Miten osaisin kuvailla edes tätä?
Tärisevää iloa ja onnea,niin että tunnen tutinan käsissä ja värinän rinnassa.Niin että se on likipitäen häiritsevää ja ahdistavaa.Niin että siis,mille minusta tuntuikaan????
Ihan sekavan pölhön helpottunut ja vapautunut olo,voi tätä autuutta kun tällä kauniilla hetkellä tunnen,että mun elämä on tasapainossa juuri nyt,ja seuraavaa hetke ei edes mietitä koska kuka siitä olisi kiinnostunut edes.
Mulla on ollut tänään "vapaapv",Ipana on päiväkodissa.Aamupv meni reissatessa isossa cityssä tyttären kanssa,ja kun tulin kotiin,iskin luurit päähän ja aloin kuuntelemaan musiikkia.
Se kaikkia alkoi kun päässäni alkoi soida biisi
Rakastan elämää.Etsin sen tubesta,ja kuuntelin.Georg Otsin esittämänä.
Tässä välissä soinut taaskin Vain Elämää-biisit,ja nyt mun sisimpäni jumahtaa tähän,Paula Vesalan esittämään Elegiaan..oih ja voih,miten minun sydän parkaani revitäänkään tänään.Kovia tunteita risteilee sisällä,vaan kukaan ei pysähdy kertomaan mulle miltä tuntuu,miksi ...vai pitäisikö mun nyt kuunnella perään "Miten ja miksi"- biisi Paulan esittämänä taikka Hei hei mitä kuuluu-biisi :D
Noissa Vain Elämää-biiseissä on paljon sellaista uskomatonta fiilistä,joka ainakin mua puhuttelee.
Tykkään kuunnella musiikkia,mutta senkin haluisin tehdä rauhassa.Ilman että joku tulee kurkkimaan olan yli,mitä teen- usein nimittäin kirjoitan samalla kun kuuntelen musaa.Ja vaikka vain facettaisin,niin mulle ei saa puhua kun kuuntelen musiikkia,ei tulla mun näkökenttääni pomppimaan tai muuta häiritsevää...
-Tosin tähän samaan hengenvetoon on todettava,että niin,sepä onkin todella helppo järjestää tässä meidän huushollissa,jossa laskennallinen neliömäärä per henki on niinkin huikea kuin- tadaa- 13,5 neliötä,ja tuosta neliömäärästä voisi tehdä vielä vähennykset päälle,koska kukaan ei asu vaatehuoneissa,mutta no,menköön.Niin että se oma tila,mitä helvettiä se on,jotain syötävääkö?Ainakin jokin utopinen ajatus vissiin.
Voi tätä tunteiden iloista loisketta,ei tääss muuta voi sanoa.Kun itkettää ja "onnettaa" yhtä aikaa.
Ja Paula Vesala vaan soi :) Vain Elämää versioina.En minä mikään PMMP fani ollut,olin jo aikuinen kai silloin?En minä muista.Mutta Paula kyllä varasti mun ihailuni tuossa jo monesti mainitsemassani formaatissa.Nyt Tähdet Tähdet ohjelmassa on PMMP:n toinen osapuoli Mira Luoti.Ei aiheuta minussa fiilareita,ehkä se on hyvä kuitenkin,mutta,no.Ei iske muhun.
Varmaan kohta laitettava kuulokkeet pois ja orientoiduttava taas oikeaan elämään.Mutta tämä musiikki auttaa mua purkamaan mun oloja ja tunnetiloja.
Jo kauan sitten "keksin" You Tube-terapian.Kuuntelin yötä myöten musiikkia,hain biidejä sen mukaan mille tuntui,minä itse kerroin sisältäni käsin millaiset biitit nyt auttaa mua.Usein aloitin terapiasession aikana luukutettiin taatut ysäri discobiitit ja mentiin sistten raskaampaan musaan,jota fanitin silloin kun olin nuori nätti ja villi.Enää olen vain villi,enkä osaa suhtautua siihen villiyteen tässä ikävaiheessa.
Unohtakaa pelkonne kolmenkympin kriisistä,ja varokaa kun tulette nelikymppisiksi ja vallankin jos teillä on silloin parikymppinen lapsi ;)
Tässä oli viisauden sanani tälle päivää :D
Jatkan vielä hetken tärykalvorääkkäystä <3
Paula Vesala
-Sori
-Miten ja miksi
-Elegia
kuunnelkaas ;)
Tärisevää iloa ja onnea,niin että tunnen tutinan käsissä ja värinän rinnassa.Niin että se on likipitäen häiritsevää ja ahdistavaa.Niin että siis,mille minusta tuntuikaan????
Ihan sekavan pölhön helpottunut ja vapautunut olo,voi tätä autuutta kun tällä kauniilla hetkellä tunnen,että mun elämä on tasapainossa juuri nyt,ja seuraavaa hetke ei edes mietitä koska kuka siitä olisi kiinnostunut edes.
Mulla on ollut tänään "vapaapv",Ipana on päiväkodissa.Aamupv meni reissatessa isossa cityssä tyttären kanssa,ja kun tulin kotiin,iskin luurit päähän ja aloin kuuntelemaan musiikkia.
Se kaikkia alkoi kun päässäni alkoi soida biisi
Rakastan elämää.Etsin sen tubesta,ja kuuntelin.Georg Otsin esittämänä.
Tässä välissä soinut taaskin Vain Elämää-biisit,ja nyt mun sisimpäni jumahtaa tähän,Paula Vesalan esittämään Elegiaan..oih ja voih,miten minun sydän parkaani revitäänkään tänään.Kovia tunteita risteilee sisällä,vaan kukaan ei pysähdy kertomaan mulle miltä tuntuu,miksi ...vai pitäisikö mun nyt kuunnella perään "Miten ja miksi"- biisi Paulan esittämänä taikka Hei hei mitä kuuluu-biisi :D
Noissa Vain Elämää-biiseissä on paljon sellaista uskomatonta fiilistä,joka ainakin mua puhuttelee.
Tykkään kuunnella musiikkia,mutta senkin haluisin tehdä rauhassa.Ilman että joku tulee kurkkimaan olan yli,mitä teen- usein nimittäin kirjoitan samalla kun kuuntelen musaa.Ja vaikka vain facettaisin,niin mulle ei saa puhua kun kuuntelen musiikkia,ei tulla mun näkökenttääni pomppimaan tai muuta häiritsevää...
-Tosin tähän samaan hengenvetoon on todettava,että niin,sepä onkin todella helppo järjestää tässä meidän huushollissa,jossa laskennallinen neliömäärä per henki on niinkin huikea kuin- tadaa- 13,5 neliötä,ja tuosta neliömäärästä voisi tehdä vielä vähennykset päälle,koska kukaan ei asu vaatehuoneissa,mutta no,menköön.Niin että se oma tila,mitä helvettiä se on,jotain syötävääkö?Ainakin jokin utopinen ajatus vissiin.
Voi tätä tunteiden iloista loisketta,ei tääss muuta voi sanoa.Kun itkettää ja "onnettaa" yhtä aikaa.
Ja Paula Vesala vaan soi :) Vain Elämää versioina.En minä mikään PMMP fani ollut,olin jo aikuinen kai silloin?En minä muista.Mutta Paula kyllä varasti mun ihailuni tuossa jo monesti mainitsemassani formaatissa.Nyt Tähdet Tähdet ohjelmassa on PMMP:n toinen osapuoli Mira Luoti.Ei aiheuta minussa fiilareita,ehkä se on hyvä kuitenkin,mutta,no.Ei iske muhun.
Varmaan kohta laitettava kuulokkeet pois ja orientoiduttava taas oikeaan elämään.Mutta tämä musiikki auttaa mua purkamaan mun oloja ja tunnetiloja.
Jo kauan sitten "keksin" You Tube-terapian.Kuuntelin yötä myöten musiikkia,hain biidejä sen mukaan mille tuntui,minä itse kerroin sisältäni käsin millaiset biitit nyt auttaa mua.Usein aloitin terapiasession aikana luukutettiin taatut ysäri discobiitit ja mentiin sistten raskaampaan musaan,jota fanitin silloin kun olin nuori nätti ja villi.Enää olen vain villi,enkä osaa suhtautua siihen villiyteen tässä ikävaiheessa.
Unohtakaa pelkonne kolmenkympin kriisistä,ja varokaa kun tulette nelikymppisiksi ja vallankin jos teillä on silloin parikymppinen lapsi ;)
Tässä oli viisauden sanani tälle päivää :D
Jatkan vielä hetken tärykalvorääkkäystä <3
Paula Vesala
-Sori
-Miten ja miksi
-Elegia
kuunnelkaas ;)
Kommentit
Lähetä kommentti