eli se tilanne, kun neljä koululaista alkavat uuden lukuvuoden ja pienin menee päiväkotiin.
Se on kotiäidin vapaus. Muutama tunti ihan omaa aikaa, jonka sitten kukin käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla -tai jaksamallaan.
Minä jäin keittiönpöydän ääreen kahvikuppini kanssa törröttämään, kun viimeinenkin poistui ulko-ovesta. Kello oli 8.50, ja vitsaili, että hänellä on vielä 10 minuuttia kesälomaa jäljellä :D
Hyvillä mielin jokainen lähti, koulua oli vähän jopa odotettu, mutta kaikki olivat samaa mieltä siitä, että kesä hujahti. Niin minustakin. En muista, että olisin koskaan ennen tuntenut näin, että 2,5kk se vain hurahti ohi. Paljon toki ehdittiin tehdä kesällä ja lapsilla varsinkin oli paljon äksöniä, mutta silti hämmästyttää tämä tunne. Mielenkiintoista.
Todistukset on tietenkin jossain minun hyvässä jemmassa, siksipä alan nyt ensitöikseni kolaamaan kansiotani, ja heitän menemään jokaikisen lippusen, jota en enää tarvi. Kansiollisia kodinpapereita on tässä elämän varrella kertynyt jokunen, yleensä yksi mappikansiollinen vuodessa.
Miten te muut säilötte kaikki epikriisit, lääkemääräykset, päätökset,palkkakuitit,kaikki?????
Eilen varmistui mun uudet kuviot!!!
Olen ihan intopiukeena tästä uudesta käänteestä elämässä. Mä aloitan työt sellaisella kentällä, jota en ollut itse ajatellut taikka kuvitellut itselleni, koskapa olen siis aiemmassa ammatissa suuntautunut alle kouluikäisiin lapsiin. Nyt toiveena oli nuoret ,ja nuoret aikuiset, mutta kenttä hiukan siitä vielä muuttui, ja arastelinkin koko ajatusta alkuun, sanoin jopa ei, ensihätään. Sitten se asia vain jää päähän soimaan, ja totesin, että kyllä se on nyt haasteena otettava tämä, ja ilmoitin, että vastaukseni on sittenkin "jees". Ohjaaja oli mielissään, sillä hän sanoi katsoneensa minua, että sopisin siihen hommaan oikeen hyvin. Ei sitä aina,taikka useinkaan, näe itseään niillä silmillä, miten muut sinut näkee, ja näkee potentiaalisi asioissa. Olen kyllä todella jännittyneen iloinen tästä mahdollisuudesta.
Kuten kirjoitin toisaalla, hyvä kutsuu hyvää, ja tämä hurja onnellisuus mikä minua on "vaivannut" jo viikko tolkulla, on juuri täydellinen alusta sille, että mahdollisimman hyvän ja puhtaan energiaalatauksen saa kaikkeen, ja ne asiat poikivat sitten onnistuneita lopputuloksia.
Suosittelen teille kaikille, harmi etten äkkiseltään teille osaa sitä reseptiä neuvoa, millä tätä "huumetta" saa tuikattua itseensä, mutta luulisin, että omalla kohdallani se vaan on lähtenyt kiitollisuudesta. Minulle toki tarjoiltiin kiitollisuuden tunteminen hyvin helppona pakettina, ihanien tapahtumien saattelemana, jolloin siitä oli helppo ottaa kiinni,ja juurruttaa se osaksi itseä.
Kiitollisuus kasvattaa onnea, ja hymy ylläpitää sitä!
Oikein onnistunutta uutta lukuvuotta jokaiseen kotiin,ja rutkasti enkeleitä matkoille mukaan!!
Se on kotiäidin vapaus. Muutama tunti ihan omaa aikaa, jonka sitten kukin käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla -tai jaksamallaan.
Minä jäin keittiönpöydän ääreen kahvikuppini kanssa törröttämään, kun viimeinenkin poistui ulko-ovesta. Kello oli 8.50, ja vitsaili, että hänellä on vielä 10 minuuttia kesälomaa jäljellä :D
Hyvillä mielin jokainen lähti, koulua oli vähän jopa odotettu, mutta kaikki olivat samaa mieltä siitä, että kesä hujahti. Niin minustakin. En muista, että olisin koskaan ennen tuntenut näin, että 2,5kk se vain hurahti ohi. Paljon toki ehdittiin tehdä kesällä ja lapsilla varsinkin oli paljon äksöniä, mutta silti hämmästyttää tämä tunne. Mielenkiintoista.
Todistukset on tietenkin jossain minun hyvässä jemmassa, siksipä alan nyt ensitöikseni kolaamaan kansiotani, ja heitän menemään jokaikisen lippusen, jota en enää tarvi. Kansiollisia kodinpapereita on tässä elämän varrella kertynyt jokunen, yleensä yksi mappikansiollinen vuodessa.
Miten te muut säilötte kaikki epikriisit, lääkemääräykset, päätökset,palkkakuitit,kaikki?????
Eilen varmistui mun uudet kuviot!!!
Olen ihan intopiukeena tästä uudesta käänteestä elämässä. Mä aloitan työt sellaisella kentällä, jota en ollut itse ajatellut taikka kuvitellut itselleni, koskapa olen siis aiemmassa ammatissa suuntautunut alle kouluikäisiin lapsiin. Nyt toiveena oli nuoret ,ja nuoret aikuiset, mutta kenttä hiukan siitä vielä muuttui, ja arastelinkin koko ajatusta alkuun, sanoin jopa ei, ensihätään. Sitten se asia vain jää päähän soimaan, ja totesin, että kyllä se on nyt haasteena otettava tämä, ja ilmoitin, että vastaukseni on sittenkin "jees". Ohjaaja oli mielissään, sillä hän sanoi katsoneensa minua, että sopisin siihen hommaan oikeen hyvin. Ei sitä aina,taikka useinkaan, näe itseään niillä silmillä, miten muut sinut näkee, ja näkee potentiaalisi asioissa. Olen kyllä todella jännittyneen iloinen tästä mahdollisuudesta.
Kuten kirjoitin toisaalla, hyvä kutsuu hyvää, ja tämä hurja onnellisuus mikä minua on "vaivannut" jo viikko tolkulla, on juuri täydellinen alusta sille, että mahdollisimman hyvän ja puhtaan energiaalatauksen saa kaikkeen, ja ne asiat poikivat sitten onnistuneita lopputuloksia.
Suosittelen teille kaikille, harmi etten äkkiseltään teille osaa sitä reseptiä neuvoa, millä tätä "huumetta" saa tuikattua itseensä, mutta luulisin, että omalla kohdallani se vaan on lähtenyt kiitollisuudesta. Minulle toki tarjoiltiin kiitollisuuden tunteminen hyvin helppona pakettina, ihanien tapahtumien saattelemana, jolloin siitä oli helppo ottaa kiinni,ja juurruttaa se osaksi itseä.
Kiitollisuus kasvattaa onnea, ja hymy ylläpitää sitä!
Oikein onnistunutta uutta lukuvuotta jokaiseen kotiin,ja rutkasti enkeleitä matkoille mukaan!!
Kommentit
Lähetä kommentti