Siirry pääsisältöön

Mom´s Vlogging time!

Minä päätin,että nyt on mun kirjoitusaika.Päivällä kun ajelin autolla (mun hyvät ajatukset syntyvät usein autolla ajaessa) nousee aina hyviä kirjoituksen aiheita.Mietin esimerkiksi sitä,että kirjoittelen monestikkin tylsää kerrontaa meidän päivistä ja muista pösseistä jutuista.Muistan kun mun lukioaikainen äidinkielenopettaja,joka muuten sanalla sanoen ole helevetin ruma,mutta jostain käsittämättömästä syystä hiivatin karismaattinenkin,eli tämän ajan sanoilla ilmaisten-"panisin",käski yltää analyysiin  kirjoituksissa.Joten minun korvissani kaikui jälleen sana analyysi,josta olen juurikin jutellut eräälle tuttavalle,että semmoisia sitä ihmisen pitäisi elämänsä eri osa-alueista tehdä.
Ja olenhan minä tehnytkin.
Oma kovalevy savuaa,kun tiedostot pyörii päässä hakien optimaalista paikkaa ja lopputulosta.
Sehän se minun riesani onkin,että pyrin aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.Minulle ei käy,että joku on "sinnepäin",se vaan on sovittava minun sielunimaisemaan juuri siten,kuin siellä sille tila on varattuna.Usein se on hitsin vaikeaa,vallankin,kun kirjoittaja ei edes tiedä,mitä haluaa,ja mikä olisi se suotuisin lopputulos mihinkin asiaan.

Örh.Älä jooko kysy mistä tämä juttu nyt irtosi,mutta jatkoa ei ole tässä kappaleessa tulossa,sen verran häiritsee tuo lastenohjelman mölötys vierellä.
Tulin nimittäin saunasta ja totesin,että on tunti iltatoimien alkuun,joten mulla on hetki aikaa kirjoittaa.Idea oli varmaan siitä analyysistä kirjoittaa,enemmänkin.

Tänään oli outo päivä.Aamulla hommat meni jo persiilleen,koska söin väärin,ja päädyin väsyneseen lötköön olotilaan koneen ääreen masentumaan.Tiesin,että minun oli lähdettävä liikenteeseen,koska olin sopinut treffit ostajan kanssa isoon cityyn.Samalla reissulla oli määrä käydä käyttämässä Nissenillä lahjakortti,jonka sain miehen rilliostoksista.
No,olotila oli tosiaan aika paska,mutta aloitin sitten pohjatöistä,naamanpesu,hampaidenpesu ja meikkaus.Tissiliivit päälle kun ihmistenilmoille lähdetään,ja jostain melkein roskiksesta kaivoin mun ainoan kevättakin,jonka iäksi arvioin automatkan aikana noin 6 vuotta.Se oli saanut jo syksyllä eutanasia tuomion,mutta edelleen se pyöri kodinhoitohuoneessa muiden renttujen joukossa,joten eikun pälle vaan,kun muutakaan ei ollut.Huulikiiltoa vielä ja pinkki huivi kaulaan.Siinä vaiheessa peilistä ei näkynyt kuin myrttynaamainen akka,joka yritti olla ihmisen näköinen.Ipana oli pukeutunut reippaasti- oi Elämäni Ilo ja Onni,mitä tekisinkään ilman tätä ihanaa lasta,joka pitää mua elämässä kiinni.

Aurinkolasit päähän ja auton rattiin.Häpeällisen likaisen auton rattiin.Ja äkkiä tankkaamaan.
Tai sitten ei.Olin ollut kevyesti kaupoilla viimeksi,mukana vain takin taskussa pankkikortti,ja sielläpä se oli edelleen,jonkun muun takin taskussa.Bensa-asemalta siis takaisin kotiin ja samalla hyvin tietoisena siitä,että jo maanantaina iltapäivällä auton monitoriin kilahti teksti "fuel level low",ja sen jälkeen sillä oli ajettu muutamakymmenen kilometriä.Päätin siis ajaa s-aseman sijaan ihan lähiasemalle ja tankata hätäset 20e tankkiin.Ja sitten isoon cityn!

Matkalla hoksasin että Ipana nukahti,tietenkin.Totesin sitten että pysähdyn hakemaan evästä matkalla olevasta pikkukaupasta,ja lopulta sitten "lounastin" erittäin viehättävästi ja ylellisesti siinä parkkipaikalla- kolmioleivällä ja hyvää päivää-juomalla,samaan aikaan facebookkia läräten ja äidin ja miehen kanssa chattaillen :) Siitä siirryin sitten kohti kohdepaikkaa ja treffasin ostajan kanssa.Ennen ostajan kanssa treffaamista Ipana heräili ja söi oman autolounaansa hyvällä halulla,kolmioleipää rieskassa ja ananas täysmehua pillipurkista.Sitten menimme Nissenille.

Onneksi sain "huikeen idiksen" ennen rillikauppaan menoa,sillä viimeksi kun käytiin,niin eipä oikeen natsannut mitkään siellä.Päätin sitten että otankin toiset aurinkolasit voimakkuuksilla.Täytyy sanoa että näin helppoa ei ole koskaan ollut.Ekat lasit sovitin,toiset ja kolmannetkin.Ekat lasit sovitukseen ja toteamus,että nämä mä otan.Marssin lasit kourassa sitten tiskille ja siitä se homma sitten suttaantui :) Ja todettiin,että peruslinsseillä tää hintapolitiikkakin oli sitten tässä,eli sain tosiaankin ilmaiseksi ne aurinkolasit omilla voimakkuuksilla.Siis jee :)

Myyntitapahtumasta tienatut rahat menivät suoraan käyttöön ,yhdelle lapselle leffaan ja toiselle uimahalliin,eli siis täydellinen vaihtokauppa.

Iltapäivä touhuttiinkin sitten pihalla ja laitettiin trampoliini taas kesäkuntoon.Vuosi sitten se oli huhtikuu kun kasattiin se,eli nyt taitaa kevät olla tosiaan ajoissa,kunhan vaan ei tuu takatalvea,brrr..

Sauna ja iltapalaksi jätskii,niin se olis niinkuin kiitti ja kuitti tälle päivälle.

Ja huomenna sitten taas uusilla voimilla ja toivottavasti ei ole niin jumittuneet fiilikset kun oli tänään.
Onneksi on ihana mies,joka ymmärtää,että vaimolla on usein "vähän vaikeaa" ja tukee mua ja ohjaa menemään ohi niistä vaikeista hetkistä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...