Voi hitsi, jäänyt tässä muutaman päivän jutut kirjoittamatta, eli kelataas nyt se TÄRKEIN unohtunut seikka,eli
numero viitosen syntymäpäivä, joka oli toissapäivänä!
ONNEA rakas 12v :)
Vaan eipä tiiä poika millaisia synttärilahjoja on hänelle tulossa, eipä tiiä ei. Sille tulee kuulkaa joulu ny! ;)
Poitsu ei ollut edes kotona synttärinään, ja kun reissusta tulee, lennähdetään heti seuraavaan reissuun, eli synttärilahjojen saaminen, niihin tutustuminen ym menee sitten aikaasintaan sunnuntaille taikkapa jopa maanantaille. Minäkään en melkeen malttais oottaa että pääsen paljastamaan hänelle lahjansa, hän ei todellakaan tule uskomaan silmiään :D khih hih!!
Pääsimme, tai pääsiN, muuten kastamaan talviturkkini vasta maanantaina. Myös tiistaina kävimme samassa paikassa uimassa, nyt oli vain kylmempää vettä koska oli satanut, ja sade oli sekoittanut veden. Mutta tuo pikku delffiini- ipana, hän on ihan mahtava. 4v ja sukellellen ui. Tuossa kesäkuussa sanoi uimahallissa,että kellukkeita hän ei käytä enää,ja siitä lähtien on ilman kellukkeita ollut ja sukellellen uinut ja toiminut altaassa. Lastenallas sekä toisen uimahallin monitoimiallas ovat 90cm syviä syvimmästä päästä, ja syvyys on juuri sopiva pikkuiselle delffiinille. Olen niin ylpeä hänestä! Olemme toki ahkerasti käyneet uimassa hänen kanssa, ja tulos on ihan mahtava. Nyt vielä joku uimakoulu hänelle,niin avot!
Jep, Instassa on nyt julkaistu
#teaser
Ei yhtään paljastavampaa vielä, vaikka toki voisin, ja haluaisin.
Tässä on nyt hiukan miettimistä itselläkin, ja vallankin miettimistä, mitä sanon, kun sitä kuuluisaa kakkaa alkaa satamaan niskaan :(
Ymmärrän ja tiedostan,että kaikkia ei voi miellyttää, likikään edes jokatoinen ei tule ymmärtämään,eikä hyväksymään, minä ymmärrän tämän,ja ymmärrän että en voi edes elää niin,että miettisin sitä liikaa.
Silti se tulee sattumaan, kun tärkeät ihmiset eivät hyväksy.
Siksi aion pyytää enkeleiltä apua tähänkin asiaan.
Kirjoitan tästä enkeliasiasta tuonne Toivon Tähden-Blogiin
josta halukkaat voivat siitä sitten lukea.
Loppuviikko on siis käsillä, ja paljon tapahtumia on ohjelmoitu vielä näihin viimeisiin päiviin.
Lauantaina kolmas poikanen muuttaa omaan kotiinsa. Kotiin!!?? Hänen kotiin, ei enää minun pesässä.
Ajatus tuntuu surulliselle ja riemukkaalle yhtä aikaa.
Ajatuksiani siivittää toki pieni huoli, mutta samalla syvä luottamus, että kaikki menee juuri niinkuin pitääkin.
Poika on mielissään, ja on todella napakasti ottanut vastuun asioista. Ihanasti kieppuu tuossa ja kysyy- niin mitä vielä pitikään tehdä ja - milloin mun kannattaisi mennä siivoamaan se kämppä ja
-mistä mä sen sähkösopimuksen saan
Voi poikanen. Jos vielä raakile jostain, niin kohta tämä elämä kyllä kypsentää sinut niin valmiiksi, kuin tarvii olla pärjätäkseen. Loppuun kypsymiseen meneekin loppu elämä. Vasta sitten olet valmis,kun henkäiset viimeisen henkäyksen.
Eilisen lentopäivän jälkeen tänään on Kotoilupäivä.
Lupasin siivota keittiön,ainakin.
Nyt olen vasta vaiheessa, jossa toinen kupillinen kahvia kylmenee kuppiin, ja istun pöydän ääressä blogini ääressä, ja Ipana leikkii paloautolla tuossa vieressä, jossa on -todellakin- vettä sisällä.Ilmeisesti jaloissani palaa, koska saan roiskeita sammuttamaan tulipaloa.
Voikun olisikin noin helppoa sammuttaa ihmisten sisimmästä tulipaloja, niitä omituisia vihan ja katkeruuden ja tuomitsemisen liekkejä, joita monet pitävät yllä aivan tarkoituksella, päästämättä niistä irti.
Oi, minä toivon...minä toivon.
Ja minä uskon.
numero viitosen syntymäpäivä, joka oli toissapäivänä!
ONNEA rakas 12v :)
Vaan eipä tiiä poika millaisia synttärilahjoja on hänelle tulossa, eipä tiiä ei. Sille tulee kuulkaa joulu ny! ;)
Poitsu ei ollut edes kotona synttärinään, ja kun reissusta tulee, lennähdetään heti seuraavaan reissuun, eli synttärilahjojen saaminen, niihin tutustuminen ym menee sitten aikaasintaan sunnuntaille taikkapa jopa maanantaille. Minäkään en melkeen malttais oottaa että pääsen paljastamaan hänelle lahjansa, hän ei todellakaan tule uskomaan silmiään :D khih hih!!
Pääsimme, tai pääsiN, muuten kastamaan talviturkkini vasta maanantaina. Myös tiistaina kävimme samassa paikassa uimassa, nyt oli vain kylmempää vettä koska oli satanut, ja sade oli sekoittanut veden. Mutta tuo pikku delffiini- ipana, hän on ihan mahtava. 4v ja sukellellen ui. Tuossa kesäkuussa sanoi uimahallissa,että kellukkeita hän ei käytä enää,ja siitä lähtien on ilman kellukkeita ollut ja sukellellen uinut ja toiminut altaassa. Lastenallas sekä toisen uimahallin monitoimiallas ovat 90cm syviä syvimmästä päästä, ja syvyys on juuri sopiva pikkuiselle delffiinille. Olen niin ylpeä hänestä! Olemme toki ahkerasti käyneet uimassa hänen kanssa, ja tulos on ihan mahtava. Nyt vielä joku uimakoulu hänelle,niin avot!
Jep, Instassa on nyt julkaistu
#teaser
Ei yhtään paljastavampaa vielä, vaikka toki voisin, ja haluaisin.
Tässä on nyt hiukan miettimistä itselläkin, ja vallankin miettimistä, mitä sanon, kun sitä kuuluisaa kakkaa alkaa satamaan niskaan :(
Ymmärrän ja tiedostan,että kaikkia ei voi miellyttää, likikään edes jokatoinen ei tule ymmärtämään,eikä hyväksymään, minä ymmärrän tämän,ja ymmärrän että en voi edes elää niin,että miettisin sitä liikaa.
Silti se tulee sattumaan, kun tärkeät ihmiset eivät hyväksy.
Siksi aion pyytää enkeleiltä apua tähänkin asiaan.
Kirjoitan tästä enkeliasiasta tuonne Toivon Tähden-Blogiin
josta halukkaat voivat siitä sitten lukea.
Loppuviikko on siis käsillä, ja paljon tapahtumia on ohjelmoitu vielä näihin viimeisiin päiviin.
Lauantaina kolmas poikanen muuttaa omaan kotiinsa. Kotiin!!?? Hänen kotiin, ei enää minun pesässä.
Ajatus tuntuu surulliselle ja riemukkaalle yhtä aikaa.
Ajatuksiani siivittää toki pieni huoli, mutta samalla syvä luottamus, että kaikki menee juuri niinkuin pitääkin.
Poika on mielissään, ja on todella napakasti ottanut vastuun asioista. Ihanasti kieppuu tuossa ja kysyy- niin mitä vielä pitikään tehdä ja - milloin mun kannattaisi mennä siivoamaan se kämppä ja
-mistä mä sen sähkösopimuksen saan
Voi poikanen. Jos vielä raakile jostain, niin kohta tämä elämä kyllä kypsentää sinut niin valmiiksi, kuin tarvii olla pärjätäkseen. Loppuun kypsymiseen meneekin loppu elämä. Vasta sitten olet valmis,kun henkäiset viimeisen henkäyksen.
Eilisen lentopäivän jälkeen tänään on Kotoilupäivä.
Lupasin siivota keittiön,ainakin.
Nyt olen vasta vaiheessa, jossa toinen kupillinen kahvia kylmenee kuppiin, ja istun pöydän ääressä blogini ääressä, ja Ipana leikkii paloautolla tuossa vieressä, jossa on -todellakin- vettä sisällä.Ilmeisesti jaloissani palaa, koska saan roiskeita sammuttamaan tulipaloa.
Voikun olisikin noin helppoa sammuttaa ihmisten sisimmästä tulipaloja, niitä omituisia vihan ja katkeruuden ja tuomitsemisen liekkejä, joita monet pitävät yllä aivan tarkoituksella, päästämättä niistä irti.
Oi, minä toivon...minä toivon.
Ja minä uskon.
Kommentit
Lähetä kommentti