Siirry pääsisältöön

Asiaa autostani :)

Auto on minulle tärkeä kulkuväline.Se on mulle vähän kuin invamopo,mutta sillä ei voi ajaa lähellekkään päiväkotia,eikä edes invapaikalle,koska en ole jaksanut selvittää,saisinko sellaista lupaa.Sen perusteella miten vaikeaa joskus on kävellä,luulisin saavani sen/olevani oikeutettu.

Tämä auto tuli mulle joulukuussa 2013.Itsenäisyyspäivänä.Hain sen entisestä kotikaupungistani mieheltä,joka ei selvästikkään ollut arvostanut sen sulokkuutta.Tämän sulokkuuden kylläkin ymmärsin vasta sen jälkeen,kun meistä oli tullut kamut.Vaikka entinen autoni oli ollut iso juoppo,tuntui tämäkin alkuun vaikealle hallita.Se tottumus nääs...Ja se tuntui kaikkine ominaisuuksineen niiiiin hienolle.

No jokatapauksessa,autoni on minulle liki päivittäinen käyttötavara.Nyt talviaikaan se lähtee heti aamukierrokselle kuskaamaan minua ja 2-3 poikaa.Talvella lämmitin sitä melkein säännöllisesti,ellen sitten unohtanut tolppaan säätää oikeaa aikaa,enkä jaksanut enää sängystä nousta sitä säätämään.Mies tosin saattoi säätää sen aikaan töihin lähtiessään puoli kuudelta- siitä tasan kahden tunnin päästä olisi meidän lähtöaika joka  tapauksessa.Aina hän ei muistanut.

Autoni mahdollistaa minulle jonkinlaisen elämän kodin ulkopuolella.Sosiaalista elämää se ei voi minulle kyllä lisää taikoa,mutta pelkkä ajelukin on kivaa.Aamulla radiosta tulee Suomipopin aamulypsy,se on kyllä hauska radio-ohjelma.Toisinaan naamaa repivä kokemus,joka aiheuttaa hulluja ilmeitä ajon aikana,ja ilmeet kanssa-ajelijoiden kasvoilla nähdessään minun hirnuvan autossa,tai laulavan.mm,kivaa.

Parasta antia autoni kanssa on se,vaikkei se siis sosiaalista elämää voikkaan minulle luoda,on shoppailureissut.Minulle riittää ihan vain käynti eläinkaupassa kissanhiekka ostoksilla.Tai turha kierros kirppiksellä,kuten eilen.Ihana lamppuni oli myyty,mutta löysin sentään Ipanalle jumpsuitin :) Niitä on nyt 3- kuka saakeli tartutti minuun JUMPSUIT-kuumeen???
No mutta toivuin pettymyksestä ja kohti uusia pettymyksiä vain.

Tämän aamun reissulta palasin juuri.Keräsin autosta hiukan turhaa kamaa pois.Siellä oli vielä hanskat ja pipo,ne oli sitä varten kun täälläkin oli niitä pakkasia.. :D Katselin muutakin sälää autossa.Lumiharjat nakkasin jo takakonttiin,koska jos täällä vielä aamukohmeloita on,niin kaivetaan kontista sitten.Niin ikään asettelin keskikonsoliin viikonlopun reissulta jääneet pillimehut- ne on ihan hyvä olla autossa,koskaan kun ei tiedä milloin se jano iskee.Itse en kyllä niitä juo,sokerimehuja.
Vauvan kosteuspyyhkeitä.Meillä ei ole ollut vauvaa aikoihin,mutta ne on ihan hyviä vaikka käsien pyyhkimiseen taikka vaikka kojelaudan pyyhkimiseen,kuten mieheni juuri teki odottaessaan autopesuun pääsyä,oman autonsa kera.Minun autoni pääsi suihkuun nopeasti kauppareissulla uudessa pesulassa Prisman kyljessä :D
Kynä ja muistivihko.Lyijykynä.Koska kuulakärkikynät eivät toimineet pakkassäässä autossa jäätyneinä.Aurinkolasit ovat olleet aurinkolipassa kiinni kesän jälkeen,kyllä niitä talvellakin on joutunut käyttämään.Silmäni ovat vanhemmiten tulleet tosi herkiksi niin auringolle kuin pimeydellekin.Kumpikin sokeuttaa minut tosi helposti.Silmälääkäri selitti tätä joskus jotenkin niin,että minun silmäsolut tai jotkut vetimet...ovat menneet kierroksille,eikä ne siitä enää koskaan suoristuisi.Siksi näköni on ikuisesti paska.Edes rillit ei voi sitä korjata kunnolla.Nämä on asioita joita jokainen ihminen varman haluaa näöstään kuulla.

Mutta näöstä viis,kun silmät on poskilla joka aamu,jokatapauksessa :D

Mukavaa tiistaita just Sulle!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...