Tänään, juuri näillä kellonlyömillä,24 vuotta sitten, minusta oli juuri leivottu tuore äiti.
Takana rankka synnytys, josta ei juurikaan muistikuvia ole, ennenkuin lauma hoitajia pyyhälsi painamaan vauvan ulos mahastani, koska itse en jaksanut enää ponnistaa. Syntyi 6/8 pisteen poika,esikoiseni,harjoituskappaleeni. Niin vähän tiesin elämästä tuolloin. 24 vuodessa olen oppinut paljon.
Hirmun liikuttavaa aina muistella päivää,jolloin kukin lapsi on syntynyt. Ne on olleet tosi merkittäviä hetkiä kaikki, tottakai, varmaan jokaiselle on. Niihin palaaminen on tosi suloista, saada kiinni siitä yhteydestä. Esikoisen kohdalla kyllä muistan, että olin hirveän hämmentynyt. En oikeasti sisäistänyt asiaa heti, että se ihmisvauva, jota pitelin, on muka minun lapsi. Minun vauva. Hän tuntui vieraalle, Ja lisäksi olin ihan paniikissa, kun vauva itki.Mitä sille pitää tehdä? Mistä hitosta voin tietää mikä ongelma sillä on, joka kerran kun se itkeätirittää? Se oli kauhean hankalaa aluksi. Lisäksi vuoden 1992 vauvan hoito- ohjeet olivat aika erilaiset kuin nykyään. Syöttövälit olivat kovasana, ja niiden takia stressasinkin itseni puhki alkuun, kun ahdistuin, miksi vauva täräjää jo 2 tuntia imetyksestä, eikä vasta 4 tuntia, kuten oli ohjattu...Niin paljon turhaa stressiä!!! Imetys meni pitkälti tämän takia perseelleen, 3,5kk kitkutin lisämaitoa antaen--- jos joku olisi sanonut, että imetä vaan aina kun vauva haluaa, meidän imetystaipale olisi ollut paljon pidempi. Näin uskoisin. Enkä olisi ensisynnyttäjänä saanut huonoa kokemusta, joka taas vaikeutti minun ja vauvan kiintymyssuhteen muodostumisessa.
Kaiken tämän olen ymmärtänyt vasta sitä kautta, kun olen saanut hyviä kokemuksia.
Joten paljon noottia annan 90-luvun alun ohjaukselle, joka vaikutti minun ja esikoisen yhteiselämään niin paljon.
Edelleen me sinnittelemme. Oli aika kun välit oli tosi vaikeatkin, olin ihan hilkulla luovuttaa, mutta onneksi selvisimme, ja nykyään meillä on varmaan aika hyvät välit, äidin ja aikuisen lapsen välit.
Siitä suuri kiitos!!!
Takana rankka synnytys, josta ei juurikaan muistikuvia ole, ennenkuin lauma hoitajia pyyhälsi painamaan vauvan ulos mahastani, koska itse en jaksanut enää ponnistaa. Syntyi 6/8 pisteen poika,esikoiseni,harjoituskappaleeni. Niin vähän tiesin elämästä tuolloin. 24 vuodessa olen oppinut paljon.
Hirmun liikuttavaa aina muistella päivää,jolloin kukin lapsi on syntynyt. Ne on olleet tosi merkittäviä hetkiä kaikki, tottakai, varmaan jokaiselle on. Niihin palaaminen on tosi suloista, saada kiinni siitä yhteydestä. Esikoisen kohdalla kyllä muistan, että olin hirveän hämmentynyt. En oikeasti sisäistänyt asiaa heti, että se ihmisvauva, jota pitelin, on muka minun lapsi. Minun vauva. Hän tuntui vieraalle, Ja lisäksi olin ihan paniikissa, kun vauva itki.Mitä sille pitää tehdä? Mistä hitosta voin tietää mikä ongelma sillä on, joka kerran kun se itkeätirittää? Se oli kauhean hankalaa aluksi. Lisäksi vuoden 1992 vauvan hoito- ohjeet olivat aika erilaiset kuin nykyään. Syöttövälit olivat kovasana, ja niiden takia stressasinkin itseni puhki alkuun, kun ahdistuin, miksi vauva täräjää jo 2 tuntia imetyksestä, eikä vasta 4 tuntia, kuten oli ohjattu...Niin paljon turhaa stressiä!!! Imetys meni pitkälti tämän takia perseelleen, 3,5kk kitkutin lisämaitoa antaen--- jos joku olisi sanonut, että imetä vaan aina kun vauva haluaa, meidän imetystaipale olisi ollut paljon pidempi. Näin uskoisin. Enkä olisi ensisynnyttäjänä saanut huonoa kokemusta, joka taas vaikeutti minun ja vauvan kiintymyssuhteen muodostumisessa.
Kaiken tämän olen ymmärtänyt vasta sitä kautta, kun olen saanut hyviä kokemuksia.
Joten paljon noottia annan 90-luvun alun ohjaukselle, joka vaikutti minun ja esikoisen yhteiselämään niin paljon.
Edelleen me sinnittelemme. Oli aika kun välit oli tosi vaikeatkin, olin ihan hilkulla luovuttaa, mutta onneksi selvisimme, ja nykyään meillä on varmaan aika hyvät välit, äidin ja aikuisen lapsen välit.
Siitä suuri kiitos!!!
4640g ja 54cm
Toista se oli silloin. Ekat vauvakuvat otettiin vasta siististi osastolla. Esikoinen lie päivän ikäinen. Äiti 19v :)
Kommentit
Lähetä kommentti