Siirry pääsisältöön

Hyvää uutta viikkoa!

No niin, nyt on luotu Laskuri sivupalkkiin, aiheena Muutto.
Tänään laskuri kertoo, että muuttoon on 30 päivää. Kääks!

Eilen teimme vuokrasopparin. Se on hyvin konkreettinen asia siitä, että elämämme jatkuu yhdessä, uudessa paikassa. Luomme pohjalta saakka kaiken uudelleen, se tuntuu todella puhdistavalle. Tosin rakkautemme pohja on jo luotu ja vahvistettu, ymmärrämme molemmat nyt enemmän kuin koskaan ennen siitä, miten toisen kanssa ollaan. Meiltä meni piirua vaille 7 vuotta oppia tämä läksy, mutta olen hurjan kiitollinen, sillä me teimme sen. Olemme rakastuneempia kuin koskaan ennen, niin minusta tuntuu. Ihanin asian on se, että molemmat vapautuivat tunnetasolla monesta ikävästä kiinnipitävästä tunteesta, joten pystyimme ojentamaan reseptorimme toisiamme kohden, ja onnistuimme löytämään niille kiinnityspisteet toisesta ihmisestä. Minusta tuntuu, että ensi kertaa koko elämäni aikana, tutustun Todelliseen Rakkauden Tilaan.
On eri asia rakastaa lapsiaan, se on itsestäänselvyys, se on suojelemista ja opettamista, ihan eri asia kuin parisuhde rakkaus. Parisuhteessa sinä sitoudut aivan vieraaseen ihmiseen lähtökohtaisesti. Todellinen sitoutuminen voi kestää kauan, kuten meidän tapauksessa kävi. Molemmilla on ollut taustalla paljon ihmissuhdekolhuja, tulemme eroperheistä (vaikkakaan itse en hahmota itseäni sellaiseksi, koska olen vuosikkaasta lähtien elänyt äidin ja isän kanssa, ja tutustunut bioisääni vasta noin kolmekymppisenä) ja olemme samantyylisillä traumoilla elämäämme kulkenut, esim koulukiusattuja olemme jne.

Nyt siis homman nimenä on muutto. Onneksi meillä alkaa olla aikamoinen kokemuksen kirjo jo tästäkin hommasta, yhteiselämämme aikana tämä tuleva muutto on jo kolmas. Viimeiset kaksi "sijoitusta" ovat olleet säälittäviä nysiä, tämän asunnon kohdalla asumisajaksi jää 1v2kk ja edellisen asunnon kohdalla 1v 7kk. Tähän asuntoon kun muutimme, sanoinkin jo silloin, että olemme tässä noin vuoden. Kuinka sitä voikaan olla joskus niin tietoinen kaikesta!
Nyt aiomme pysyä.
Ensinnäkin meillä tulee olemaan tilaa (melkein 200 neliötä)
Tilat ovat käytännössä yhdessä tasossa, mikä on minulle hyvä juttu. Alakerrassa, joka on tiloina 49 neliötä, on teinin tuleva valtakunta( "askarteluhuone" ), ja sen lisäksi teknisiätiloja ja varastoja, joten yläkerrokseen, eli kerrokseen josta tullaan sisään jää keittiö,olohuone,4 makuuhuonetta,kylppäri,sauna,uima-allas/takkahuone, terassi,piha... Autotalli on kyllä asunnon alla myöskin.
Koulu on lähellä, asuinalue erittäin sievää ja rauhallisen oloista - asuinkatumme päässä on kuulema poliisien maja,jossa käyvät saunomassa vuoron päätteeksi, joten heitä näkee ajelemassa tiellä taajaan, uskoisin että omalla tavallaan rauhoittaa menoa. Ostoskeskus, jonka ohi lasten koulumatka käy, vaikutti siistiltä paikalta. Yksi tien ylitys kuuluu koulumatkaan. Minulle on tosi tärkeää, että lasten koulumatka pysyy lyhyenä ja erityisesti turvallisena, ja tottakai se tulee olemaan tärkeää, että heidän työnsä, eli tuo koulu, tulee sujumaan hyvin, ja kavereita tulee, eli uutta elämää. Onneksi nuo lapset ovat niin avoimia ja sosiaalisia, että en usko kaverustumisen tuottavan ongelmia.

Marevan on mennyt nyt tiistaista lähtien. Perjantaina INR oli vasta 1,3, menen tänään uudelleen kontrolloimaan tuloksen, sillä haluan päästä Klexanesta jo eroon! Kieltäydyin ostamasta enää uutta satsia piikkejä,vaikka mies minulle ärmensikin, että pieni hinta se on sinun hengestäsi. No minä uskon ja toivon ja luotan, että INR olisi kivunnut jo lukemiin, joilla uskallan jättää Klexun pois. Laskin,että olen edellisen arvon jälkeen ottanut vielä 3x 2,5 tabl ,joten on hyvät mahkut että arvo on jo ainakin iiihan liki kakkosta eli hoitotason alarajaa. Ottaen huomioon, että arvoni laahasivat pitkään pitkään pitkään juuri tasolla 1,7- 1,8 koska lääkitystäni ei fiksattu riittävästi, niin uskon selviäväni.
Antibiootti loppuu tänään, ja toimenpiteestä on viikko. Uskoisin olevani jo aika OK tällä hetkellä.Pitkä oli tie, kaikkineen. Mielenkiintoinen kokemus vaikkakin raskas. Varmasti ihan räätälöity tähän elämäntilanteeseen oppiläksyksi.

Nyt pitää alkaa taas puuhiin--- eka koneellinen pyykkiä valmistui siinä kohtaa kun heräsin, kiitos ajastettavan koneen.Toinen koneellinen pyörii juuri. Eilisen aikana kaksi koneellista... aika paljon saanut viikata vaatteita ;) Sitten soittoa Elisalle ja tilata nettiliittymän muutto.
Paljon on tapahtumia viimeisille viikoille, joten paljon ei ehdi laakereilla levätä. Pakkaaminen alkaa heti kun laatiokoita saadaan.Uimassakin pitäisi ehtiä käymään, ettei jää uimakortit käyttämättä.

Joten hyvää uutta viikkoa jokaiselle teistä ja kurkkikaa Instasta makupalaa uudesta kodistamme ;)




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...