Heräsin tänään ajoissa, noin puoli 8, minua ennen oli herännyt vain herra numero viisi,joka katseli jo leffaa yläkerrassa.
Laittelin kahvit tulille ja aloitin aamun parilla lasillisella vettä, kuten tavallista, kolmas lasillinen meni lääkkeiden juoksupoikana alas.
Aloittelin, siis jatkoin kirjan lukemista, jonka aloitin juhannuksena tyttärellä käydessämme. Tämä kirja on sellainen, joka johdatteli minut lempeästi takaisin siihen olemukseen, joka minä olen.
Olin yrittänyt alkaa lukemaan tätä kirjaa heti, kun se ilmestyi.Tilasin sen ennakkoon jo itselleni.Kirja väittää,että vuosi on 2010...voiko se olla niin, että meni 6 vuotta, ennenkuin pystyin lukea tämän kakkososan, kirjoittajan ihanaakin ihanemman ykkösosan jälkeen.
Tämä asia on jotenkin kauhena hauska muistutus siitä, että kaikelle todellakin on aikansa!
Muistan,kuinka yritin tankata kirjaa, mutta ikäänkuin en tajunnut mitään siitä, joten jätin sen käsistäni, ja annoin tyttärelle.
Nyt kaikki teksti soljui sujuvasti ja helposti silmieni kautta aivoihin ja tajuntaan, värähdyttäen sisintäni moneen moneen otteeseen.
Tänä aamuna jatkoi siis. Istuin tuvan sohvalla tähtilampun alla, hämärää oli ulkona vielä,ja hiljaista koko talossa.
Kaksi lasta lähtivät eilen viikonloppua viettämään muualle, joten selitys hiljaisuudelle siitä.
Loppusivut olivat ihania. Koko kirja oli sujunut niin,että olin monesti monesti saanut nyökytellä vain, että juurikin näin se menee. On vain vaikea pukea sanoiksi aina kaikkea kokemaansa.
Sain luettua kirjan loppuun. Ihan lopussa on asioita ,joihin pitää palata vielä monesti. Onneksi kirja on oma, niin että se onnistuu. Melkein on tunne, että voisi vaikka lukea tämän uudelleen,ihan heti.
Iso kahvikupillinen kului siinä lukiessa, en malttanut edes syödä mitään ennenkuin olin kirjan lukenut. Erittäin ihana fiilis ja tunnelma asiasta.
Nyt pihalla on jo valaistunut. Kaksi poikaa hereillä ja tuvassa aamupalalla. Mieskin heräsi, ja kutsui aamupalalle, joten nyt minulla on aikaa ja keskittymistä alkaa aamupalalle itsekin :)
Lauantai. Voi olla että ohjelmassa on uimista (hallissa) ja Ikeaa, josta teinitytär haluaa tekokukkia liimatakseen niitä peilin ympärille.
Päivän fiilis on edelleen odottava. Odottaako vaiko eikö :D
Ennusmerkit on ainakin lupaavia ja toiveita herättäviä, sekä mietityttäviäkin.
Uskotko minua? minä uskon.
Laittelin kahvit tulille ja aloitin aamun parilla lasillisella vettä, kuten tavallista, kolmas lasillinen meni lääkkeiden juoksupoikana alas.
Aloittelin, siis jatkoin kirjan lukemista, jonka aloitin juhannuksena tyttärellä käydessämme. Tämä kirja on sellainen, joka johdatteli minut lempeästi takaisin siihen olemukseen, joka minä olen.
Olin yrittänyt alkaa lukemaan tätä kirjaa heti, kun se ilmestyi.Tilasin sen ennakkoon jo itselleni.Kirja väittää,että vuosi on 2010...voiko se olla niin, että meni 6 vuotta, ennenkuin pystyin lukea tämän kakkososan, kirjoittajan ihanaakin ihanemman ykkösosan jälkeen.
Tämä asia on jotenkin kauhena hauska muistutus siitä, että kaikelle todellakin on aikansa!
Muistan,kuinka yritin tankata kirjaa, mutta ikäänkuin en tajunnut mitään siitä, joten jätin sen käsistäni, ja annoin tyttärelle.
Nyt kaikki teksti soljui sujuvasti ja helposti silmieni kautta aivoihin ja tajuntaan, värähdyttäen sisintäni moneen moneen otteeseen.
Tänä aamuna jatkoi siis. Istuin tuvan sohvalla tähtilampun alla, hämärää oli ulkona vielä,ja hiljaista koko talossa.
Kaksi lasta lähtivät eilen viikonloppua viettämään muualle, joten selitys hiljaisuudelle siitä.
Loppusivut olivat ihania. Koko kirja oli sujunut niin,että olin monesti monesti saanut nyökytellä vain, että juurikin näin se menee. On vain vaikea pukea sanoiksi aina kaikkea kokemaansa.
Sain luettua kirjan loppuun. Ihan lopussa on asioita ,joihin pitää palata vielä monesti. Onneksi kirja on oma, niin että se onnistuu. Melkein on tunne, että voisi vaikka lukea tämän uudelleen,ihan heti.
Iso kahvikupillinen kului siinä lukiessa, en malttanut edes syödä mitään ennenkuin olin kirjan lukenut. Erittäin ihana fiilis ja tunnelma asiasta.
Nyt pihalla on jo valaistunut. Kaksi poikaa hereillä ja tuvassa aamupalalla. Mieskin heräsi, ja kutsui aamupalalle, joten nyt minulla on aikaa ja keskittymistä alkaa aamupalalle itsekin :)
Lauantai. Voi olla että ohjelmassa on uimista (hallissa) ja Ikeaa, josta teinitytär haluaa tekokukkia liimatakseen niitä peilin ympärille.
Päivän fiilis on edelleen odottava. Odottaako vaiko eikö :D
Ennusmerkit on ainakin lupaavia ja toiveita herättäviä, sekä mietityttäviäkin.
Uskotko minua? minä uskon.
Kommentit
Lähetä kommentti