Kyllähän tässä taas päivittelyjä piisais,ja päivitystä ,mitä tässä ollutkaan.No pikaisesti laitoin jotain tuonne Google + puolelle,että NOROSSA ollaan oltu.Kuka minkänkin asteisessa.Minä ja Ipana oltiin pahiten,lievimmät pääsi ihan väsymyksellä ja ruokahaluttomuudella.
Täällä ei siis ole tapahtunut juurikaan muuta kokonaiseen viikkoon,kuin sairastupaa.
Tytär oli tautia paossa isosiskolla ,ja sieltä sitten suoraan lähti Helsinkiin "miehiin" ;)
Iso jäppinen oli niin ikään kaverillaan,ensin lomavahtina viikon ja sitten vielä toisen viikon,kun me oltiin kipeinä.Hän palasi perjantaina kotiin ja tytär tänään.Toivoa sopii että tauti ei enää tarttuisi...
Kotihommat ovat seisseet iloisesti,ja kämppä on ollut enemmän taikka vähemmän hävityksen jerusaleemi.Omat voimat palautuvat hitaasti- ihan hurjaa oikeasti miten heikkoon kuntoon sitä voikaan mennä ja kuinka pitkäksi aikaa.Nyt olisi kiva päästä jo normaaliin kiinni,saada kurottua hommat kiinni ja jatkaa elämää.
Jatkaa elämää.
Oikeastaan aika hassu ajatus, voiko elämä olla paussilla joskus??
Kyllähän se kai voi olla.Mun elämä on ollut kai aika pitkällä tauolla,koska on ollut niin paljon vääntöä ja säätöä ja hankaluutta,että ne pikku nykäykset,joina elämä on Edennyt,eivät juuri tyydytystä ole tuoneet.Tykkään suuremmista linjoista,niin että todella tunnen elämäni etenemisen.Tällainen junnaaminen ja jumittelu ei todellakaan kuulu minun mukavuusalueelle.
Toisia ihmisiä se ei taas liiemmin haittaa??
Niin erilaisia me olemme.
Minulle tuli maistraatista kirje olikohan se nyt perjantai sitten.
Minun nimenmuutos on hyväksytty ja olen nyt virallisesti uudenniminen henkilö.
Ihan jännää ja kivaa,vaikka kyseessä onkin tuttu nimi,jonka vain jätin pois nimirimpsusta 23 vuotta sitten.
Nyt se alkaa energioillaan muovaamaan minää uusiksi,ja se olikin koko tämän nimijutun ideana,koska kaikki vaikuttaa kaikkeen,usko tai älä.
Ensi viikolla saattaa tupsahtaa jo uusi kela-korttikin,mutta velvoittaako tämä nyt minua esim ajokortin vaihtoon????
Kolmikko meni perjantaina isilään,josta eilen sitten haettiin yksi pois.Ei riitä isällä empatia lasta kohtaan,joka "on tullut sairaana hänen luokse"...viimeksi kamala haloo kun samainen muksu mennyt YSKÄSSÄ sinne isilään,ja tartuttanut mummoonkin yskän,jota yski kuulema 8 viikkoa.Tottahan toki se syy piti vierittää lapselle...Minä en kyllä parhaalla tahdollakaan voi tajuta tätä,mutta sehän ei tarkoita,etteikö tämä olisi ihan normaali käytäntö muullakin ;) syyttää lasta hänen kipeydestään....
Muksu koki turvattomuutta ja tietenkin vielä pahempaa oloa,kun häntä syytettiin,joten katsoin paremmaksi haetuttaa hänet pois.Muksun pahaa oloa ja kipeyden tunnetta lisäsi siellä isän luona juurikin seikat,että turvaton olo isän käytöksen vuoksi ja tietenkin sitten iski ikävä äitiinkin,johon katsos lapsi luottaa...
Nyt jätettävä tämäkin tapaus herran huomaan.En usko että tämä isähenkilö muuttuu koskaan,odotan vaan innolla jo jokin aikaa sitten pyydettyä aikaa lastenvalvojalle,että saan viimeinkin iskeä tiskiin kaikki hankalat asiat suhteessa tähän isukkiin ja suhteessa siihen miten toimitaan lasten kanssa.
Mutta tuskin mitään mullistavaa tiedossa,koska isän puolelta tarinahan menee edelleen näin:
Sinähän lapset halusit ja oot niiden yksinhuoltaja....
Joten miksi helvetissä hän edes tapaa lapsia jos asenne on että minä olen (ja toki laillisesti olenkin) heidän yksinhuoltaja,se tarkoittanee sitä että issällä ei ole osaa eikä arpaa muksun elämään?Näin hän ainakin käyttäytyy.
Se siitä.
Kaikuja menneisyydestä sain eilen viestitse,mikä oli kuitenkin mukavaa,koska se tilanne vaatikin eheytystä.
Silloin eräänä iltana kun kirjoitin tarinani tuonne työblogiinkin Kristal Valo: Fiilistelyjä.
niin siitä alkoi ihanasti omanlainen eheytyminen monella alueella,ja tämä yhteydenotto sopi siihen kuin nenä päähän.
Eli kiitos maailmankaikkeudelle tästäkin johdatuksesta.
Oman elämän repostelu on nyt rajattua,eli täälläkään ei mitään suuria sensaatioita tule näkymään ;)
Sain muistutuksen facebookin puolelta -eräs nykyinen entinen fb-kaveri- päätti sitten hyökätä mielipiteineen minun kimppuun,haukkui elämäni,valintani jne,näyttäen siis samalla oman kehittymättömän olomuotonsa,lyhytnäköisyyden,ahdasmielisyyden ,vihan ja katkeruuden sekä omahyväisyyden voiman.
Sanoin kiitos ei,en tarvi tätä.Ja pois.
Onneksi samalla ,tai vähän aiemmin onneksi jo,nousi pitkäaikainen ystäväni Ymmärryksellä minun puolelleni.Voin sanoa että arvostelu ja toisen elämän määräily on HUONOINTA "tukea" mitä kukaan toisen ystävänä tai edes kaverinaan pitävä,voi toiselle antaa.
Mietippä sinäkin siis,millaista sinun tukesi on oikeasti kriisissä olevalle ihmiselle???
SE kertoo tosi paljon Sinusta.
Ei mulla muuta.
-poistuu saunaan pesemään sairauden muistot nahkaltaan.
Hyvää sunnuntaita ja valoisaa ensi viikkoa :)
Täällä ei siis ole tapahtunut juurikaan muuta kokonaiseen viikkoon,kuin sairastupaa.
Tytär oli tautia paossa isosiskolla ,ja sieltä sitten suoraan lähti Helsinkiin "miehiin" ;)
Iso jäppinen oli niin ikään kaverillaan,ensin lomavahtina viikon ja sitten vielä toisen viikon,kun me oltiin kipeinä.Hän palasi perjantaina kotiin ja tytär tänään.Toivoa sopii että tauti ei enää tarttuisi...
Kotihommat ovat seisseet iloisesti,ja kämppä on ollut enemmän taikka vähemmän hävityksen jerusaleemi.Omat voimat palautuvat hitaasti- ihan hurjaa oikeasti miten heikkoon kuntoon sitä voikaan mennä ja kuinka pitkäksi aikaa.Nyt olisi kiva päästä jo normaaliin kiinni,saada kurottua hommat kiinni ja jatkaa elämää.
Jatkaa elämää.
Oikeastaan aika hassu ajatus, voiko elämä olla paussilla joskus??
Kyllähän se kai voi olla.Mun elämä on ollut kai aika pitkällä tauolla,koska on ollut niin paljon vääntöä ja säätöä ja hankaluutta,että ne pikku nykäykset,joina elämä on Edennyt,eivät juuri tyydytystä ole tuoneet.Tykkään suuremmista linjoista,niin että todella tunnen elämäni etenemisen.Tällainen junnaaminen ja jumittelu ei todellakaan kuulu minun mukavuusalueelle.
Toisia ihmisiä se ei taas liiemmin haittaa??
Niin erilaisia me olemme.
Minulle tuli maistraatista kirje olikohan se nyt perjantai sitten.
Minun nimenmuutos on hyväksytty ja olen nyt virallisesti uudenniminen henkilö.
Ihan jännää ja kivaa,vaikka kyseessä onkin tuttu nimi,jonka vain jätin pois nimirimpsusta 23 vuotta sitten.
Nyt se alkaa energioillaan muovaamaan minää uusiksi,ja se olikin koko tämän nimijutun ideana,koska kaikki vaikuttaa kaikkeen,usko tai älä.
Ensi viikolla saattaa tupsahtaa jo uusi kela-korttikin,mutta velvoittaako tämä nyt minua esim ajokortin vaihtoon????
Kolmikko meni perjantaina isilään,josta eilen sitten haettiin yksi pois.Ei riitä isällä empatia lasta kohtaan,joka "on tullut sairaana hänen luokse"...viimeksi kamala haloo kun samainen muksu mennyt YSKÄSSÄ sinne isilään,ja tartuttanut mummoonkin yskän,jota yski kuulema 8 viikkoa.Tottahan toki se syy piti vierittää lapselle...Minä en kyllä parhaalla tahdollakaan voi tajuta tätä,mutta sehän ei tarkoita,etteikö tämä olisi ihan normaali käytäntö muullakin ;) syyttää lasta hänen kipeydestään....
Muksu koki turvattomuutta ja tietenkin vielä pahempaa oloa,kun häntä syytettiin,joten katsoin paremmaksi haetuttaa hänet pois.Muksun pahaa oloa ja kipeyden tunnetta lisäsi siellä isän luona juurikin seikat,että turvaton olo isän käytöksen vuoksi ja tietenkin sitten iski ikävä äitiinkin,johon katsos lapsi luottaa...
Nyt jätettävä tämäkin tapaus herran huomaan.En usko että tämä isähenkilö muuttuu koskaan,odotan vaan innolla jo jokin aikaa sitten pyydettyä aikaa lastenvalvojalle,että saan viimeinkin iskeä tiskiin kaikki hankalat asiat suhteessa tähän isukkiin ja suhteessa siihen miten toimitaan lasten kanssa.
Mutta tuskin mitään mullistavaa tiedossa,koska isän puolelta tarinahan menee edelleen näin:
Sinähän lapset halusit ja oot niiden yksinhuoltaja....
Joten miksi helvetissä hän edes tapaa lapsia jos asenne on että minä olen (ja toki laillisesti olenkin) heidän yksinhuoltaja,se tarkoittanee sitä että issällä ei ole osaa eikä arpaa muksun elämään?Näin hän ainakin käyttäytyy.
Se siitä.
Kaikuja menneisyydestä sain eilen viestitse,mikä oli kuitenkin mukavaa,koska se tilanne vaatikin eheytystä.
Silloin eräänä iltana kun kirjoitin tarinani tuonne työblogiinkin Kristal Valo: Fiilistelyjä.
niin siitä alkoi ihanasti omanlainen eheytyminen monella alueella,ja tämä yhteydenotto sopi siihen kuin nenä päähän.
Eli kiitos maailmankaikkeudelle tästäkin johdatuksesta.
Oman elämän repostelu on nyt rajattua,eli täälläkään ei mitään suuria sensaatioita tule näkymään ;)
Sain muistutuksen facebookin puolelta -eräs nykyinen entinen fb-kaveri- päätti sitten hyökätä mielipiteineen minun kimppuun,haukkui elämäni,valintani jne,näyttäen siis samalla oman kehittymättömän olomuotonsa,lyhytnäköisyyden,ahdasmielisyyden ,vihan ja katkeruuden sekä omahyväisyyden voiman.
Sanoin kiitos ei,en tarvi tätä.Ja pois.
Onneksi samalla ,tai vähän aiemmin onneksi jo,nousi pitkäaikainen ystäväni Ymmärryksellä minun puolelleni.Voin sanoa että arvostelu ja toisen elämän määräily on HUONOINTA "tukea" mitä kukaan toisen ystävänä tai edes kaverinaan pitävä,voi toiselle antaa.
Mietippä sinäkin siis,millaista sinun tukesi on oikeasti kriisissä olevalle ihmiselle???
SE kertoo tosi paljon Sinusta.
Ei mulla muuta.
-poistuu saunaan pesemään sairauden muistot nahkaltaan.
Hyvää sunnuntaita ja valoisaa ensi viikkoa :)
Kommentit
Lähetä kommentti