Ensimäinen päivä elokuuta,2016
Puistattavaa.
Toivottavasti tämä alkusoitto nyt on vain alkusoittoa, ja muksut hahmottavat kesälomien jälkeen taas rutinoituvat rytmit ja systeemit...
Ipanalla oli tänään eka päikkypäivä kesälomien jälkeen.Hän oli odottanut päikkyyn pääsyä jo reilun viikon, joten jännitys tiivistyi päivä päivältä,ja lopulta laskettiin päiviä ja tarkistettiin mikä päivä on jne. Hauskaa.Päikkypäivä oli ollut onneksi myös onnistunut, ja hain iloisen ukkelin kotiin. Tulimme sillä samalla reissulla mummolasta kolmen kanssa, välissä pysähdyttiin poitsun luona viemässä mummon tuliaisia uuteen kotiin,ja sitten Vieno- neiti jäi samalle kylälle kavereilleen. Ihan hauska ex. tempore kyläily- ja sitten jäi sinne yökyliinkin (yllättävää- not!)
Kotona juhlimme taas Milon 12v synttäreitä, mies oli tuonut häistä rääppiäisiksi kotiin pari vadelma- mustikka kuorrutteista juustokakkua, nam. Samalla annoimme sitten oman lahjamme, sen läppärin jota oli tuunattu nopeammaksi,ja jossa oli Mine asennettuna valmiiksi. Ja tänään hän sai roudata huonekalunsa juuri vapautuneeseen isoveljen ex. huoneeseen, joten niin se joulu tupsahti hänelle tänä vuonna 1.8 :)
Meiltä pääsi kissat karkuun lauantaina.Kaikki 3. Heistä kaksi osasi tulla samana päivänä takaisin kotiin,mutta yksi jäi hukanteille. Tietenkin se kissa, jonka Milo sai viime vuonna synttärilahjaksi, ja joka ei tykännyt kenestäkään muusta ihmisestä kuin hänestä. On loukku pihalla (oli omasta takaa) on netti- ilmoituksia laitettu, jaettu Facessa...surettaa jos ei osaa kotiin palata,tai jos ei kukaan saa sitä kiinni. Alan olla aika täynnä kissaelämää. Ne pyrkivät livistämään heti jos pienikin tilaisuus tulee, se on varmaan niiden luonto. On raskasta tällein kesäaikaan, kun kämppä tuntuu safariajelulle, olla tuulettamatta, koska kissat. Ja kun tuuletat,ja katsot että räppänä ei aukea ,niin kumminkin näin tapahtuu. Mitä lie karmaa. Nyt meillä on 2 kissaa kotona, ja olen jo valmiiksi vähän luovuttanut sen suhteen, että kolmas palaisi kotiin. Vituttaa, jos suomea puhutaan.
Pitipä kertoa siis, että Daniel oli tämän päivän kyllä taas niin "loistavan" rasittava. Alkoi se kiukuttelu siitä,että oli hakenut kaveriaan suurin odotuksin, ja tulikin kotiin iloisena kun oli saanut kaverin puhelinnumeron, vaikka itse kaveri ei kotona ollutkaan ollut. MUtta se kiukkuaminen juuri siitä, alkoi sitten vasta kun eivät saaneet pikkuveljensä kanssa Xbox lupia ennen kuin siivoavat lelut lattialta. Ei käynyt ei sitten millään.Oli parempi vaihtoehto rääkyä ja kiukuta, ja suututtaa tietenkin minut. Hän jatkoi kaikenkaikkista kiukutteluaan nukkumaan menoon saakka, siinäkin temppuili sen kun kerkesi, ja jäi vielä huutelemaan pitkäksi aikaa ettei saa nukuttua. Jeps, no eipä sitä saakkaan nukuttua, jos huutelee kokoajan.
Myös Samuelilla oli vaikeuksia asettua aloilleen.Huomenna kumminkin taas päikkyyn, isi lupasi viedä samalla matkalla kuin töihinkin. Minulla on kurssipäivä huomenna, ja suunnitelmien tekoa. Palan innosta päästä esittelemään huikeat suunnitelmani ,jotka tosin voivat muuttaa muotoaan tässä aikojen kuluessa, olettaen, että pikku salaisuus, joka Samuelille jo kerrottiin, toteutuu :) Mutta opiskeluja olisi tiedossa, ja tässä kohtaa olisin innoissani, sillä se että asia kiinnostaa(näin paljon) , on jo puoliksi tehty, eli motivaatio kohdillaan.
Saas nähdä huomisesta, mitä tulee, mutta se on sen ajan murhe, ja uusi tarina, ehkä jo huomenna :D
Puistattavaa.
Toivottavasti tämä alkusoitto nyt on vain alkusoittoa, ja muksut hahmottavat kesälomien jälkeen taas rutinoituvat rytmit ja systeemit...
Ipanalla oli tänään eka päikkypäivä kesälomien jälkeen.Hän oli odottanut päikkyyn pääsyä jo reilun viikon, joten jännitys tiivistyi päivä päivältä,ja lopulta laskettiin päiviä ja tarkistettiin mikä päivä on jne. Hauskaa.Päikkypäivä oli ollut onneksi myös onnistunut, ja hain iloisen ukkelin kotiin. Tulimme sillä samalla reissulla mummolasta kolmen kanssa, välissä pysähdyttiin poitsun luona viemässä mummon tuliaisia uuteen kotiin,ja sitten Vieno- neiti jäi samalle kylälle kavereilleen. Ihan hauska ex. tempore kyläily- ja sitten jäi sinne yökyliinkin (yllättävää- not!)
Kotona juhlimme taas Milon 12v synttäreitä, mies oli tuonut häistä rääppiäisiksi kotiin pari vadelma- mustikka kuorrutteista juustokakkua, nam. Samalla annoimme sitten oman lahjamme, sen läppärin jota oli tuunattu nopeammaksi,ja jossa oli Mine asennettuna valmiiksi. Ja tänään hän sai roudata huonekalunsa juuri vapautuneeseen isoveljen ex. huoneeseen, joten niin se joulu tupsahti hänelle tänä vuonna 1.8 :)
Meiltä pääsi kissat karkuun lauantaina.Kaikki 3. Heistä kaksi osasi tulla samana päivänä takaisin kotiin,mutta yksi jäi hukanteille. Tietenkin se kissa, jonka Milo sai viime vuonna synttärilahjaksi, ja joka ei tykännyt kenestäkään muusta ihmisestä kuin hänestä. On loukku pihalla (oli omasta takaa) on netti- ilmoituksia laitettu, jaettu Facessa...surettaa jos ei osaa kotiin palata,tai jos ei kukaan saa sitä kiinni. Alan olla aika täynnä kissaelämää. Ne pyrkivät livistämään heti jos pienikin tilaisuus tulee, se on varmaan niiden luonto. On raskasta tällein kesäaikaan, kun kämppä tuntuu safariajelulle, olla tuulettamatta, koska kissat. Ja kun tuuletat,ja katsot että räppänä ei aukea ,niin kumminkin näin tapahtuu. Mitä lie karmaa. Nyt meillä on 2 kissaa kotona, ja olen jo valmiiksi vähän luovuttanut sen suhteen, että kolmas palaisi kotiin. Vituttaa, jos suomea puhutaan.
Pitipä kertoa siis, että Daniel oli tämän päivän kyllä taas niin "loistavan" rasittava. Alkoi se kiukuttelu siitä,että oli hakenut kaveriaan suurin odotuksin, ja tulikin kotiin iloisena kun oli saanut kaverin puhelinnumeron, vaikka itse kaveri ei kotona ollutkaan ollut. MUtta se kiukkuaminen juuri siitä, alkoi sitten vasta kun eivät saaneet pikkuveljensä kanssa Xbox lupia ennen kuin siivoavat lelut lattialta. Ei käynyt ei sitten millään.Oli parempi vaihtoehto rääkyä ja kiukuta, ja suututtaa tietenkin minut. Hän jatkoi kaikenkaikkista kiukutteluaan nukkumaan menoon saakka, siinäkin temppuili sen kun kerkesi, ja jäi vielä huutelemaan pitkäksi aikaa ettei saa nukuttua. Jeps, no eipä sitä saakkaan nukuttua, jos huutelee kokoajan.
Myös Samuelilla oli vaikeuksia asettua aloilleen.Huomenna kumminkin taas päikkyyn, isi lupasi viedä samalla matkalla kuin töihinkin. Minulla on kurssipäivä huomenna, ja suunnitelmien tekoa. Palan innosta päästä esittelemään huikeat suunnitelmani ,jotka tosin voivat muuttaa muotoaan tässä aikojen kuluessa, olettaen, että pikku salaisuus, joka Samuelille jo kerrottiin, toteutuu :) Mutta opiskeluja olisi tiedossa, ja tässä kohtaa olisin innoissani, sillä se että asia kiinnostaa(näin paljon) , on jo puoliksi tehty, eli motivaatio kohdillaan.
Saas nähdä huomisesta, mitä tulee, mutta se on sen ajan murhe, ja uusi tarina, ehkä jo huomenna :D
Tämä karvakasa oli mummolassa hoidossa, siskon koiruus. Tapasin Lempin ekan kerran sitten vauva-aikansa, ja nyt hän on piirua vaille vuoden. En ole mikään koiraihminen, mutta tästä turrista tykkäsin, varmaan sen takia, että sekin suhtautui minuun niin luontevasti, ja teki tuttavuutta, eikä ollut päälle käyvä, ja oli sopivan kokoinen minun makuuni. Aamulla hän tuli pussailemaan minua, eikä sekään haitannut, oli muuten ekat koirapusut minulle, uh! Joten kyllä minusta tuli ihan livenäkin Lempi- fani, tähän saakka olen ihaillut häntä vain kuvissa, tämäkin kuva on siskon ottama ,ja miljoona muuta ihanaa koirakuvaa, mitä olen nähnyt :)
Minusta tuli Lempin ansiosta 50%sti koira ihminen, ainakin Havannan koira- ihminen ;)
Kommentit
Lähetä kommentti