Siirry pääsisältöön

Ei mennyt ihan kuin piti

Blogihiljaisuus.
Syynä se,että kirjoittaja saanut suuren ilon kärsiä komplikaatioista ja käydä päivystyksessä kunnes eilen päädyttiin osastohoitoon.

Nyt ravinnotta ja iltapäivällä ehkä ehtivät ottaa minut toimenpiteeseen joka tehdään humautuksessa.

Olo ollut suht huono koko viikonlopun,siis kuume sahasi eikä reagoinut riittävästi paracetamoliin ,ja niillä voimilla tässä nyt potkitaan neljättä päivää.

Eilen jouduin päivystyksessä lojua tajuttoman kauan.Piti käydä vain antibiootti tiputuksessa,joka aloitettiin lauantai-iltana.  Olin syönyt klo9 lähteissä kotoa,osastolle pääsin klo 16 ja klo 17 sain ruokaa. Sitten iltapala eilen,ja taas ravinnotta- nyt siis ihan "tahalleen" .

Tämän päivän kun nyt vielä klaaraan,voisko se sitten jo loppua?
Viime viikolla maanantaina noin klo 11 kuulin huonot uutiset,ja nyt olen tässä. Ei olisi pitänyt kirjoittaa silloin "tulee raskas viikko" sillä ei siitä olisi tarvinut tulla,ja ilman kohtutulehdusta ei olisi tullutkaan.

Nyt täydet tsempit päälle että tänään saatetaan tämä episodi loppuun.
Päätös on tehty että tähän emme enää ala,emme ota enää riskiä minun elämän kustannuksella.

Juuri kävi "narkkari" juttelemassa ja lisää tippoja vaan tippumaan. Nyt laimeaa glukoosia ja kipulääkettä päänsärkyyn ja iltapäivällä operoidaan.

Palaan linjoille kun kerkiin!!
Sitten mulla onkin muutama muukin juttu kerrottavana ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...