan se oli takaisinkin tulla,kontatakkaan en kehdannut,mutta puihin nojaillessa ja jalkoja elvyttäessä mietin että joku pv mun on annettava niille kepeille periksi...No tulin kotiin,ihana 8v keitti mulle kahvit,mutta äiti nukahti ennen sitä!Mä nukuin 3 tuntia siitä ilosta että kävelin puoli kilsaa!!! Nyt mulla on pari tuntia aikaa vielä miettiä elämää,koitan laittaa joitakin juttuja kirjoittaen,koska muuten en muista.Psykan aika on vasta 22.6,ehdin sadasti unohtaa kaikki kummallisuuteni,joista pitää puhua.
Omenapuunkukat näyttää kauniille kun niitä ikkunasta katsoo,mutta miksen mä osaa-voi-pysty-uskalla mennä edes terassille yksin istumaan,kauhean vaikeaa avata toi ovi ja mennä vaan????
Yksin en oo mitään,minusta puolet puuttuu.
Mua vaivaa tää jumi.
En voi mennä ulos- yksin.
En saa soitettua asioitani,vaikka ortopediset kengät jotka on teon alla,olis mun liikkumiselle tärkeät,ja mun huollossa olevan puhelimeni olisi kanssa ihan tärkeä,en tykkää tuosta hätäpäissäni ostamasta " kohta verkonpainosta" yhtään,se hukkaa latauksen,siinä ei voi oikeen mitään tehdä koska se vaan ju-mii...PAHEMMIN KUIN MINÄ.Yksi asia siinä on parempaa kuin omassani: se on hyväntuntuinen kädessä,sopivan pehmeät muodot.
Minä oon omistuksenhaluinen.No nyt se on sanottu ääneen.Olen epäileväinen toista kohtaan ja toisen motiiveja kohtaan,ja tarvin paljon vakuutteluja,että kaikki on hyvin.Mistähän sekin juontaa juurensa?No turvallisen lapsuuden ja nuoruuden jälkeen pomppasin vajaa 18veenä omaan elämään,sen jälkeen niitä pettymyksiä ja epäluottamusta aiheuttavia juttuja onkin tapahtunut enemmän kuin soisi.Ymmärrän että sellainen epäluottamus ei tunnu kivalle,olisin toivonut että kumppani olisi pystynyt ottaa huomioon sen,että en minä ilkeyttäni,se vaan on minulla heikko kohta.
Onhan minussa paljon muitakin huonoja juttuja.Vaikka se,joka on perheestä kauheen ärsyttävää,että minä rakastan siisteyttä ja järjestystä,niin ettei kukaan edes tajua,miten kärsin sotkujen keskellä.
Nytkin on sotkuja täällä ympäriinsä,mutta koska omat voimat on mitä on,niin koitan kestää.Kunhan saisi ees yhden rätin kerrallaan pois ja paikalleen...huh ei pidä edes ajatella,kun alkaa vaan ärsyttää :D
Ja mikä tässä on siis perheen kannalta huono juttu,on se,että toki vaadin täällä muiltakin samaa!!
EIHÄN SE YHTEISKUNTA niin toimi,että yksi vaan siivoo ja laittaa, ja muut vaan on ja sotkee !!!!
Omenapuunkukat näyttää kauniille kun niitä ikkunasta katsoo,mutta miksen mä osaa-voi-pysty-uskalla mennä edes terassille yksin istumaan,kauhean vaikeaa avata toi ovi ja mennä vaan????
Yksin en oo mitään,minusta puolet puuttuu.
Mua vaivaa tää jumi.
En voi mennä ulos- yksin.
En saa soitettua asioitani,vaikka ortopediset kengät jotka on teon alla,olis mun liikkumiselle tärkeät,ja mun huollossa olevan puhelimeni olisi kanssa ihan tärkeä,en tykkää tuosta hätäpäissäni ostamasta " kohta verkonpainosta" yhtään,se hukkaa latauksen,siinä ei voi oikeen mitään tehdä koska se vaan ju-mii...PAHEMMIN KUIN MINÄ.Yksi asia siinä on parempaa kuin omassani: se on hyväntuntuinen kädessä,sopivan pehmeät muodot.
Minä oon omistuksenhaluinen.No nyt se on sanottu ääneen.Olen epäileväinen toista kohtaan ja toisen motiiveja kohtaan,ja tarvin paljon vakuutteluja,että kaikki on hyvin.Mistähän sekin juontaa juurensa?No turvallisen lapsuuden ja nuoruuden jälkeen pomppasin vajaa 18veenä omaan elämään,sen jälkeen niitä pettymyksiä ja epäluottamusta aiheuttavia juttuja onkin tapahtunut enemmän kuin soisi.Ymmärrän että sellainen epäluottamus ei tunnu kivalle,olisin toivonut että kumppani olisi pystynyt ottaa huomioon sen,että en minä ilkeyttäni,se vaan on minulla heikko kohta.
Onhan minussa paljon muitakin huonoja juttuja.Vaikka se,joka on perheestä kauheen ärsyttävää,että minä rakastan siisteyttä ja järjestystä,niin ettei kukaan edes tajua,miten kärsin sotkujen keskellä.
Nytkin on sotkuja täällä ympäriinsä,mutta koska omat voimat on mitä on,niin koitan kestää.Kunhan saisi ees yhden rätin kerrallaan pois ja paikalleen...huh ei pidä edes ajatella,kun alkaa vaan ärsyttää :D
Ja mikä tässä on siis perheen kannalta huono juttu,on se,että toki vaadin täällä muiltakin samaa!!
EIHÄN SE YHTEISKUNTA niin toimi,että yksi vaan siivoo ja laittaa, ja muut vaan on ja sotkee !!!!
Ymmi oli kyllä mun ehdoton suosikki silloisella Putouskaudella,ja tykkään muutenkin Armi Toivosesta näyttelijänä,esim nyt katson kieli pitkällä sarjaa
"Hinnalla millä hyvänsä"
Kannattaa tutustua ellet ole jo!
No nyt minä eksyin aiheesta ja tämä kirjoituskin on katkennut kymmenen kertaa,milloin puheluun,milloin viestiin,milloin siivouiluun,milloin ahvin juontiin,milloin Xboxin kanssa taisteluun,joten laitetaampa tämä päivä nyt suppuun ja palataan eetteriin myöhemmin jos asiaa tulee- tai niitä muistettavia asioita..
Mun kengät on vaiheessa ja niin on puhelinkin,joten Hallelujaa ja eikun ootellaan vaan.
Mut jos elämä on tässä ja nyt,niin MISSÄ SE MUN ELÄMÄ ON?????????????????????????????
Kommentit
Lähetä kommentti