Siirry pääsisältöön

Tukkakriisi (ainakin se!)

Kaveri oli blondannut hiuksensa jollain ammoniakittomalla aineella,ja lämäissyt päälle shokkipinkkiä- puoli päätä.No minä tietty,joka rakastan olla kummajaisen näköinen,innostuin laakista.Toisekseen minulla on pinttynyt himotus blondiin lettiin,vaikka se ei todistettavasti minulle sovi.Korkeintaan raidat.
Kumminkin sain vappuruokaostoksilla kauhean himotuskohtauksen,ja tuijottelin tiukasti tätä blondia hiusväriä hyllyssä.Mutta sitten iski hirvitys...mitä jos mun hiukset tulee entistä kamalammaksi,nyt kun värityksenä on haalistunut punainen ja 5cm juurikasvu omaa maantienharmaata :) Mietin jos tukka olisi juuresta  blondi,ja loppu olisi vaaleanpunaista..Mutta kun se ei olisi vaaleanpunaista,vaan kulahtanutta vanhaa punaista kumminkin.

Sitten mietin että jospa vain koittais tasailla omaa väriä,ja ostaa posautin vaalean ruskean väärin.
Laimeeta!
Kotona tajusin,etten todellakaan aio laittaa mitään noin laimeeta omaan päähän,räyh!
Samalla mielessä vilisi kuvat hiuksista 3v sitten,silloin kun ne oli ihan poikatukaksi leikattuina viimeisen kerran kuopuksen ristiäisiä varten.Sen jälken päätin,etten enää leikkaa hiuksia :) Ja nyt ne on tällaiset,pitkät roippanat...
Eli kriisiä pukkaa.

Luulen että tuhlaan rahaani opetuskampaamoon,tai sitten annan ne olla,kyllähän ne pääasiassa pysyy päässä,mitä nyt pesun jälkeen lähtee tukuittain että viemäri on mustanaan karvaa.
Mistähän tää karvanlähtö johtuu,vai onko perinteinen karvanvaihto kevään kunniaksi???

Mistä naisille aina pulpahtaakaan nämä tukkakriisit?
Minun miestäni ainakaan ei juuri kiinnosta millainen kuontalo hänellä on,mutta minua senkin edestä,ja alun vieno vihjailu "voisit tehdä tolle jotain" kovenee asteittain,niin että jonain kertana taas kun menemme saunaan ja minä menen sinne edellä,hän tulee kohta karvattomana perässä.Siinä lähtee sitten hiukset ja parta samalla ja myötähäpeän määrää voi vain arvailla :)
Onneksi näkymä on jo viikon päästä parempi,kahden viikon päästä vielä parempi.
Hiusjutuissa kannattaisikin muistaa yksi lohduttava tosiasia:
letti on uusiutuva luonnonvara.
Jos menee oikeen päin persettä väri,niin eikun leikkuri käteen ja sentin siili pelastaa elämän :D
Kukahan sitten tuntisi myötähäpeää?

Jään siis pohtimaan karvapolitiikkaani vielä toviksi.Kumpa olisi vahva visio,kuten oli talvella,kun halusin lilat hiukset,ja sain lilat hiukset.

Ehkäpä jo ensi viikolla saan idean.
Sitä odotellessa sutaisen karvapehkoni kireälle ponnarille ja jatkan kotihommia

-ehkä kumminkin kurvaan munkkikahvin kautta keittiössä ottamassa vauhtia.

JEE,vielä huominen vapaata lapsillakin,ja päästään pitkästä aikaa kyläilemään lasten isänpuolen sukulaisiin!
***************
Päivitys 16.32
Päätin sitten mennä ammattilaisen käsittelyyn,ja tein nettiajanvarauksen juuri aiheena folioraidat.Uskon että ne on jokatapauksessa kivemmat/paremmat kuin se,että itse tämmäisin jonkun mitäänsanomattoman värin päähäni,ja katuisin.
Nyt mulla on jotain kivaa odotettavissa ens viikon perjantaille ;)

Kotona hommia saatu taas eteenpäin,rappuihin tulevat tilkkeet,siis öö rappuväleihin laitettavat laudat,on nyt maalattu.Totesin vain,että niitä olisi sitten saanut samalla höökällä tehdä kaikkiin rappuväleihin,mutta saahan niitä lisää.Luulen että saadaan ne laitettua tänään,kunhan kuivahtavat.Valkoista kuultopetsiä,tai jotain tuollaista se oli,millä ne on maalattu.

Rappujen allehan mä ostin vaaleanpunaisen Malm-lipaston,ihan siitä ilosta kun sängynrunkokin on Malm,vaikka vannoin etten ko.sarjaa enää tähän tupaan tuo.Elikkäs alkovi alkaa olla hyvällä mallilla.Yksi verhotanko täytyy vielä laittaa,se on jäänyt tekemättä,kun kohta on hiukan haastava.Vielä kun keksisi jotain hyvää äänieristystä 
tuohon alkoviin...uhkasin niittipyssyllä ampuilla kankaalla päällystettyä styroks levyä rappujen alapintoihin,auttaiskohan se????Tuo betoninen rappuhalli on kyllä kanssa yksi kaikukoppa,onkohan se akustiikkalevy kallistakin???

Kokoajan päässä raksuttaa,vaikkei aina ihan kirkkaimmin loistakkaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...