Siirry pääsisältöön

Viimeinen viikonloppu tässä kodissa

Aivoni ovat olleet jollain ihme taajuudella jo hetken. Monta toimintoa on kytketty pois päältä. Toimin kuin robotti, tiedän minne olen menossa, minne siirtymässä, se kaikki tuntuu aika oudolle mutten jaksa välittää siitä outouden tunteesta. Päätökset on tehty, ne on tehty vähän niinkuin itse en olisi ollut päättämässä, vaan antautunut virran vietäväksi. On hyvä, ettei kaikkea päätä aktiivisesti, vaan kulkee sinne, minne virta vie.

Paljon tapahtumia ollut tässä, hirveästi. Muutakin kuin muuttoa. Kroppa ja mieli ovat väsyksissä jo, mutta vasta ensi viikon keskiviikko iltana, kun olemme täältä ajaneet uuteen kotiin, on ehkä aikaa sitten huokaista. Sitten elämme sielläpäässä kaaoksessa x- aikaa. Mutta sittenhän meillä on aikaa, kaksi työtöntä ihmistä ja Ipana, mitä meillä muuta olisi kuin aikaa- ylipäänsä tässä elämässä. Aikaa!!

Laatikkopinot kasvaa. Emokissa kusee ja paskoo pitkin kämppää, läjiä saa siivota monta päivän aikana. Ei huvittaisi, suututtaa tuollainen ylimääräinen homma. Toivottavasti lopettaa heti muuton jälkeen!!!

On pakko tehdä jotain muutakin, kuin vain pakata. Ajatella muuta... mutta liian nopeasti ajatukset karkaavat...
Tänään nousin ylös klo 6. Pesukone oli aloittanut ajastetun ohjelmansa jo puoli tuntia aiemmin, joten laittelin kahvit ja puurot valmistumaan. Yläkerrasta kuulin, että siellä on joku hereillä.
Viimeinenkin koululainen lähti juuri, muut lähtivät tunti sitten, mies ja ipana jo puoli kasilta. Tänään kolmikko menee isälleen, yhtään en tiedä milloin seuraavan kerran on isäviikonloppu...

Minun pitäisi nyt vielä hoitaa uusien pesukoneiden ja kuivurin tilaus...ja jännittää muiden viime hetken tilausten saapuminen vielä tänne. Onneksi on vielä viikko.. viikon päästä aamutuimaan mies lähtee viimeistä kertaa nykyisen työnantajansa palvelukseen. Palauttaa kodin avaimet, ja ajelee uuteen kotiin sen 1,5 tuntia. Pääsee sitten päätään nollaamaan jo viikonloppuna isänsä luo Ipanan kera, hän kun on sellainen ihminen, joka patoaa tunteitaan sisään, ja siellähän ne ei muuta tee kuin haittaa. Tulee hänelle siis ihan varmasti tarpeeseen. Toivon että kaikki menee nyt hyvin, hänenkin osaltaan, ja että pieni työtauko tekee hyvää.

Meidän osalta tämä viikonloppu siis alkaa sillä, että viemme muksut isilään. Siitä sitten kurvaamme kodinkoneliikkeeseen ja ostamaan ämpäreitä. Juu, ämpäreitä, sillä akvaario muuttaa tänä viikonloppuna uuteen kotiin,ja vettä pitää ottaa hiukan mukaan, ja tietenkin kaloja varten muutenkin, niin että akvaario alkaa toimia hyvällä bakteerikannalla sitten uudelleen. Onhan siinäkin iso homma, kun kaikki hiekat tyhjennetään jne... Minun vanhemmat tulee lauantaina sinne uudelle kodille katsomaan paikat, tuovat yhden kissankopan lisää, ja suunnitellaan muuttopäivää, jota he tulevat ohjaamaan sinne päähän. Itsehän minä ja lapset olemme pois koko muuton jaloista- lapset ovat koulussa,Ipana päiväkodissa ja minä jään siivoamaan yläkertaa tänne. Vasta poikien kerhojen jälkeen me lähdemme. Tulee varmaan haikea lähtö. Pitääkin muistaa, etten itse ainakaan mitenkään "nosta sitä esiin", sillä en todellakaan halua mitään järkyttynyttä itkukonserttia aiheuttaa.

Hommia siis viikonloppu.
Suunnitelma on sellainen, että maanantai on viimeinen työpäivä täällä. Tiistai levätään, jotta keskiviikkona jaksetaan puristaa. Alkaa jännittää kyllä!

Kai se on alettava orientoitua tähän päivään taas. Koneellinen pyykkiä on jo kuivana rummussa, kolmas kupillinen kahvia kylmentynyt kuppiin, tiskikone odottaa tiskejä ja pöytä siivoamista. Kuulostaa ihan sille, että mamman työpäivä on juuri alkanut.

Ai niin, olipa ihanaa vertaistukea, kun eilen julkaisin Suurperheiden Äidit- ryhmässä tekstin:
"Se tunne kun ostat monta pakettia sukkia lapsille, ja niillä on parillisia sukkia...hetken  :) "

Moni samaistui fiilikseen täysin rinnoin, ja jakoi samanlaisia epätoivon tarinoita, kuin itsellekin tuttua. Se vaan on mysteeri, miten niitä sukkia katoaa niin paljon. 

Kivaa että on hiukan vertaistukea, kummasti se lisää tunnetta, ettei ole pelkästään itse ja ainoa, joka kokee näitä fiiliksiä, mitä syntyy kun useamman lapsen huushollia pyörittää. Vaikka eihän meillä asu enää kuin viisi kotona :( 

Hyvää viikonloppua sullekin, ja voimia- voimia sulle ja voimia mulle :)

ps. Luepa Toivon Tähden Blogista vähän kivistä, ja miten ne voi sinuakin auttaa.
Minulla on tällä hetkellä Ametisti kaulassa, ruusukvartsia ja aventuriinia kädessä ja sormuksessa ja kaulakorussa granaatti.

Aventuriini on tällä hetkellä minun lempikivi: 

Aventuriini, vihreä (lähde: Energiakeskus Indigo )

VÄRI: vihreä.
KUVAUS: Mattamainen, hienojen kvartsirakeiden muodostama kasauma, jonka vihreä väri on peräisin kromikiillesuomuista. Aventuriini on saanut nimensä sitä muistuttavalta lasilaadulta, joka sattumalta keksittiin Italiassa 1700-luvulla - sattumalta on italiaksi 'a ventura'.
ESIINTYMÄT: Brasilia, Intia, Italia, Kiina, Nepal, Tiibet, Venäjä.
VOIMA: Vihreä aventuriini kohottaa itsenäisyyttä, vahvistaa jalkoja ja jänteitä. Se auttaa ammatinvaihdossa ja tuo tullessaan hyvinvointia sekä tunteellista tasapainoa. Aventuriini on yleisrauhoittava ja parantava kivi, joka antaa kantajalleen omanarvontunnetta ja uskoa itseensä (4).
MUUTA: Vihreä aventuriini on myös yksi Ravun, Neitsyen ja Vaa'an horoskooppikivistä.
KIVIVINKKI: Muinoin vihreän aventuriinin uskottiin kutsuvan Onnetarta erityisesti raha-asioiden suhteen eli tämä kivi on suositeltava voimakivi esimerkiksi kasinolla kävijälle.



:D


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...