Siirry pääsisältöön

Here we are again: tukkakriisi :P

Kirjoitettu
alan olla vähän kyllästynyt tähän roikottimeeni.Tätä on hartaudella kasvatettu 3 vuotta ja tuloksena oli pitkä tukka .Kuvassa se on melkein pisimmillään,tammikuussa kuvattu.Toki se ehti kasvaa vielä muutaman sentin toukokuuhun tuosta,kunnes sakset osui siihen radikaalimmin,vei varmaan 6-7cm (instassa kuvaa kun otin raidat ym.)
Sittenhän minä en kotiutunut (odotetusti) niiden vaaleiden raitojen kanssa elämään,vaan tempaisin pinkkiä suoraväriä päälle.Se olikin kiva,mutta vaalennus+ uusi väri kuivattivat kikkuraisen pintahiuksen pörröiseksi sotkuksi,ja nyt auki pitäminen on aika toivotonta,kun en saa pintaa siliämään.Rautaa voisi näyttää sille hiukan koemielessä,mutta kun tykkään kikkuroistani.

Juhannuksena pyysin äitiä laittamaan minulle kalanruotoletin,ja siitähän hän innostui kehumaan,kuinka kivan näköinen se olikaan minulla,ja vaikken itse sitä lettiä saakkaan,niin ainakin ponnari..PLAAH.Ponnarissa/nutturassa näytän ihan mummelille,ja vaikka toki ikäneito olenkin,niin en sentään mummelille halua näyttää.Kasvoilta olisi kuulema saatava hiukset pois,eli vaihtoehdot ovat ponnari taikka niin lyhyt tukka,kuin minulla oli häitteni aikaan :)
Kiva kun en osaa valita.Kuvien välillä on siis kokolailla tasan 3v!!!

Ehkäpä menen vain pesemään hiukseni ja nykerrän niihin jonkun kampauksen,kun kerrankin on inspistä.(inspiksen sain katseltuani googlesta lettikampauksia...)
Yleensä mun tyyli kyllä on
WASH& GO!!!!!

Mitäs muuta elämään?

No hyvin pyyhkii,mieli on ihan iloinen.Eilen yksi nuori nainen (oman esikon ikäinen) lupasi virkkailla mulle isoäidin neliöistä neuletakin!
Oon niin onnessani,mikä viitseliäisyys ja hyväntahtoisuus,kun tarjoutui,kun avasin suuni ja kerroin että sellaisesta haaveilen.
Toinen mistä haaveilen,on uuden laukun ompelu.Meidän ompelukone vaan taisi tulla hulluksi,koska se ompelee vaikkei jalalla edes painaisi.No,onhan se vuoden 1974 Eva Midinette,eli jopa tuolla on ikääkin.Virtajohtohan siinä tuntuis renaavan,muuten ois kone vielä iskussa.Sillä on miulle ommeltu kesämekot,barbinvaatteet ja lakanat ja sillä oon itse ommellut ekoille lapsilleni vauvan vaatteita,itselle äitiysvaatteita,myöhemmille muksuille kestovaippoja ... Tyttärenikin ehti sillä ompelemaan,kunnes tämä ongelma ilmeni.
Ja minulla olisi tarve uudelle hippilaukulle, kun tuo käytössä oleva ihan mahtavakuosinen kylläkin,Desigualin veska alkaa kyllästyttää.Vaihtelu se mielen virkiänä pitää!!

Tällaisin terveisin torstaina.
Tänään (no viimeistään huomenna) pitää pakata muksuille viikoksi rompetta,kun menevät isälleen.Vanhin toki lupasi kestää ehkäpä vain päivän,mutta olkoon se sitten niin.Mitäs ei viitsi isukki luoda sinne olosuhteita,joissa lapsella olisi kiva ja hyvä olla,ja poistaa kuvioista semmoset kaakattajat jotka ei lapsia siedä.Noh,tätä asiaa aletaan puimaan heinäkuussa lastenvalvojalla- "odotan innoissani",heh.

Oikeen mukavaa TORSTAITA ja pitäkäähän mielet aurinkoisina vaikkei kelit sitä oiskaan.
Tääl Pirkanmaalla näyttää satelevan hissuksiin taas (mutta tää onkin miun lempikeli)


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

Kirjoitettu
tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Terve!! eiku....

Kirjoitettu
SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mikä on oikea valinta?

Kirjoitettu
En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...
Lähetä kommentti
Lue lisää