Elämä on kasvamista.Ei se jää paikalleen vaikka mikä olisi.Nyt kyllä tuntuu että viimeiset vuodet ovat olleen samassa suossa tallaamista,ilman että siitä on kehittynyt ainakaan mitään muuta pysyvästi positiivista asiaa,kuin pienimmäinen lapseni...
Olen uuden edessä.Elämäntilanteeni ei ole ollut pitään aikaan tällainen.Mahdollisuuksia olisi lähteä uuteen lentoon,nousta pilvien päälle,jos enää osaisi lentää.
Minne hävisi se sisälläni asunut voimakas luonne ,joka nämä vuodet taisteli oikeuksistaan ja oikeudenmukaisuudesta?
nytkö olen voittaja,saanut vapauteni?Mitä sillä nyt teen?En halua olla näin.Turvallinen vankila tuntuu juuri nyt paremmalle vaihtoehdolle,ja huomaan miettiväni,millä lailla voisin vielä elää siinä ristiriitojen aallokossa.
Miksi haluan sitä?Pelottaa kai liikaa tämä uusi,kun mistään en vielä mitään tiedä.
En edes tiedä,onko maailmassa enää ketään.
Minun maailmani on kutistunut hyvin pieneksi ja mielelläni jäisinkin tähän umpioon,koska en tunne että tarvin mitään muuta.
Oikeasti ehkä kumminkin...olen halunnut ja tarvinnut,mutten ole enää jaksanut toteuttaa mitään.
En minä suuria luule uudesta elämästäkään,minulla riittää työtä perheessä,joka on melko kuluttava.
Ehkä täällä netissä on paljon ihmisiä,joista joku saattaa tuntea tutuksi tämän minunkinlaisen elämän.
Kaikki ei ole sitä mille näyttää- näin olen aina sanonut.
Onnen hetket joita jaan netissä,eivät ole koko totuus.
Kauheat hetket joista kerron,eivät nekään ole koko totuus.
Haasteni onkin nyt opetella uudelleen,mikä on totta.Se kuulostaa aika rajulle jutulle,koska olen ajatellut,että tottakai jokainen tietää automaattisesti mikä on totta,mutta tietynlaiset tapahtumat ja tietynlaiset ihmiset ja heidän käytöksensä elämässä,pystyvät muokkaamaan omakuvaamme aivan vääränlaiseksi.Niin että siihen uskoo itsekin...
Totuus
Minä
Loppuelämäni
-siinä olisi vähän ToDo-listaa lähitulevaisuutta varten
Olen uuden edessä.Elämäntilanteeni ei ole ollut pitään aikaan tällainen.Mahdollisuuksia olisi lähteä uuteen lentoon,nousta pilvien päälle,jos enää osaisi lentää.
Minne hävisi se sisälläni asunut voimakas luonne ,joka nämä vuodet taisteli oikeuksistaan ja oikeudenmukaisuudesta?
nytkö olen voittaja,saanut vapauteni?Mitä sillä nyt teen?En halua olla näin.Turvallinen vankila tuntuu juuri nyt paremmalle vaihtoehdolle,ja huomaan miettiväni,millä lailla voisin vielä elää siinä ristiriitojen aallokossa.
Miksi haluan sitä?Pelottaa kai liikaa tämä uusi,kun mistään en vielä mitään tiedä.
En edes tiedä,onko maailmassa enää ketään.
Minun maailmani on kutistunut hyvin pieneksi ja mielelläni jäisinkin tähän umpioon,koska en tunne että tarvin mitään muuta.
Oikeasti ehkä kumminkin...olen halunnut ja tarvinnut,mutten ole enää jaksanut toteuttaa mitään.
En minä suuria luule uudesta elämästäkään,minulla riittää työtä perheessä,joka on melko kuluttava.
Ehkä täällä netissä on paljon ihmisiä,joista joku saattaa tuntea tutuksi tämän minunkinlaisen elämän.
Kaikki ei ole sitä mille näyttää- näin olen aina sanonut.
Onnen hetket joita jaan netissä,eivät ole koko totuus.
Kauheat hetket joista kerron,eivät nekään ole koko totuus.
Haasteni onkin nyt opetella uudelleen,mikä on totta.Se kuulostaa aika rajulle jutulle,koska olen ajatellut,että tottakai jokainen tietää automaattisesti mikä on totta,mutta tietynlaiset tapahtumat ja tietynlaiset ihmiset ja heidän käytöksensä elämässä,pystyvät muokkaamaan omakuvaamme aivan vääränlaiseksi.Niin että siihen uskoo itsekin...
Totuus
Minä
Loppuelämäni
-siinä olisi vähän ToDo-listaa lähitulevaisuutta varten
Onni on hetken hurmaa,usein vain välähdys taivaanrannassa.
Kommentit
Lähetä kommentti