Siirry pääsisältöön

Saa tehdä töitä

jos aikoo pitää uuden elämän uusissa uomissa.
Ja paljon on siedettävä, mikäli aikoo oikeasti rakentaa uutta. Sietää siis "entisen elämän" muistutuksia erilaisista toimintamalleista, siedettävä ihmisten liki loppumatonta epäilyä, siedettävä omia ajatuksia siitä, oliko tämä nyt järkevää?

Järkevää tai ei, varmaan "pakollista", kaikkien osapuolien tervehtymisen kannalta.

Olemme eläneet normaalielämää, toki vähän erilaista kun on lomalla kaikki, nyt on mieskin lomalla. Lapset olleet aika paljon poissa, niin että kotona on ollut melkein koko ajan kevennetty miehitys.

Olemme suunnitelleet pikku reissuja, sen mitä kukkaro sekä auto kestää. Lähinnä päivän retkiä, koska majoittuminen tällä porukalla....

Ikäväkseni jouduin taas pettymään "auttaviin tahoihin" - miten likinäköistä onkaan se, että vieritetään syy vain yhden kontolle, vaikka nahtaville tarjoutuu paljon vaikuttavia asioita!!! Ei ole (aina) yhden syy, jos moni voi huonosti. On syitä, ja seurauksia niihin syihin. Joku alkuunpaneva voima, joka synnyttää toisen voiman.
Kun alkuunpanevavoima on liian raskasta käsitellä, siitä resonoi helpoimmin myös se raskas seuraus.
Kaikki ei vaan ole aina niin yksinkertaista.
Niin kuin ymmärretään vaikkapa masentunutta ihmistä niin,että hänen toimintakyky ja psyykkiset eväät heikenneet, niin on myös muunlaisia asioita, jotka vaikuttavat ihmisten voimiin ja toimintoihin.

On oltava tarkkana, että puhutaan asioista kuten ne on, eikä oleteta mitään.

Se pätee meidän kahdenkeskisiin juttuihin, niin kuin myös asioihin, jotka koskevat meitä.
Totuuksia, ja vain asiaa, ei oletuksia.
Vaikeaa. Ja on myös vaikeaa rajata sitä asiaa muille ihmisille!!!

Kiitos heille, jotka antavat oman positiivisen latauksensa meidän tueksemme, koska positiivista tarvimme, emme epäilyä,tuomitsemista taikka hyljeksimistä!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...