Täällä ollaan, uures koros.
Juuri tällä hetkellä on ihan toiveikas fiilis, mutta kyllä eilen illalla ei ollut tippa kaukana. Aivan hemmetillistä mättöä ollut viimeinen pari vuorokautta.
Eilinen aamu alkoi klo 7. Siinä pari tuntia ehdittiin viel paketoida viimeistellä ym ennenkuin muuttoauto tuli.Muksut pääsivät juuri parahiksi alta pois ja kouluun. Siitä se sitten alkoi, aivan jumalaton touhu.
Onneksi oli apulaisia, omat isot pojat, tytär ja hänen poikkis (avopuoliso muuten nykyisin! ) ja tyttären kaveri, sekä tietty oma mies ja kaksi muuttomiestä :) Oli ihana tehotiimi, ja loppusiivouksen Supertehotiimiksi kyllä paljastui tytär ja poikkis, jotka puuhasivat kyllä sellaisella tarmolla, että mammaa ois itkettänyt ilosta, jollen olisi ollut niin poikki itse kaikesta. Ei ole sairaan ihmisen hommaa muuttaminen!
Mutta, täällä ollaan. Koti alkaa muotoutua ihanasti, niin että keittiö ja ruokailutila ovat jo ihan ihmisen kodin näköisiä :) Ehkä noin 25 laatikon jälkeen kaikki on purettu ;) Kaksi sänkyä on kasaamatta, mutta se ei maata kaada, vieläkään. Viime yön pikkupojat nukkuivat vieressä, sitten kun minä viimein menin myös, ja senkin jälkeen oli vielä yhtä höpinää ja säätöä. Nooooo....pitää antaa armon käydä oikeudessa nyt.
Oli hiukka ongelmaa netin kanssa, enkä ole kyllä siihen tyytyväinen vieläkään, ja samaan hässäkkään television näkyminen häiriintyi, ja jouduimme hakea kanavia ja nettiyhteyksiä sinnekin ja ja ja... meinasi mennä minulla sormi suuhun kun en ole enää aikoihin ollut meidän perheen tekniikkaihminen.
Mun vanhemmat olivat noin 30 tuntia nonstoppina täällä töissä, ja ilman heidän apua olisin ollut kusessa, suomeksi ilmaistuna...Joten nyt sitten jäin tähän kaaokseen ipanoiden kanssa, huh huijaa.
Kissat ovat olleet ihan paniikissa!!! Olivat karanteenissa niin kauan, että nyt kun heidät vapautettiin, niin eivät osaa tulla vapauteen, vaan menevät koko ajan takaisin karanteenihuoneeseen. Hoh hoijakkaa. Vain meidän kolli on asettunut taloksi.
Jokohan se taas pitäisi jatkaa hommia, johan tässä on teekupillinen nautittukin ja hommat voi jatkua
Ai niin, kouluun tutustuttu, ja huomenna mennään kai kerholaisen kanssa tutustumaan kerhoon. Jännää! Ja ensi viikolla alkaa toden teolla tämä uudessa kaupungissa asustelu. Kääk?
Juuri tällä hetkellä on ihan toiveikas fiilis, mutta kyllä eilen illalla ei ollut tippa kaukana. Aivan hemmetillistä mättöä ollut viimeinen pari vuorokautta.
Eilinen aamu alkoi klo 7. Siinä pari tuntia ehdittiin viel paketoida viimeistellä ym ennenkuin muuttoauto tuli.Muksut pääsivät juuri parahiksi alta pois ja kouluun. Siitä se sitten alkoi, aivan jumalaton touhu.
Onneksi oli apulaisia, omat isot pojat, tytär ja hänen poikkis (avopuoliso muuten nykyisin! ) ja tyttären kaveri, sekä tietty oma mies ja kaksi muuttomiestä :) Oli ihana tehotiimi, ja loppusiivouksen Supertehotiimiksi kyllä paljastui tytär ja poikkis, jotka puuhasivat kyllä sellaisella tarmolla, että mammaa ois itkettänyt ilosta, jollen olisi ollut niin poikki itse kaikesta. Ei ole sairaan ihmisen hommaa muuttaminen!
Mutta, täällä ollaan. Koti alkaa muotoutua ihanasti, niin että keittiö ja ruokailutila ovat jo ihan ihmisen kodin näköisiä :) Ehkä noin 25 laatikon jälkeen kaikki on purettu ;) Kaksi sänkyä on kasaamatta, mutta se ei maata kaada, vieläkään. Viime yön pikkupojat nukkuivat vieressä, sitten kun minä viimein menin myös, ja senkin jälkeen oli vielä yhtä höpinää ja säätöä. Nooooo....pitää antaa armon käydä oikeudessa nyt.
Oli hiukka ongelmaa netin kanssa, enkä ole kyllä siihen tyytyväinen vieläkään, ja samaan hässäkkään television näkyminen häiriintyi, ja jouduimme hakea kanavia ja nettiyhteyksiä sinnekin ja ja ja... meinasi mennä minulla sormi suuhun kun en ole enää aikoihin ollut meidän perheen tekniikkaihminen.
Mun vanhemmat olivat noin 30 tuntia nonstoppina täällä töissä, ja ilman heidän apua olisin ollut kusessa, suomeksi ilmaistuna...Joten nyt sitten jäin tähän kaaokseen ipanoiden kanssa, huh huijaa.
Kissat ovat olleet ihan paniikissa!!! Olivat karanteenissa niin kauan, että nyt kun heidät vapautettiin, niin eivät osaa tulla vapauteen, vaan menevät koko ajan takaisin karanteenihuoneeseen. Hoh hoijakkaa. Vain meidän kolli on asettunut taloksi.
Jokohan se taas pitäisi jatkaa hommia, johan tässä on teekupillinen nautittukin ja hommat voi jatkua
Ai niin, kouluun tutustuttu, ja huomenna mennään kai kerholaisen kanssa tutustumaan kerhoon. Jännää! Ja ensi viikolla alkaa toden teolla tämä uudessa kaupungissa asustelu. Kääk?
Kommentit
Lähetä kommentti