Miten mä ikinä voin vastata mitään lohduttavaa Ipanalle,joka itkee sitä,ettei hänestä tullut isoveljeä?
Miten mä voin korvata sen statuksen ikuisen puuttumisen?
Tämä on koko keissin surullisin osuus,aito suru lapsen olemuksessa kun hän sanoo "minusta ei tule isoveljeä"
En melkein pysty kyyneliä pidätellä.
Ei siihen ole korvaavaa "tuotetta" ja perheen pienimmän status ei lämmitä.
Olen niin pahoillani Samuel,sinunkin puolestasi :(
Kommentit
Lähetä kommentti