Siirry pääsisältöön

Harrastava (haastava!!!) iltapäivä

Täällä koulut järjestävät Harrastava iltapäivä- toimintaa, eli HIP- kerhoja. Niitä on joka koululla noin neljää lajia, useimmiten löytyy kokkikerho, liikkakerho,tanssikerho,ja viime syksynä taisi juuri tulla mukaan repertuaariin myös koodauskerho. Lisäksi HIP yltää liikuntakeskukseenkin, joka tarjoaa sirkus- ja parkourkerhot, ja uimahallit uintikerhoja ja jäähallit luistelukerhoja. Huikea määrä tarjolla aivan ilmaista toimintaa.
Hyvä #tampere!!!!!!!!!!!!!!!!! Aivan mahtavasti huomioitu lapset, ja tästä kiitänkin todella.

Nyt tietenkin jännittää, koska tuleva kotikaupunkimme #lahti minulla ei ole oikein mitään kuvaa asiasta. Vastaanottavan koulun rehtori on kovin laimea vastaamaan viesteihin, joten tällainen kysely esim koulun kerhoista, ei nyt ole ollenkaan hänen prioriteeteissään selkeästikään kauhean korkealla. Sen puoleen myöskään vastata, milloin voimme mennä käymään lasten tulevissa luokissa. Ainoassa sähköpostivastauksessaan hän ilmoitti "kaikessa rauhassa" miettivänsä lasten luokkasijoituksia, ja kiitteli ettei meiltä ollut kolmoselle tulossa ketään- sen luokka- asteen "seinät" olivat kuulema tulossa vastaan. OK, good for us!

Minun hommakseni jää sitten tosiaankin tämän harrastustoiminnan luominen uudessa kaupungissa.
No hätäkös tässä, kätevä emäntä ottaa ja hoitaa- mä hoidan mä hoidan. Niinhän se tähänkin saakka mennyt.Eihän siinä mitään.KUHAN  vaan osaan hakea niitä harrastusjuttuja ja kerhoja, ja KUHAN niihin sitten pääsee, ja KUHAN ne ei sitten maksa monia satasia. Koska Tampereella ne kaikki on ilmaisia.

Paljonko harrastuksia sinun 8-10-12v lapsilla on????????
Millaisia????

Tänä aamuna vasta tajusin, että ei piip, kyllä tämä touhu alkaa mennä uniin. Siis vaikuttaa nukkumiseen, koska aivot pyörittää karusellia yötäpäivää ja miettii siihen saakka kunnes armelias uni korjaa, jotta miten ja milloinkohan sitä pakkaisi sitä ja tätä ja tota, jaminneköhän tuo ja tuo kama nyt menee siellä. MMMMM... suoraan sanoen ei taida olla kuin 1 Hemnes- lipasto ja 3 Hemnes- pikkupöytää vailla loppusijoituskohdetta, koska eihän meillä ole juurikaan huonekaluja :D Nauran katketakseni ajatukselle, että suureen olkkariin tiputetaan Ektorpin kulmasohva ja Pienemmän mallinen Hemnesin tv-taso :D Voila, siinäpä on sun olkkaris. No ehkä mä oikeasti nautin siitä, että on tilaa huonekalujen ympärillä, nyt kun ne on liki senttisovituksella täällä.Eikä luulisi olevan vaikeaa tupsauttaa muutamaa pikkukamaa jonnekin. Paitsi ainiin, onhan meillä tuo upea eteisen kaluste, Ikealainen, joka rakennettu lattiasta kattoon menevien putkien varaan. Sillekään ei ole paikkaa, koska vastaanottavassa kodissa meillä on kyllä iso naulakko. Noo kaikki aikanaan. Laatikoihin olemme pyrkineet kirjoittamaan kohdehenkilön/ huoneen nimen. Jes. Kuulostaa ihan hyvin organisoidulle. 17.9 kun olemme pitäneen koko päivän kolmen lapsen synttäribileitä, niin sen jälkeen koko loppu huushollin saa laittaa maan tasalle, eli purkaa purettavat huonekalut, joita ei Jumalan kiitos, ole montaa!Minua rasittaa pelkkä ajatuskin niiden  purkamisesta JA uudelleen kasaamisesta. Mies- parkaa.

No niin, mutta tänään on taas uusi viikko pyörähtänyt käyntiin, ja melko työteliään viikonlopun jälkeen olo ei kauhean levännyt ole.Ainoa pikkusiskoni täyttää tänään vuosia, aamulla naputtelin hänelle sentään viestillä onnittelut. Minun aikataulu alkaa labralla, sen jälkeen kissakauppaan ostamaan pet remedyä, samalla Prismassa pyörähtää ruokaostoksilla. Tapaan ysiluokkalaisen vielä koulun jälkeen, kunnes joudun lähteä pienten kanssa keskustaan, ja mies saa viedä neidin lentokentälle, koskapa lähtevät luokkaretkelle! En pääse edes saattelemaan, toisaalta varmaan ihan hyvä, hermoilisin vain ja hermostuttaisin tytön, ja toisaalta säästyn häpeältä, kun en lähde torveilemaan lentokentälle, jossa en todellakaan osaa liikkua. Juntti kun olen, niin olen lentänyt tasan 2 kertaa. Kreikkaan ja takaisin. Silloin vuonna 1989 :) Herranjestas. Pitäisi kyllä paikata tämä kammottava aukko sivistyksessä.

Mahtavaa uutta viikkoa just sulle!! Tökkää kommenttia harrastuksista ;)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...