Lauantaina, vietimme kolmen muksun synttäreitä. Vienolla oli viisi kaveria, mutta pojille tuli vain 2 kummallekin. Aikamoiset hulabaloot nämä saivat yhdessä aikaan, ja Vettä Kengässä- leikki oli aivan hulvatonta, kun eteisessä odotti malttamattomina viisi tyttöä, joiden nimiä emme muistaneet tällä puolen, minä ja pojat siis.Lopulta kirjoitin laput pojille, ja kun tyttö tuli kysymään Pääsenkö Taivaaseen, niin poika kysyy että mikäs sun nimi on ja jos nimi ei täsmännyt niin vettä saappaassa vaan :D Oli hauskaa.
Perinteinen musiikin pysäytys ja äkkiä istumaan määrätylle paikalle- leikkikin oli huikea menestys.
Lattialla oli tyynyjä ja leikkijien päällä välkkyi discovalo. Hauskaa oli!!
Danielin parhaat vieraat oli kumminkin kummitäti ja setä.
Mies teki taas reissun Lahteen, sinne meni nyt eka huonekalukin, neljälläkympillä ostettu Ektorpin sohva, joka oli pakko ostaa "ku halvalla sai", niinku Sulo Vileen sanoi. Ostin sen hätäseen lisäistumatilaksi olkkariin, niin tulee sitten väljemmät veet jos sattuu olemaan porukkaa enemmänkin. Myöskin todistetusti Ektorpilla on ihan hyvä nukkua, mummo ja pappa aina nukkuu meillä kulma-Ektorpilla :)
Tämä päivä taas tehty hommia eteenpäin. Eteinen on hyvin pitkälle tyhjätty ja pantu pakettiin. Alkuperäinen naulakko on laitettu takaisin, ja oma kiva Ikealainen hylly irroteltu.Yllättävän paljon täältä kyllä irtoaakin kamaa... olen vähän hämilläni ,koska vielä hetki sitten ajattelin että eihän se nyt ole kuin pakata kamat.Mutta juu, onhan se. Aika hurjasti tämä vie voimia, en kiellä, mutta en minä nyt osaa tätä negatiivisenakaan ajatella. Väsyttää ja uuvuttaa, mutta onneksi on kivojakin juttuja ja hetkiä tässä välissä.Toivon vaan, että osaan antaa lapsille mahdollisimman paljon vapaata aikaa olla vielä kamujensa kanssa. Surettaa kyllä paljon, nyt vaallankin, kun niitä kavereita on käynyt meillä paljon. Minä vaan toivon, että he lumpsahtavat hyvin uusiin luokkiinsa, saavat kavereita ja saavat luotua uusia sosiaalisia kontakteja. Kyllä ne tärkeät ihmiset säilyy sydämissä, ja lupaan ,että paikkakuntaa en vaihda ihan helpolla. Siellä ollaan sitten ja pysytään, minne nyt mennään.
Perjantaina minulla oli Milo mukana, kun lähdimme liikenteeseen. Ajoimme optikkoliikkeen kautta korjauttamassa hänen rillit, ja sieltä sitten äidin kynilään, eli kampaajalle. Kesällähän yksi hiivatin tunari- kampaaja kyni minun hiukset aivan muodottomaksi paskaksi, ja vaikka olen nyt 3kk kasvattanut niitä, niin edelleenkään tuosta päällisosasta "ei saa vielä mitään" koska se oli ohennettu pilalle. Kyllä tämä kampaaja katseli kauhuissaan mun hiuksia kun kerroin mikä niihin iski...mutta onneksi sai sivut ja niskan siistittyä niin, että tässähän ollaan melkeen ihmisen näköisii- jos toi naamavärkki ei rupsahtaisi näin hirvittävää vauhtia!!! Minusta tuntuu että olen 4 kuukaudessa vanhentunut kaksi vuotta. No mutta se siitä, paitsi että piti kylläkin kertoa, että Milo kävi Arnoldsilla sillä välillä kun olin kampaajalla, ja hän tykkäsi kun olimme kahdestaan liikenteessä. Joten annoin itselleni sellaisen "käskyn" että minun pitää kertakaikkiaan antaa joka lapselle sitä henkilökohtaista aikaa niin paljon enemmän, nyt kun heidän koko elämänsä jää tänne, eivätkä he osaa ajatelle elämää "siellä uudessa kodissa" eikä muutenkaan futuurissa- he elävät vain tätä hetkeä, ja kokevat menetystä juuri tästä elämästä. Se on toki surullista, mutta edelleen minä sanon tämän : me tarvimme tämän muutoksen. Syytä en tiedä, enkä osaa selittää. Aika vaan loppui, täällä.
Hyvin olen saanut myytyä asioita "muuton alta" ,mutta kyllähän tässä tätä muutettavaa riittää. Kumminkin se kierrätyksen ideologia monitahoisesti, toteutuu tässä. Vanhaa pois, ja uusia värähteitä tilalle.
Pennut ovat muuten kasvaneet huikeasti, ja ovat jo pieniä seikkailijoita.
Olen vihdoin oppinut tunnistamaan heidät :)
He ovat Valkonenä, Valkoleuka,Pilkku (eli valkoinen täplä vasemmalla puolella naamaa)Näillä kolmella on valkoiset sukat sekä vatsan alunen, ja Milla Magia, se on se musta.Kaikilla on myös hassun kirjavaa väritystä se musta turkinosa, joillakin on ihan kuin Bengalin väritystä siinä. Varmuudella on kaksi poikaa ja 1 tyttö, toinen tyttö on vähän 50/50, ja minun tunnistustaidoilla ne pitää katsoo tarkkaan ;)
Instassa on jotain kuvia.
Mutta tästä sitten vain uuteen viikkoon,ja uuteen nosteeseen taas,vaikka kintut huutaa jo armoa, enkä enää tiedä kumpaa sattuu enemmän,vasemman jalan reittä polven takia vaiko oikean jalan nilkkaa, joka on taas jäykistynyt kivusta ja kävelystä...
Paljon on tekemistä tälläkin viikolla, ja tulevana viikonloppuna lapset käyvät viimeistä kertaa isilässä näin lähimatkailuna, ja me muut käymme muuttamassa akvaarion uuteen kotiin.
Perinteinen musiikin pysäytys ja äkkiä istumaan määrätylle paikalle- leikkikin oli huikea menestys.
Lattialla oli tyynyjä ja leikkijien päällä välkkyi discovalo. Hauskaa oli!!
Danielin parhaat vieraat oli kumminkin kummitäti ja setä.
Mies teki taas reissun Lahteen, sinne meni nyt eka huonekalukin, neljälläkympillä ostettu Ektorpin sohva, joka oli pakko ostaa "ku halvalla sai", niinku Sulo Vileen sanoi. Ostin sen hätäseen lisäistumatilaksi olkkariin, niin tulee sitten väljemmät veet jos sattuu olemaan porukkaa enemmänkin. Myöskin todistetusti Ektorpilla on ihan hyvä nukkua, mummo ja pappa aina nukkuu meillä kulma-Ektorpilla :)
Tämä päivä taas tehty hommia eteenpäin. Eteinen on hyvin pitkälle tyhjätty ja pantu pakettiin. Alkuperäinen naulakko on laitettu takaisin, ja oma kiva Ikealainen hylly irroteltu.Yllättävän paljon täältä kyllä irtoaakin kamaa... olen vähän hämilläni ,koska vielä hetki sitten ajattelin että eihän se nyt ole kuin pakata kamat.Mutta juu, onhan se. Aika hurjasti tämä vie voimia, en kiellä, mutta en minä nyt osaa tätä negatiivisenakaan ajatella. Väsyttää ja uuvuttaa, mutta onneksi on kivojakin juttuja ja hetkiä tässä välissä.Toivon vaan, että osaan antaa lapsille mahdollisimman paljon vapaata aikaa olla vielä kamujensa kanssa. Surettaa kyllä paljon, nyt vaallankin, kun niitä kavereita on käynyt meillä paljon. Minä vaan toivon, että he lumpsahtavat hyvin uusiin luokkiinsa, saavat kavereita ja saavat luotua uusia sosiaalisia kontakteja. Kyllä ne tärkeät ihmiset säilyy sydämissä, ja lupaan ,että paikkakuntaa en vaihda ihan helpolla. Siellä ollaan sitten ja pysytään, minne nyt mennään.
Perjantaina minulla oli Milo mukana, kun lähdimme liikenteeseen. Ajoimme optikkoliikkeen kautta korjauttamassa hänen rillit, ja sieltä sitten äidin kynilään, eli kampaajalle. Kesällähän yksi hiivatin tunari- kampaaja kyni minun hiukset aivan muodottomaksi paskaksi, ja vaikka olen nyt 3kk kasvattanut niitä, niin edelleenkään tuosta päällisosasta "ei saa vielä mitään" koska se oli ohennettu pilalle. Kyllä tämä kampaaja katseli kauhuissaan mun hiuksia kun kerroin mikä niihin iski...mutta onneksi sai sivut ja niskan siistittyä niin, että tässähän ollaan melkeen ihmisen näköisii- jos toi naamavärkki ei rupsahtaisi näin hirvittävää vauhtia!!! Minusta tuntuu että olen 4 kuukaudessa vanhentunut kaksi vuotta. No mutta se siitä, paitsi että piti kylläkin kertoa, että Milo kävi Arnoldsilla sillä välillä kun olin kampaajalla, ja hän tykkäsi kun olimme kahdestaan liikenteessä. Joten annoin itselleni sellaisen "käskyn" että minun pitää kertakaikkiaan antaa joka lapselle sitä henkilökohtaista aikaa niin paljon enemmän, nyt kun heidän koko elämänsä jää tänne, eivätkä he osaa ajatelle elämää "siellä uudessa kodissa" eikä muutenkaan futuurissa- he elävät vain tätä hetkeä, ja kokevat menetystä juuri tästä elämästä. Se on toki surullista, mutta edelleen minä sanon tämän : me tarvimme tämän muutoksen. Syytä en tiedä, enkä osaa selittää. Aika vaan loppui, täällä.
Hyvin olen saanut myytyä asioita "muuton alta" ,mutta kyllähän tässä tätä muutettavaa riittää. Kumminkin se kierrätyksen ideologia monitahoisesti, toteutuu tässä. Vanhaa pois, ja uusia värähteitä tilalle.
Pennut ovat muuten kasvaneet huikeasti, ja ovat jo pieniä seikkailijoita.
Olen vihdoin oppinut tunnistamaan heidät :)
He ovat Valkonenä, Valkoleuka,Pilkku (eli valkoinen täplä vasemmalla puolella naamaa)Näillä kolmella on valkoiset sukat sekä vatsan alunen, ja Milla Magia, se on se musta.Kaikilla on myös hassun kirjavaa väritystä se musta turkinosa, joillakin on ihan kuin Bengalin väritystä siinä. Varmuudella on kaksi poikaa ja 1 tyttö, toinen tyttö on vähän 50/50, ja minun tunnistustaidoilla ne pitää katsoo tarkkaan ;)
Instassa on jotain kuvia.
Mutta tästä sitten vain uuteen viikkoon,ja uuteen nosteeseen taas,vaikka kintut huutaa jo armoa, enkä enää tiedä kumpaa sattuu enemmän,vasemman jalan reittä polven takia vaiko oikean jalan nilkkaa, joka on taas jäykistynyt kivusta ja kävelystä...
Paljon on tekemistä tälläkin viikolla, ja tulevana viikonloppuna lapset käyvät viimeistä kertaa isilässä näin lähimatkailuna, ja me muut käymme muuttamassa akvaarion uuteen kotiin.
PAKATTU!!!!!!!!!!!
Tämä kissa on valmis jo muuttamaan
Kommentit
Lähetä kommentti