Siirry pääsisältöön

Päivän pohdinnassa : Kengät

4- vuotiaallemme pitäisi ostaa kengät.
Nykyiset ovat kärjestä liki puhki, ainakin erittäin kuluneet, kaikki päällismateriaalit rikki siis.
Kengät näyttävät tosi karseille. Lisäksi ne on isoveljen kengät, ja numeroa liian isot.

Kahdet aiemmat kengät, piipin kalliit Vikingin lenkkarit ja vähemmän kalliit Leviksen kangastennarit, hän sai täysin tuhottua. Yhdessä kesässä. Parissa kuukaudessa.
OIKEASTI!
Ja nämä veljeltä napatut lenkkaritkin...ei niille kyllä enää oikein kehtaisi julkisesti kulkea, vaan ei huvittais enää laittaa lanttiakaan kenkiin, jotka pikkumies tuhoaa heti.

Tapa millä hän tuhoaa kengät on perinteinen tämänikäisen lapsen tapa.
Jarrutetaan karusellissa, keinussa...pyöräillessä. Kontataan kivikolla..kyllä ne kärjet siitä kuluu, elleivät metallia ole.

Eilen City Marketissa kolasin kenkähyllyjä. Alennuksia on lenkkareista ihan kivasti, mutta silti 19-25 euroa kengistä, jotka ovat esittelykunnossa vain hetken, ei nappaa. Ja kumminkin olisi kiva, kun kulkee muksun kanssa vaikka kaupassa, että olisi säädylliset kengät jalassa.

Hoh hoijaa.
Ajattelin siis mennä kirpparille tässä viikonloppuna, koska mies uhosi lähteä ajelemaan tulevaan kotikaupunkiimme viemään kuormaa. Minulla ei sille reissulle nyt huvitusta riitä.

Prinsessa numero 2 tuli tänään Saksasta kotiin, ehjinnahoin, ja monta kokemusta rikkaampana. Äitinsä lailla oli kokenut hämmentävänä erilaiset tavat ja ihmiset, ja vallankin sen, että englantia ei ollut tarjottu juurikaan kieleksi saksanmaalla, vaan tiiviisti oli yritetty saksaa puhua.
Tämä kuulostaa kyllä sille, että meidän pitää ehdottomasti alkaa harrastamaan matkailua enemmän. Vaikka kotimaan reissailu onkin kivaa, mutta eittämättä ulkomaanmatkailu avartaisi enemmän.

Mutta ne kengät.
Ostoslistalla. Tänä viikonloppuna! Kirppikseltä (saahan sitä aina toivoa)

Mukavaa viikonloppua just sulle !


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...