Siirry pääsisältöön

It´s over/ New beginning !

Kroppani virhelyönti on nyt korjattu,se episodi on nyt ohi.
Kaikenkaikkiaan homma meni ihan hyvin, ja hyvin pitkälle kiitos kuuluu minua hoitaneelle lempeälle ihmiselle sekä alussa huonekaverinani olleelle viehättävälle valoisalle Sirpa-nimiselle liki erakko-"mummolle" ,66v mittarissa, joka asuu täällä pirkanmaalla jossain metsän keskellä. Niin mainio ihminen ja kasvot loistivat valoa, vaikka diagnoosinsa olikin synkkä. Kertoi mahdollisesti rakentavansa talon taikka ostavansa, Sievistä, lapsuuden kotikunnasta, jossa joutuivat kotitalostaan luopumaan rautatien takia. Hän kyseli liikunko koskaan sielläpäin, ja sanoi että asemalta hänet löytää. En tiedä mitä tarkoitti ja olin niin hämmentynyt etten älynnyt kysyä tarkemmin. Mutta mukava kohtaaminen oli hänen kanssa ne muutamat tunnit samassa huoneessa. On tuo sairaala vaan jännä paikka!

Reissu alkoi 7.50 ja päättyi 21.45.

Tänään on sitten taas yhden uuden alun ensimäinen päivä, on myös Sky- kissamme 2v syntymäpäivä!
Mielenkiinnolla odotamme milloin Misu- kissamme synnyttää, laskujeni mukaan aikaa olisi ehkäpä viikko?

Kotona on iloinen sekamelska. Jokapaikassa,ainakin tässä tuvanpuolella, yläkerrasta en tiedä,kun en ole siellä käynyt kuin viimeksi toissapäivänä :) haha! Tässä nyt päänsärkyisenä ja toipilaana olen, enkä aio (ellei käy vahinko) siivoilla. No ehkä keittiönpuolta siistin, ehkä?
Apteekkiin pitäisi kipaista kumminkin, sitä varten pitää jaksaa pukea ja siistiytyä, mutta yhtään enempää en kyllä puuhaa. Tämä loppu viikko menee ihan selkeästi nyt vaan lepäillen.
Lauantaina sitten käydään katsomassa yhtä asuntoa :D

Mies oli hyvin pärjännyt täällä illan muksujen kanssa, eikä ollut edes rasittuneen oloinen kun haki minut illalla sairaalasta. Enemmän hän oli kärsinyt jännityksestä minun ollessa sairaalassa, ja taajaan kyseli kuulumisiani. Eihän minulla ollut muuta hätää kuin kerran vaan paineet laski 100/50 ja pariin kertaan sellainen tuskanhiki koko kropatte ja reipasta huippaamista ja pönttö sekaisin hetken. Mutta ne lääkkeet+ verenvuoto... olen tosi herkkä lääkkeille, ja nyt kun sain aika kasan erilaisia sekaisin, niin kyllähän se vaikuttaa ,normaalisti otan häthätään yhden panadolin kuukaudessa!!!
Mutta tästä eteenpäin, näin...






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...