Tämä aamu oli pitkästä aikaa aikamoinen hullunmylly- aamu. Kaikki oli känkkäränkällä. Ipana ei suostunut pukemaan, ei lääkittäväksi, ei pesemään hampaita... koska ei ehtinyt iskän kyydillä päikkyyn! Isin pitää lähteä ajoissa, jotta ehtii sinne duuniin, joka vielä on, ja jos ei ole reipas liikkeissään, ei ehdi iskän mukaan.
En mene päikkyyn, tuumaa hän, pidän vapaapäivän.
Minä haluun kanssa leivän!!!
Iskä tekee puolikkaan leivän ja häipyy töihin. Unohtaa puhelimensa kotiin, ja perään ei voi soittaa edes :)
Alan jahdata Ipanaa, ja käskyttää kunnon Poliisimeiningillä.
Et saa leipää ennen kuin on puettu ja lääke otettu. Hus hus vessaan hampaiden pesulle lääkkeen otolle, pukemaan.
Pue vielä ulkohousut ja kengät,niin sitten saat leivän.
Joudun toki sitoa kengännauhat, mutta sitten Ipana oli ready, ja ulkona ovesta leipä kourassa.
Koululaiset 12-10-8 , vääntivät sitten taas kaikesta.Ihme nulputusta toisilleen. Kasiin menevät lähtivät luimistellen, ja tokaluokkalainen jäi vielä tunniksi.
Miten hitossa kaikki taas kasaantui yhteen aamuun? No mutta hei, selvittiin!! TAAS!!!!!!
Ipanan päikkyyn vieminen sujui ihan hyvin, ei enää roikkumista ja takertumista, koska ikkunaheipat on ihan jees- juttu myös.Niimpä sitten vilkutellaan ikkunasta kun olen jo ulkona.
Portilla vastaan tulee joku, jonka nimikettä en muista, mutta jonka tunnen. -Niin kuulin että olette muuttamassa.... no toivottavasti pärjäätte siellä sitten.
PÄRJÄÄTTE??????????????
Sanoin, tottakai me pärjätään.
Onko tämä kaupunki ainoa maan päällä ,jossa voimme elää olla asua, ja PÄRJÄTÄ?
Ihmettelen tuota asennetta?
Miksi pitää aina ajatella että iso muutos on automaattisesti huono juttu?
Tottakai minä ymmärrän, että iso muutos vaatii paljon, se ON iso ruljanssi viedä kaikki uuteen kaupunkiin. MUTTA mikä hiton kirjoittamaton tosi asia on se, että se olisi huono juttu, noin niinkuin pitkässä juoksussa????
Itse asuin ko. kaupungissa ihan onnistuneesti 11 vuotta, ennen näitä viittätoista tämän kaupungin vuotta. Ja ellen olisi tänne ajautunut nykyisen ex.mieheni takia, asuisin varmaan vieläkin siellä!!!
Paluu ihan KOTI-KOTIkaupunkiinkin on houkuttanut jo monta vuotta, mutta yllättäen sillekin ideaalle on löytynyt vastustajia, ja ehkä siinä kohtaa jopa ymmärrän miksi. SE on nykyään hyvin pienipalveluinen pikkukaupunki, joten rutkasti suuremmassa lähikaupungissa, jonne nyt muutamme, on toki palveluita ihan eri tavalla.
En tajua mikä ongelma ihmisillä on, voivotella nyt sitä, että joudun muuttamaan Ipanan astma- ja munuaiskontrollit toiseen kaupunkiin, jossa on keskussairaala. No VOI VOI!!!!!!!!!!!
Että miksi ihmeessä juuri tämä kaupunki, olisi Suomessa ainoa, jossa ihminen voi onnellisesti elää jne. Tässä kaupungissa olen kokenut elämäni pahimmat tragediat ja olen saanut myös paljon pahaa päälleni, ettei tämä pyhimyksen viittaa päälleen saa ajatuksissani. Kiitos näistä 15 vuodesta ja 4 kuukaudesta.Kiitos, ihan oikeasti. Ja tottakai. Mikäpä ettei. Mutta että muualla olisi automaattisesti huonommin? PYHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH
Jep. Suunnittelmani oli siis kuunnella musiikkia ja kirjoittaa. Laitoin Spotifysta Hidasta Elämää- soittolistan, mutta siihen kerätty musiikki ei nyt toiminut tähän hetkeen minulla, ja jouduin sulkea sen jollotuksen taustalta.Laitan sen kohta päälle, mutta jonkun muun soittolistan, tarvin siivousmusaa. Laitan taas tuvanpuolen kuntoon, niin jaksaa paremmin elää näiden laatikoiden keskellä.
Minä nautin suunnattomasti ajatuksesta, että uudessa kodissa omia huoneita riittää melkein kaikille, ja minä ja mies saamme viimein OMAN makkarin, jonka jaamme (periaatteessa) vain me kaksi, mutta käytännössä ...Ipana. No kumminkin. Lapset kun ovat pakanneet, kirjoittaneet laatikon päälle nimensä. Tietää heti mihin huoneeseen mikäkin on matkalla. Olen tyytyväinen, iloinen, ja osin hämmentynytkin.
Olo on kuin Liisalla Ihmemaassa, en vielä osaa ajatella mille tuntuu sitten asua siellä.
Arastelen varmaan alkuun ,ja kuljen hipsien, kunnes tajuan mitkä maisemat minulle avautuu olkkarin ikkunasta ja se valon määrä!
Ruokailutila on samaa tilaa, joten ruokapöydän alle on saatava maatto, että se näyttää fiksummalle. Musta iso matto varastosta on kuin tehty siihen. Pakkohan tämän kaiken valkoisen ja kevyen rinnalle on laittaa hiukan painoakin.
Nyt jos viimeistelisi aamupalan, laittaisi musiikkia soimaan ja alkaisi hommiin ...
Kuulostaa ihan selkeästi torstain suunnitelmalle.
Mukavaa tätä päivää Sullekin!!!!
Ai niin eilisestä Sadonkorjuu juhlasta synttärisankarin juttuja
En mene päikkyyn, tuumaa hän, pidän vapaapäivän.
Minä haluun kanssa leivän!!!
Iskä tekee puolikkaan leivän ja häipyy töihin. Unohtaa puhelimensa kotiin, ja perään ei voi soittaa edes :)
Alan jahdata Ipanaa, ja käskyttää kunnon Poliisimeiningillä.
Et saa leipää ennen kuin on puettu ja lääke otettu. Hus hus vessaan hampaiden pesulle lääkkeen otolle, pukemaan.
Pue vielä ulkohousut ja kengät,niin sitten saat leivän.
Joudun toki sitoa kengännauhat, mutta sitten Ipana oli ready, ja ulkona ovesta leipä kourassa.
Koululaiset 12-10-8 , vääntivät sitten taas kaikesta.Ihme nulputusta toisilleen. Kasiin menevät lähtivät luimistellen, ja tokaluokkalainen jäi vielä tunniksi.
Miten hitossa kaikki taas kasaantui yhteen aamuun? No mutta hei, selvittiin!! TAAS!!!!!!
Ipanan päikkyyn vieminen sujui ihan hyvin, ei enää roikkumista ja takertumista, koska ikkunaheipat on ihan jees- juttu myös.Niimpä sitten vilkutellaan ikkunasta kun olen jo ulkona.
Portilla vastaan tulee joku, jonka nimikettä en muista, mutta jonka tunnen. -Niin kuulin että olette muuttamassa.... no toivottavasti pärjäätte siellä sitten.
PÄRJÄÄTTE??????????????
Sanoin, tottakai me pärjätään.
Onko tämä kaupunki ainoa maan päällä ,jossa voimme elää olla asua, ja PÄRJÄTÄ?
Ihmettelen tuota asennetta?
Miksi pitää aina ajatella että iso muutos on automaattisesti huono juttu?
Tottakai minä ymmärrän, että iso muutos vaatii paljon, se ON iso ruljanssi viedä kaikki uuteen kaupunkiin. MUTTA mikä hiton kirjoittamaton tosi asia on se, että se olisi huono juttu, noin niinkuin pitkässä juoksussa????
Itse asuin ko. kaupungissa ihan onnistuneesti 11 vuotta, ennen näitä viittätoista tämän kaupungin vuotta. Ja ellen olisi tänne ajautunut nykyisen ex.mieheni takia, asuisin varmaan vieläkin siellä!!!
Paluu ihan KOTI-KOTIkaupunkiinkin on houkuttanut jo monta vuotta, mutta yllättäen sillekin ideaalle on löytynyt vastustajia, ja ehkä siinä kohtaa jopa ymmärrän miksi. SE on nykyään hyvin pienipalveluinen pikkukaupunki, joten rutkasti suuremmassa lähikaupungissa, jonne nyt muutamme, on toki palveluita ihan eri tavalla.
En tajua mikä ongelma ihmisillä on, voivotella nyt sitä, että joudun muuttamaan Ipanan astma- ja munuaiskontrollit toiseen kaupunkiin, jossa on keskussairaala. No VOI VOI!!!!!!!!!!!
Että miksi ihmeessä juuri tämä kaupunki, olisi Suomessa ainoa, jossa ihminen voi onnellisesti elää jne. Tässä kaupungissa olen kokenut elämäni pahimmat tragediat ja olen saanut myös paljon pahaa päälleni, ettei tämä pyhimyksen viittaa päälleen saa ajatuksissani. Kiitos näistä 15 vuodesta ja 4 kuukaudesta.Kiitos, ihan oikeasti. Ja tottakai. Mikäpä ettei. Mutta että muualla olisi automaattisesti huonommin? PYHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH
Jep. Suunnittelmani oli siis kuunnella musiikkia ja kirjoittaa. Laitoin Spotifysta Hidasta Elämää- soittolistan, mutta siihen kerätty musiikki ei nyt toiminut tähän hetkeen minulla, ja jouduin sulkea sen jollotuksen taustalta.Laitan sen kohta päälle, mutta jonkun muun soittolistan, tarvin siivousmusaa. Laitan taas tuvanpuolen kuntoon, niin jaksaa paremmin elää näiden laatikoiden keskellä.
Minä nautin suunnattomasti ajatuksesta, että uudessa kodissa omia huoneita riittää melkein kaikille, ja minä ja mies saamme viimein OMAN makkarin, jonka jaamme (periaatteessa) vain me kaksi, mutta käytännössä ...Ipana. No kumminkin. Lapset kun ovat pakanneet, kirjoittaneet laatikon päälle nimensä. Tietää heti mihin huoneeseen mikäkin on matkalla. Olen tyytyväinen, iloinen, ja osin hämmentynytkin.
Olo on kuin Liisalla Ihmemaassa, en vielä osaa ajatella mille tuntuu sitten asua siellä.
Arastelen varmaan alkuun ,ja kuljen hipsien, kunnes tajuan mitkä maisemat minulle avautuu olkkarin ikkunasta ja se valon määrä!
Ruokailutila on samaa tilaa, joten ruokapöydän alle on saatava maatto, että se näyttää fiksummalle. Musta iso matto varastosta on kuin tehty siihen. Pakkohan tämän kaiken valkoisen ja kevyen rinnalle on laittaa hiukan painoakin.
Nyt jos viimeistelisi aamupalan, laittaisi musiikkia soimaan ja alkaisi hommiin ...
Kuulostaa ihan selkeästi torstain suunnitelmalle.
Mukavaa tätä päivää Sullekin!!!!
Ai niin eilisestä Sadonkorjuu juhlasta synttärisankarin juttuja
Poniajeluu
Lain väärällä puolella ;)
Lisäksi neiti sai Pelleltä synttärilaulun, jonka videoin (ja mitä en löydä nyt mistään,kiva)
BAI.
Kommentit
Lähetä kommentti