Nautin ja arvostan suunnattomasti tätä olotilaa, kun tuntee ONNEA elämässään.
Sellaista rauhallista tyyneyttä, että tarpeeksi moni asia on hyvin ja iloatuottavassa moodissa.Kaikki on niin hyvin, vaikka kaikki on varmaan hyvin samanmoisesti kuin hetkeä aiemminkin , hassua :)
Tänään ei ole aurinko paistellut, mutta lämmintä ollut siltikin ( itseasiassa juuri alkoi sataa,ohhoh!) Meillä on ollut ihmeellinen väsypäivä tänään, voi olla että kaksi päivää putkeen tuota aurinkokylpyä otti veronsa nyt. Minä olen lukenut taas kirjaa, soppaa teimme kolmen kokin voimin aamulla, ja sitten minua alkoi ihan tajuttomasti väsyttää, ja kun tuossa tuvan sohvalla selällään olin kirjan kera, ja alkoi silmä luppasta, niin tuumin että heitän pienet välikuolemat, ja pikku päikkärit sainkin nukuttua. Kun minä unisena ja pökertyneenä kömmin ylös, sain sopan syötyä, niin mies meni omalle levolleen. Tämmöinen päivä.
Jännityksellä odotan, milloin keskikolmikko tulee kotiin. Täällä on nyt niin rauhallista!!!
Vaatii hieman itse-orientoitumista että jaksaa vastaanottaa riekkukolmikon taas kotiin. Kiva kuulla kuulumisia ekalta leiripätkältä. Mutta äkkiä sitä tottuu tähän pienlapsiperheen rauhaan. Ehkä se onkin ainoa miinus tosiaankin tässä suurperheellisyydessä, että siunaaman rauhaa ei kyllä ole...
... useamman lapsen kanssa lasten välille kehittyy herkästi kaikkea skismaa. Meidän perheestä esimerkkejä repiäkseni vaikkapa tällaisia
- autossa ei voi istua vierekkäin nätisti, vaan on aivan pakko tökkiä ja härkkiä toista,j a joutua vaikkapa käsirysyyn kesken automatkan
- ruokapöydässä vastaava asia
- aamulla on kivaa herättää sisarukset kovaäänisellä leikillä taikka laittamalla tv päälle,ja jos nämä ei auta, niin suora herätys toimii aina
- leikitään luvatta toisen leluilla- ja rikotaan ne (koskee legorakennelmia)
- viedään toisen kädestä / nenän edestä lelut,joilla toinen juuri olisi halunnut leikkiä
- kannellaan toisesta jatkuvasti, ja kuten olemme Poliisit- sarjasta oppineet, kukaanhan ei koskaan ole tehnyt mitään
- ainainen pakko vahtia,ettei yksi rohmua kaikkia yhteisiä herkkuja (siksi suosin omiin kippoihin laitettavia annoksia)
- kaikilla on yhtä aikaa asiaa
- kaikilla on aina asiaa, kun yrität jutella puhelimessa, siis hoitaa asioita
- miljoona kysymystä saanko sitä tätä tota, johon uupuneena lopulta vastaat kaikkiin joo joo
- olet aina "töissä", äidillä ei siis ole vapaita hetkiä ennen kuin kaikki nukkuvat
- kun yrität selittää heille, miksi äiti on vihainen (koska kukaan ei kuuntele eikä usko mitä sanotaan) - ja teet sen saman päivän aikana kymmenennen kerran.
Isommassa porukassa kollektiivinen kuurous on käsinkosketeltava tosiasia.
- ja monia muita juttuja.
Kuten huomaatte, kaikki miinukset koskee tätä antimaterialistista puolta ihmiselämässä.
Itse koen,että lasten pukeminen ja varustaminen ei ole ollut asia,josta olisi ongelmaksi, enkä tiedä kumpi asia määrittelee enemmän sitä,ettei lapsille hankita tavaraa niin paljoa, joko mun elämänkatsomus ja kasvatusajatukset,vaiko raha?
Jatkuvasti saan kyllä kuulla, että silläkin on sitä ja tätä, ja sekin saa sitä ja tätä tehdä jne.
Tämä on sillä lailla aika raskas kohta minusta, joutua selittämään, että heidän perheessä toimitaan niin, meidän perheessä eri lailla. Selkeästi kuultavissa, että kaverin perheessä kaikki vaan on niin paljon paremmin, ja meillä kaikki on yhtä P*skaa.
Yksi konkreettinen asia, joka on selkeästi huonommin ainakin tässä suurperheessä, verrattuna esi, 1-2 lapsen perheisiin, on tila.
Tässä asunnossa optimaalinen kuormitus olisi maksimissaan 4 lasta, koska 4 makuuhuonetta, eli vanhemmat voisivat jakaa omansa nuorimman kanssa. Toki jos ikärakenne olisi erilainen, niin tänne mahtuisi vaikka 2 lasta yhteen makkariin, mutta nyt nuo isoimmat lapset ovat vallanneet omat huoneet itselleen. Oma vika tietysti,että olen teinitytölle antanut kokonaan oman huoneen, mutta teini-ikä ja tyttö.... Vanhimmalla pojalla myös oma huone,koska amisopiskelija...hän on kyllä ihan juurikin etsimässä asuntoa,ja aloittelemassa omaa lentoaan omin siivin :)
Tällaisia turinoita tänä päivänä.
Mukavaa päivän jatkoa Sinullekin!!
ps. saa jättää terveisiä :D
Sellaista rauhallista tyyneyttä, että tarpeeksi moni asia on hyvin ja iloatuottavassa moodissa.Kaikki on niin hyvin, vaikka kaikki on varmaan hyvin samanmoisesti kuin hetkeä aiemminkin , hassua :)
Tänään ei ole aurinko paistellut, mutta lämmintä ollut siltikin ( itseasiassa juuri alkoi sataa,ohhoh!) Meillä on ollut ihmeellinen väsypäivä tänään, voi olla että kaksi päivää putkeen tuota aurinkokylpyä otti veronsa nyt. Minä olen lukenut taas kirjaa, soppaa teimme kolmen kokin voimin aamulla, ja sitten minua alkoi ihan tajuttomasti väsyttää, ja kun tuossa tuvan sohvalla selällään olin kirjan kera, ja alkoi silmä luppasta, niin tuumin että heitän pienet välikuolemat, ja pikku päikkärit sainkin nukuttua. Kun minä unisena ja pökertyneenä kömmin ylös, sain sopan syötyä, niin mies meni omalle levolleen. Tämmöinen päivä.
Jännityksellä odotan, milloin keskikolmikko tulee kotiin. Täällä on nyt niin rauhallista!!!
Vaatii hieman itse-orientoitumista että jaksaa vastaanottaa riekkukolmikon taas kotiin. Kiva kuulla kuulumisia ekalta leiripätkältä. Mutta äkkiä sitä tottuu tähän pienlapsiperheen rauhaan. Ehkä se onkin ainoa miinus tosiaankin tässä suurperheellisyydessä, että siunaaman rauhaa ei kyllä ole...
... useamman lapsen kanssa lasten välille kehittyy herkästi kaikkea skismaa. Meidän perheestä esimerkkejä repiäkseni vaikkapa tällaisia
- autossa ei voi istua vierekkäin nätisti, vaan on aivan pakko tökkiä ja härkkiä toista,j a joutua vaikkapa käsirysyyn kesken automatkan
- ruokapöydässä vastaava asia
- aamulla on kivaa herättää sisarukset kovaäänisellä leikillä taikka laittamalla tv päälle,ja jos nämä ei auta, niin suora herätys toimii aina
- leikitään luvatta toisen leluilla- ja rikotaan ne (koskee legorakennelmia)
- viedään toisen kädestä / nenän edestä lelut,joilla toinen juuri olisi halunnut leikkiä
- kannellaan toisesta jatkuvasti, ja kuten olemme Poliisit- sarjasta oppineet, kukaanhan ei koskaan ole tehnyt mitään
- ainainen pakko vahtia,ettei yksi rohmua kaikkia yhteisiä herkkuja (siksi suosin omiin kippoihin laitettavia annoksia)
- kaikilla on yhtä aikaa asiaa
- kaikilla on aina asiaa, kun yrität jutella puhelimessa, siis hoitaa asioita
- miljoona kysymystä saanko sitä tätä tota, johon uupuneena lopulta vastaat kaikkiin joo joo
- olet aina "töissä", äidillä ei siis ole vapaita hetkiä ennen kuin kaikki nukkuvat
- kun yrität selittää heille, miksi äiti on vihainen (koska kukaan ei kuuntele eikä usko mitä sanotaan) - ja teet sen saman päivän aikana kymmenennen kerran.
Isommassa porukassa kollektiivinen kuurous on käsinkosketeltava tosiasia.
- ja monia muita juttuja.
Kuten huomaatte, kaikki miinukset koskee tätä antimaterialistista puolta ihmiselämässä.
Itse koen,että lasten pukeminen ja varustaminen ei ole ollut asia,josta olisi ongelmaksi, enkä tiedä kumpi asia määrittelee enemmän sitä,ettei lapsille hankita tavaraa niin paljoa, joko mun elämänkatsomus ja kasvatusajatukset,vaiko raha?
Jatkuvasti saan kyllä kuulla, että silläkin on sitä ja tätä, ja sekin saa sitä ja tätä tehdä jne.
Tämä on sillä lailla aika raskas kohta minusta, joutua selittämään, että heidän perheessä toimitaan niin, meidän perheessä eri lailla. Selkeästi kuultavissa, että kaverin perheessä kaikki vaan on niin paljon paremmin, ja meillä kaikki on yhtä P*skaa.
Yksi konkreettinen asia, joka on selkeästi huonommin ainakin tässä suurperheessä, verrattuna esi, 1-2 lapsen perheisiin, on tila.
Tässä asunnossa optimaalinen kuormitus olisi maksimissaan 4 lasta, koska 4 makuuhuonetta, eli vanhemmat voisivat jakaa omansa nuorimman kanssa. Toki jos ikärakenne olisi erilainen, niin tänne mahtuisi vaikka 2 lasta yhteen makkariin, mutta nyt nuo isoimmat lapset ovat vallanneet omat huoneet itselleen. Oma vika tietysti,että olen teinitytölle antanut kokonaan oman huoneen, mutta teini-ikä ja tyttö.... Vanhimmalla pojalla myös oma huone,koska amisopiskelija...hän on kyllä ihan juurikin etsimässä asuntoa,ja aloittelemassa omaa lentoaan omin siivin :)
Tällaisia turinoita tänä päivänä.
Mukavaa päivän jatkoa Sinullekin!!
ps. saa jättää terveisiä :D
Kommentit
Lähetä kommentti